3/2006 uutta kesk.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja janis ja kerttu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Moikkelis täältäkin. Neuvolassa tuli taas oltua. Kaikki ok. Sitten piti soittaa kättärille ja varata aika ekaan yliaika kontrollii. Eli 3.4 maanantaina äippäpolille sitten. Huomenna on tasan 41+0. Saas sitten nähä. Neuvola täti sanoi että jos ei mitään ihmeitä ole niin neuvolassa viellä jatketaan kättäri käynnin jälkeen. Toivottavasti nyt alkais tapahtua nopeesti. Olis tälle vauvalle jo 8 ultra tuo maanantainen.
Paljon onnea vauvansa jo saaneille ja onnea meille lopuille kärvistelijöille.
 
jees toinen yö kotona, on se vaan mahtavaa nukkua omassa sängyssä. poika syö tosi paljon ja yölläkin mutta mua ei haittaa, on niin mukavaa kun nyytti tuhertaa kainalossa. kova imutarve on koko ajan joten syöttövälitkin imutellaan tuttia. huomenna tulee neuvolantäti kattomaan vaavia ja kuulee onko paljon kasvanu, varmasti on, niin hyvin maistuu tissi :) onneks maitoo tulee tosi hyvin.

leikkaukseen päädyttiin koska mulla on niin ahdas lantio, ei luut anna myöden minkääkokosen vauvan ulos saamiseks. esikoinen leikattiin ja tod. näk seuraavatkin. mutta ei haittaa, se on ihan miellyttävä tapa saada vauva ja tää haavakin paranee tosi nopsaan, ei oo ees kipee enää. kuntoilu vaan ei onnistu vielä pitkään aikaan.

meillä on nimikin jo valmiina, kaikki jo utelee sitä mut mepäs ei kerrota, kaikki kuulee sit ristiäisis. onkos muilla jo nimee tiedossa?

 
sere: tule ihmeessä tuonna vauva puolellekin kirjoittelemaan!

Meillä on myös nimi jo valmiina. Pakko ollakin, ristiäiset on lauantaina! Kenellekään ei olla vielä kerrottu, kuulevat tosiaan ristiäisissä:)
 
Uskomattoman paljon onnea uusille maalisvauvoille! Nyt tulee onnittelutkin aina jo niiiiin sydämen pohjasta, kun on oma vauva ja tajuaa mikä suunnaton onni se todella on!!!!

Kirsikalle lohdutuksesksi lonkkaviasta (ts niin minulle on sitä aina nimitelly). Mulla on ollut löysät lonkat syntyessäni. Ne vain hoksattiin, kun olin jo viiden kuukauden ikäinen. Saatiin korjattua onneksi ihan priima kuntoon. Sillon ne esin vedettiin pois paikoiltaan (lisäämällä painoja vähitellen, jee). Sitten kipsattiin sammakkokipsiin. Tämä siis vuonna 80.

Kuntoon ne kuitenkin tulivat. Olen urheillut kilpaa ikäni (juossut, hiihtänyt suunistanut, yleisurheillut) ja nyt aikuisiälläkin kuulun nykyisessä laijissani maan kärkeen.

Älä huoplehdi, kyllä varmasti noin aikaisessa vaiheessa löytyneet löysät lonkat tulevat kuntoon. Vaadit vain tytön hoitoon ja huolehdit sillai sopivasti. Lonkkaviasta kannanttaa sen verran huolehtiakin, että saa sen todella hoidettua. Minulla oli viiden kuukauden iässä jalkojen mitoissa eroa 1 cm ja varmaan olisi jäänyt juoksut juoksematta sen pahentuessa kasvun myötä.

Serellekin piti jotakin sanomani... Tämä on huono, kun ei enää kirjoittaessa voi selata aikaisempia viestejä. Toisella kertaa sitten.
 
Niin siitä nimestä.
Meillä oli nimi valmiina jo ennen syntymää, sekä tytölle, että pojalle. Toista nimeä nyt vain arvotaan.,
Teidän tapaan ei aiota nimeä kertoa ennen ristiäisiä. Pariin otteeseen on kyllä seurassa jo lipsahtanut. Itse kun tyttöä jo kutsutaan hänen tulevalla nimellään.
 
Nostetaanpa vielä ylemmäs, ettei kadota viel ihan kokonaan. Täällä edelleen tylsistytään yhessä kasassa ja jokapäivä joku soittaa tai viestittää ja kysy et joko joko, no ei ei, saa vaan vastata. =/

Taisi meikäläisestä tullakin huhtimamma, jospa se syntyy aprillipäivänä =)
 
Kovasti onnitteluja taas vauvan saaneille ja tsemppiä vielä sinnitteleville!

Ei ole tänne puolelle ehtinyt muuta kuin vilkaisemaan välillä. Vauvalla on masuvaivoja, joten silloin harvoin kun huudolta nettiin ehdin, yritän selvittää tuolla vauvanhoitopuolella tätä masuasiaa.

En muista, mitä kaikkea on kyselty, muuta kuin sen nimijutun. Meillä alkaa olla nimi valittu. Päädytään varmaan pitämään se, joka oli hätäkastenimenäkin. Julkistetaan vasta ristiäisissä, paitsi kummeille aiotaan kertoa. Meille ei kerrottu oman kummilapsen nimeä etukäteen, ja oli tylsää, kun lusikan joutui viemään erikseen kaiverrettavaksi ristiäisten jälkeen. Tänään pitäisi juuri kysellä pappia ristiäisiin. Toivottavasti saadaan ne sopivalle viikonlopulle, kun siinä ympärillä olevat on sellaisia, että joku avainhenkilö on reissussa tms.
 
Moi!

Kävin taas neuvolassa, viimeisen kerran. Kaikki kunnossa, vauva vähän taas laskeutunut. Nyt jos ei vaavi viikonloppuna tai ma synny niin ti aamulla mennään sitten Kyssiin ja aloitetaan käynnistykset. Toivottavasti ei menis siihen. Neuvolan täti käski nyt hieromaan rintoja ja kauppoja kiertelemään, et josko jotain edistäis. Eli näillä näkymin jos ei ihmeitä tapahdu niin huhtimamma tuli tästäkin äidistä.

Suoraan sanottuna minua alkaa hieman masentamaan tämä loputon odotus. Olisin niin mieluusti halunnut ns. luonnollisen synnytyksen ilman käynnistyksiä. Miehelläkin jatkuu ti työt niin ei pääse edes mukaan sairaalaan jos sinne asti menee. Ja käynnistyshän ei välttämättä tapahdu päivässä joten saattaapi olla ettei mies pääse mukaan koko synnytykseen, matkaa sairaalaan n. 100km. Täytyy sanoa, et kylläpä vauva taitaa tempun tehdä! Ei ole mukava ajatus yksin synnyttää :(

No pitää vielä ottaa kaikki poppaskonstit käyttöön ja alkaa suostuttelemaan vauvaa urakalla. Paino onneksi tippuu kun himokuntoilija on musta tullu, siis kävelyä joka päivä.

Kärsivällistä odottelua muillekin ja vauvan tuoksuista elämää muille! Mukavaa viikonloppua!!!
 
Vilma tiedän kyllä miltä susta tuntuu. Onneksi edes vähän lohduttaa että maailmassa on joku toinenkin joka tuntee samalla tavalla. Onko sua edes supistellut?
Mua ei. Ja se se vasta onkin tyhmää.
Pääset tosi hyvin jo käynnistykseen. ITse joudun odottamaan ainakin yli 41 viikon.
Nyt olis valmis tekeen jo mitä vaan jos se sais supistukset käyntiin. Voi tätä odotusta.
 
Täällä kans kohta kaikki poppakonstit kätössä, olo alkaa olla aika tylsistyttävä. Tänään kävin neuvolassa eikä mitään uutta. Ens perjantaille taas aika ja jos ei siihen mennessä oo syntyny ni sit aletaan varailee käynnistys aikaa. Sitä en todellakaan haluais, se suorastaan pelotaa. =/ (iik)
Viikonloppuna jos ei ees sitä yhtä pientä supistusta ala tulla ni sit kyl lähen vetäsee jonku maratoonin ja saunon ja harrastan seksiä ja syön oikein tulista ruokaa, ni jospa sit auttas, =) Heh.
Heh, kai se sieltä tulee, mut tää odotus alkaa jo puuduttaan.
 
Moikka taas kaikille,

Hienoa Kirsikka kuulla sinustakin. Olin jo vähän huolissani, kun sinusta ei ole kuulunut aikoihin mitään ja viimeinen tieto oli kohtutulehdus. Hyvä, että voit jo paremmin.
Siitä lastasta teidän tytölle, meidän kummitytöllä (miehen siskontytöllä) oli sellainen ja kaikki meni hyvin. Nyt lapsi on jo kohta kolme ja paikat on todettu täysin terveiksi jo aikavuosia sitten. Ainoa huoli sen lastan kanssa on peseminen, mutta siihenkin kuulemma tottuu. Hyvin kaikki menee ja tytöstä tulee vielä ballerina=) Laitetaan meidän tytöt samalle kurssille sitten joskus=)!
Mun haavat alkaa pikku hiljaa parantua. Vuotoa tulee vieläkin pikkusen, mutta sekin alkaa muuttua jo pois verisestä. Mun tikit on kuulemma limakalvoissa, joten niiden pitäisi parantua nopeammin kuin lihas- tai ihokudos. Terkkari kävi kotona ja sanoi kuitenkin, että jos ensi viikkoon mennessä kivut ei ole olennaisesti vähäisemmät niin se laittaa neuvolagynelle.
Vanilja on varmasti jo saanut pikkuisensa koska onhan se jo kaksi ja puoli viikkoa yli tässä vaiheessa. Toivottavasti käynnistys on mennyt hyvin.

PK-laisille: Sovitaan treffit jo ensi tai seuraavalle viikolle. Olisi tietysti kiva saada Vanilja mukaan myös, joten voimme odotella vielä viikon, eikös?

Kovasti paljon onnea, tervehtymistä ja unellisia öitä kaikille mammoille! T: Janis ja Kerttu 2vkoa 1pvä
 
Pikaisesti tohon nimijuttuun vastaus: Joo meilläkin on nimi noin suurin piirtein valmiina. Vielä vähän järjestystä mietitään. Päätettiin, että mies valitsee toisen ja minä toisen, mutta kumpi sitten sen ekan nimen niin sitä vielä mietitään, kylläkin ihan täydessä sovussa=)!
 
Niin lupasin sitä synnytystarinaa laittaa tosiaan:

Oltiin menossa 16.3. neuvolaan klo9 aamulla. Kotona aloin vuotamaan ihan verta aamusta. Mentiin silti neuvolaan. Mies tuli mukaan. Neuvolan tätsy sanoi, että nopeasti Kättärin päivystykseen, ettei ole istukassa vikaa. No mentiin. Odoteltiin siellä (kiinni kaikissa laitteissa ja systeemeissä) ja sitten ultrattiin. Kaikki kunnossa. Istukka oli kunnossa. Ainoa huoli oli enää mun verenvuotoni ja mahdollisesti mun oman tilani huononeminen, koska vuoto oli niin kova.
Synnytys käynnistyi ja meidät siirrettiin Haikaranpesän synnytyssaliin. Kello oli tässä vaiheessa jotein 16. Kivunlievitykseen sain suihkua, jumppapalloa, kuumaa käärettä, ilokaasua ja lopuksi kaksi epiduraalia (sitäkin odoteltiin, koska yöllä kun se tuli ajankohtaiseksi anestesiologi oli hätäsektiossa ja sen jälkeen laittamassa kahta muuta epiduraalia). No epiduraalin laittaminen oli oma hässäkkänsä...kuulemma vaikeat nikamat mulla...
No saatiin se sinne lopulta ja toinenkin annettiin, mutta samalla suoneen vauhdilla oksitosiinia vauhdittamaan synnytystä. Viiden aikaan aamulla sitten alkoi olla tunne ponnistaa. Kerttu ei ollut tässäkään vaiheessa kiinnittynyt ja päätti puolen pään ulos tultua kääntyä 90 astetta...Perjantaina 5.35 Kerttu kuitenkin syntyi.
Itse repesin tosiaan niin pahasti, että laittoivat pikana leikkaussaliin ja spinaalipuudutukseen. Mies hoiti sillä välin Kerttua osasto 3:lla. Menetin verta synnytyksessä 2,5litraa!!Ja sain neljä pussia verihiutaleita heräämössä. Hemppa laski 134stä 81een hetkessä. Leikkaussalissa mulle sanottiin, että on ihme ettet ole vielä pyörtynyt.
Aika rankka kokemus, mutta nyt kaikki alkaa tuntua paljon paremmalta ja niinkuin kaikki sanovat, ne kivut ja häsläykset unohtaa aivan täysin kun vauva on kunnossa ja tyytyväinen.

En halua pelotella vielä synnyttäviä, mutta sanon vain, että kivaa/hauskaa se ei ole, mutta täysin sen arvoista. Ja pitäkää mielessä, että älkää antako kivulle valtaa!! Tämän neuvon antoi mun käly ja itse pidettyäni se mielessä, voin sanoa, että kannatti.

Tsemppiä ja puristusta synnyttäville ja riemua synnyttäneille, Janis ja pikku-Kerttu

 
Kotona ollaan eilisestä lähtien. Ainakin Sere on onnittelematta (Onnea, Onnea!!!), muuten aikas hiljaista tuntuu olevan täällä, eli kohta on sitten loppujen vauvabuumi.

Ja sitten pitkää stooria synnytyksestä (ei heikkohermoisille): Käynnistys oli sovittu maanantaille, mutta neiti aloitti homman itse sunnuntai-aamuna. Iltapäivällä klo 15 supparit 3 min välein ja Naistenklinikalle. Tarkistuksessa avautuminen alkanut, komennus kävelylle asiaa edistämään (en kyllä enää pystynyt kävelemään). Uusi tarkistus klo 19, ei muutosta, lähetys osastolle yöksi kipulääkitykseen.
Klo 21 saatu kipulääkitys (petidiini) ei tehonnut, joten synnytyssaliin, jossa kalvojen puhkaisu (vihreä lapsivesi), vihdoin klo 23 epiduraali (ilokaasu ei auttanut mitenkään, mutta käytin sitä hengityksen rytmittämiseen lähes koko ajan).
Eka epiduraali auttoi 2 h, sitten uusia annoksia parin tunnin välein, kun tuosta ekasta lähtien suppareihin homma tehosi, mutta mulla oli niin järkyttävät pakarakrampit, jotka oli vielä paljon suppareita kivuliaammat, ja epiduraali tehos niihin vain puolisen tuntia, lopun aikaa kärvisteltiin aina uutta annosta odotellen ja mies hieroi lähes taukoamatta. Oksitosiinia menee koko ajan, mutta klo 02 vasta 4 cm auki
Siinä matkan varrella maanantain aamutunteina selvis, et löytyy myös tarjontavirhettä ja avautuminenkin on edelleen tosi hidasta (1 cm per 2-3 h), sektio todennäköinen. Neljäs tai viides epiduraali oli sitten joku tehoannos, mutta sekin vei pakarakivun vain tunniksi. Seuraavat ei taas auttanut enää ollenkaan, kun tuota tehoannosta ei voinut vaavin takia toistaa.
Klo 06 auki 6 cm, mutta sitten kymmenen maissa edelleen vaan 7 cm, ja menossa kiinni. Yhteensä 6 epiduraalia.
Vihdoin noin klo 10:30 tehdään sektiopäätös, mutta joku kiirellisempi menee leikkaukseen ennen meitä (lisätään vielä 1 epiduraali odotteluun), ja leikkaussaliin klo 12 jälkeen, klo 12:30 neiti syntyy maailmaan. Näen neidin 2 min miehen hoivissa, sitten he lähtevät osastolle.
Valitettavasti kohtu kärsi vaurioita neidin ulosotossa, ja salissa menee pidempään kuin tavallisesti, samoin heräämössä tarkkailussa 6h normaalin kahden sijaan. Mies tuo avaimet klo 18, ja minä osastolle klo 20, jolloin vaavi minulla tunnin ajan, ja sitten nukkumaan.....
Diagnoosit: Pitkittynyt avautumisvaihe, sikiön pään asennosta johtuva synnytyseste, kiireellinen sektio ja toimenpiteestä aiheutuva verenvuoto (3 litraa). Synnytyksen kesto siis su klo 15-ma klo 12:30.
Kaikesta huolimatta, oli se sen arvoista!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Tsemppiä lopuille odottajille, kyllä ne vaavit sieltä tulee.....

t. FarB ja meidän ""Mini"" 5 pv
 
MOI!

Niin vastauksena niihin supistuksiin, et ei täälläkään niitä ole liiemmin ollut. Joten niitä ""innolla"" olen odottanut. Siis oireita ei oikein mihinkään suuntaan. Limasta en oikein osaa sanoa, kun mulla on melko runsasta valkovuotoa niin ei oikein näin ekakertalaisena osaa erottaa. Tänään aamulla tuli kyllä sellaista kirkasta limaa, mut ei mitään klönttiä. Ja se limatulppahan voi tulla jo viikkoa ennen synnytystä joten ei kerro juuri mitään.

Toivoisin, et ennen käynnistystä edes jotain tapahtuisi niin käynnistyksestä ei tulis välttämättä niin pitkä. No onhan tässä vielä pari päivää aikaa ;) Jos vaan vaavi nyt tekis tämän synnytyksen meille molemmille helpommaksi.

Pitää nyt viikonloppuna saunoa TAAS kunnolla ja harrastaa seksiä TAAS ja liikkua mahd. paljon, jos vaan jaksais ;)

Hyvää aprillipäivää kaikille! Varmaan jos vauva tänään syntyisikin (toiveajattelua) niin kukaan ei uskois,heh!
 
Aprillipäivää! Onkos teitä huijailtu?

Tuntuu kyllä kovin epätodelliselta kirjoittaa tuota viikkolukemaa, siis nelosella alkavaa...mutta ei auta. Pari päivää on ollut vähän kipeämpi olo, mutta olen edelleenkin ihan öönä aapisen reunassa supistusten kanssa - en oikein tunnista niitä. Äsken oli maha kovin tiukkana, joten se sitten lienee sitä, mutta ei mitään kivuliasta. Pitäis varmaan alkaa kulkemaan käsi paidan alla että oppii tuntemaan eroja vatsanahassaan :).

Limatulppaa mahtoi tulla maanantaina, menkkajomotusta on ollut, viime yönä sattui suorastaan tuonne emättimen tienoille ja tänään kaupungilla hiimaillessa tuli pari kertaa kuin kramppi sisäreisiin. Voi kun nää nyt edes jollain lailla kypsyttäisivät paikkoja!

Huomenna on sitten se päivä, jonka joskus syksyn korvilla arvelin olevan synnytyspäivä. Ihan vain siksi, että ""menee kuitenkin yli"" ja sunnuntailapsi olisi kiva! Saapa nähdä, merkkejä ei kyllä ainakaan ole näkyvissä. Ihan sama minä päivänä, kunhan pian....
Jaha, nyt toi kumpare on taas vähän kireämpi. Vaan mihinkään ei satu. Harvoin olen aiemmassa elämässäni odotellut et tuntisinpa kipua!!

NIMI ei ole vielä tiedossa. Sairaalapapereihin laitettu miehen ehdotus tuntui ensin vieraalta, sitäpaitsi olin niin varma tytöstä, etten sitä edes hirveästi miettinyt. Mutta nyt, kun olen sitä makustellut, niin se oikeastaan tuntuukin aika kivalta ja poikkeaa viime vuosien top10-nimistä (itse kun sai koulussa tottua siihen että kaimoja oli joka puolella, haluaisi lapselle vähän erilaisen).
Tietenkin sitten kun vauvan näkee, osaa vasta miettiä paremmin minkä nimen oloinen hän on.

Mutta nyt tuli kutsu saunaan, jospa se vähän edistäisi asiaa :).

Hellää huhtikuuta!
 
Heh. Itte mietin kans just eilen et harvemmin sitä tosiaan oottaa et tulis kipuja. Itellä viime yönä alaselkää jomotti just samalailla kun esikoisen synnytyksen lähestyessä ja ehin jo intoilla et nyt tapahtuu jotain, mut aamulla sit olo oli et ei mitään. =/ Pesin tänään saunankin ja ulkona tein vähän lumihommia, mut ei tunnu missään. Kauhulla ootan et menee käynnistämiseksi ja niin siinä tietty sit käy ku ootan kauhulla et menee siihen.

Mut ootellaan me loput vielä niitä kipuja. =o)
 
Tervehdys ja hyvää huhtikuuta kaikille!!

Tulin pikaisesti kertomaan vauvakuulumiset.
Eli keskiviikkona 29.3 klo 9.54 syntyi meille poikavauva, 3540g ja 50cm, rv 41+2. Täyden kympin poika ja aivan uskomattoman suloinen!

Onnea muille vauvansa saaneille!
 
Pikainen tervehdys myös täältä,

Ei menty sitten enää ultraan vaan torstaina 30.3 klo 12 meille syntyi poikavauva, 3690g ja 51cm, rv 41.
Nyt täytyy mennä lepäämään, kun ensimmäinen yö kotona oli aika levoton.

Onnea vauvan saaneille ja tsemppiä vielä odottaville!
Eme ja poju
 
Alisa ja Eme, paljon, paljon onnea teidän perheille ja vaaveille. Nyt alkoi sitten maaliskuisten loppukiri?

Meillä vaaville oli valittu nimet kumpaakin sukupuolta varten, ja sitä valintaa ei tunnu olevan tarvetta muuttaa. Ja ihan salassa pidetään ristiäisiin asti.
 
Päiviä!

Täällä alkoi ehkä vihdoin jotain tapahtua, eilen tuli limaa aamulla ja tänään siinä oli veri""hyytymiä"" ja nyt tulee koko ajan vessassa käynnin yhteydessä sellaista verivuotoa, ei mitään kirkasta. Kipuja ei ole, mut olo outo. Kait se on ihan normaalia? Supistukset ei ole kivuliaita eikä varmaan säännöllisiäkään,vaikea laskea kun ei kunnolla vielä tunne. Vauva ei ole enää liikkunut niin paljoa, oikeastaan tosi vähän. Onkohan kiinnittynyt? Ihanaa juuri potkaisi kunnolla, huh! Ehdin jo pelästyä et jotain on vialla!

Apua, tämä on niin hankalaa näin ensikertalaisena. Sairaalan ohjeessa sanotaan, et synnytyksen käynnistyessä kohdunsuulta saattaa erittyä verensekaista limaa ja voi kotona rauhassa odotella käynnistymistä. Eli kait tässä vain odotellaan ;)

Kunhan osaa oikeaan aikaan lähteä kun tuota matkaa on vajaa 100km. Et kerkeis perille ;) Voihan tässä tietty mennä vielä päiviäkin. Tiistaina aika käynnistykseen, joten jospa ennen sitä tulis.

Onneksi olkoon vielä kaikille, joilla tämä odottelu on onnellisesti ohitse!!!
 
Eli aprillipäivänä tuli meille pieni mies ja sillon oli rv 41+1 mittaa pojalla 51cm ja 3540g. Se niistä painoarvioista taas... kun väittivät ettei oo kolmee ja puolta kiloo, ei sitten millään :)

Synnytyssaagaa...

Synnytys oli nopea. Vain 4 tuntia ja 10 min kokonaisuudessaan. Aamulla 6.30 tuli eka supistus, niitä sit pari lisää harvakseltaan ja 8.00 alkoki jo tykittämään 5min välein ja koko ajan tiheenty ja voimistu. 9.30 startattiin auto ja ajettiin Hämeenlinnaan, perillä olinki jo 6cm auki, kipuun en kerenny saamaan kun paikallispuudutteita ja 12.05 oli poijan pallero syntynyt. Jälkeiset 5min. myöhemmin, mut epätäydellisenä minkä seurauksena hirmuinen verenhukka ja kaavinta.
Nyt kuitenkin kotona onnellisena ja oon toipunu tosi nopeesti, mitä nyt naama valkosena kun hb on vaivaset 90... Tikkejäkään ei tullu ollenkaan, oli vaan pari pientä nirhaumaa eikä nekään oo kipeitä eli liikun ihan normaalisti.
Synnytys oli TOSI helppo ja nopeeki vielä! Paljon paljon helpommalla selvisin kun esikoisen pukkaamisesta millon saikin töitä tehä reilu 13 tuntia...

Vauvaonnitteluja tuoreille vanhemmille ja jaksamista loppurutistukseen vielä mahakkaille. Palailen lukemaan kun joudan paremmin :)

 
Heips kaikille,vieläköhän täällä kukaan käy seurailee.Meillekin vihdoin syntyi toinen tyttö 3.4 klo.08.14.Kokoa 4110g,50cm.Nyt ollaan viel sairaalassa ja kännyllä tulin pikaseen surffailee.Huomenna kai kotiin. Jee!
 

Similar threads

S
Viestiä
100
Luettu
3K
R
S
Viestiä
103
Luettu
3K
S
S
Viestiä
100
Luettu
3K
S
M
Viestiä
105
Luettu
2K
J

Yhteistyössä