2v poikani huolettaa(pitäisikö)?

Ensimmäisen kerran vein 2vuotiaani hoitoon pari päivää sitten. Hän ei itkenyt, ei vierastanut, tuskin huomasi kun lähdin töihin, hän vain kiinnostui ympäristöstä eikä juuri välittänyt kun lähdin pois. Kun tulin hakemaan poikaa pois päivähoidosta, hän ei juuri katsonutkaan minun päälle, ja kun oli lähdön aika,hän vain alkoi touhata muuta ja vihoitteli. En saanut koskea häneen enkä puettaa. oli tosi etäinen eikä katsonut silmiin. vaikka hän on luonteeltaan ollut aina reipas ja temperamenttinen, nyt hän oli kuin omissa maailmoissa. onko tämä nyt sitten vain alkukankeutta?? ja yleensähän lapset itkevät tai kapinoivat kun heidät ekoja kertoja jätetään hoitoon,ja tulevat halaamaan ja pusuttelemaan kun heitä haetaan päivän jälkeen..mutta poikani oli vain kylmän viileä..ei osoittanut minkäänlaisia "erotunteita"tai jälleennäkemisen riemua tms.. tässä tulee mieleen kiintymyssuhdemallit..onko tässä nyt merkkejä turvattomasta kiintymyssuhdemallista..?? :| :ashamed: :/

 

Alkuun tuli mieleen että mitä hoitajat kertoivat, millainen poika oli päivän mittaan ollut? Itse ajattelisin että poikasi yritti vain kaikin tavoin olla urhea ja rohkea, ja tietty vähän loukkaantunut siitä, että hänet jätettiin päiväksi sinne. Mutta siis käytöksellään pyrki viestittään, että voi äiti kuule, mulla on täällä nyt niin kivaa että mä en tarvi sua nyt. Vaikka todellisuudessa teki paljon töitä sen eteen että pystyi esittää urheaa. En tiedä, osaako 2-vuotiaat ajatella niin... Millanen lapsi on ollut vaikkapa kylässä, onko käynyt välillä tankkaamassa äitiä, vai ollut silloinkin etäinen ja viileä? Mikäli aina, silloin vaikuttais kiintymyssuhteessa olevan häikkää, mutta tuskin parin päivän perusteella. Onhan se lapselle uusi tilanne, vie hämilleen...

Tässä vain omaa pohdintaani. Kuukauden kuluttua olen viemässä omaa 1v2kk poikaani hoitoon :'(

 

kiitos vastauksesta noh..onhan se ollut aina kylässäkin melko utelias ja varma ja kiinnostunut kaikesta..mutta silti välillä hakeutunut mun luo..hoitaja sanoi että hyvin oli mennyt ja muiden kanssa oli leikkinyt paljon yms.. silti jotenkin jäi kaivelemaan se käytös ja viime päivinä muutenkin poika on ollut etäisempi..ei oikein tykkää että tulee lähelle..koskettaa tai halaa tms.. olisiko nyt vain joku#vaihe#menossa vai mikä..?? se saa omat tunteet niin pintaan ja hämilleen kun poika alkaa muuttua jotenkin etäiseksi... :snotty: ja sit kun poitsu on kuitenkin luonteeltaan ollu aina iloinen ja sopeutuvainen, nyt sit haettuani häntä parina päivänä hän on ollu ihan kuin ei huomaisikaan äitiä. tulee ni kauhee olo ja rupee ajattelemaan kaikkee et ei sen näin pitäis mennä...

 

Mun mielestä yhdestä kerrasta ei voi mitään johtopäätöksiä vetää. Mäkin oon psykassa lukenu noista testeistä miten milläkin tavalla kiinnittyneen lapsen pitäs reagoida tollasessa tilanteessa.
Voi vaan olla että tilanne oli pojalle vaan niin uus ja jännittävä ettei hän tienny miten olis pitäny reagoida. Meillä poika alotti päiväkodissa kun oli 1v3kk ja alotus meni tosi hyvin. Nyt syksyllä kun poika oli jotain 2v3kk oli yhtäkkiä pari viikkoa sellanen vaihe että hän itki aamulla kun vietiin päiväkotiin. Ja nyt kun on 2v8kk on alkanu osottamaan mieltä jos mä olen hänen mielestä ollu liikaa töissä, mulla on aika usien viikonloppusin 12 tuniin päivävuoroja niin sunnuntai illalla jos poika on vielä hereillä kun mä tuun kotiin niin mä saan kuulla et mä voisin lähteä taas pois tai et hän ei halua katella mua.

Tärkeempää kun se miten poika reagoi ekaan hoitopäivään on se millanen suhde teillä on muuten. Toi päiväkotialotus taitaa yleensä kuitenkin olla vanhemmille traumaattisempi kokemus. Kyllä sun pojalla ihan varmasti on kaikki hyvin. :hug:

 

Olen itse ollut töissä päiväkodissa alle 3v. kanssa ja siellä huomasin, että lapset suhtautuu hoidon alkuun tosi eri tavoilla. Toi kontaktittomuus hakiessa voi olla mielenosoittamista tai sitten lapsella on oikeesti ollu kiva päivä. Joillekin lapsille se ikävä ja itku tuli vasta parin päivän jälkeen. Ehkä ne siinä vaiheessa tajuaa, että hoitoon meno on joka päiväinen juttu, ei mikään parin päivän kiva uusi asia. Jos lapsi muuten on luonteeltaan iloinen ja temperamenttinen, niin uudet lelut ja uudet lapset varmaan onkin kivaa vaihtelua. Ja se, että lapsi kiukuttelee vanhemmille hakiessa ei ole mitenkään tavatonta. En usko, että sun tarvii olla ollenkaan huolissasi

 

Lämmitti kyl mieltä toi =) kai se vaa huolettaa väkisinkin ku uus vaihe elämäs...mutta sun vastauksessa saattaa hyvin olla perää ja onkin!! aina vaa kaikki muutokset omissa lapsissa saa pakostakin varpailleen ...

 

Niin sä olet ollut töissä lasten kanssa?? onko ollut lasta sulla joka ei noteeraa mikseenkään äidin poissa oloo?...kun tänäänkin hoitaja sanoi ettei hänellä ole koskaan ollut näin "tasaista" lasta,ettei yhtään ikävöi eikä osoita tuntemuksia erotilantees, ja tää hoitaja ollu jo alalla 20vuotta..sit mä aloin huolestuun itekki kun poika vaan"oli" eikä osoittanu mitään tunteita,hymyy,tai sanoja,tai ilmeitä,mitää ei tullut...

 

Mulla 1 v. 2 kk (eli aika eri ikänen mutta kerron kuitenkin) teki just tota ekaa kertaa kun oli mummo meillä kotona hoitamassa kun mä olin muutaman päivän töissä. Kun tulin kotiin, mua ei katsottu saati mitenkään noteerattu. Poika talutti mummoa mukana syömään jne. mutta mua ei siis noteerannut mitenkään. Leikki mummon kanssa iloisesti ja oli illalla menossa mummon kanssa nukkumaankin mutta suostui sitten lopulta tulemaan mun kanssa. :snotty: Ja mulla kauhea hätä että mitä mä oon tehny väärin. Äitini lohdutteli (mummo) että se on vaan loukkaantunut sulle. Mummo lähti ja arki jatkui kuin ennenkin. Kun mummo tuli kuukauden päästä seuraavalle vastaavalle hoitokeikalle meille, poika kyllä oli iloissaan mummon tulosta mutta ei päästänyt mua MIHINKÄÄN. Ei siis silmistään tms. yölläkin heräili ja halusi viereen vaikkei siis yleensä näin tee. :heart: Pelkäsi että taas se äiti lähtee. Tein silloin vain muutaman puolikkaan päivän ja loput etänä ja kun olin poissa kotoa, kanteli mun vaatteita jne. pitkin päivää sekä kävi kuulemma ulko-ovella monta kertaa katsomassa.

Ap:lle: kyllä se kohta alkaa oirehtia ja sutkin taas noteerataan. Voihan olla että on tosi reipas lapsi ja mitään kauheeta parkua ei tule mutta reagoi varmasti jotenkin.. mököttää siis nyt sulle.

 

Meillä oli samanlainen alku eli ekat päivät, suunnilleen koko eka hoitoviikko. Sitten se tais tajuta, että sinne hoitoon pitää oikeesti mennä joka päivä eikä ollutkaan enää niin kivaa... Nyt purskahtaa itkuun sekä viedessä että hakiessa - tämäkin vaihe menee kuulemma ohi.

 

Kannattaa mennä vaan päivä kerrallaan...kyllä se purkaus sieltä vielä voi tulla. Itselläni on päiväkodissa töissä ollessani sellainen kokemus yhdestä lapsesta, että pari viikkoa meni ihan hyvin, ei mitään ja sitten pamahti. Poika ei millään olisi halunnut jäädä hoitoon, itki ja huusi eikä asiaa parantanu se että hänen äiti oli pk:n keittiössä töissä. Siinä olikin täys työ yhdelle aikuiselle, mutta kyllä se sitten siitä tasottu ajan kanssa ja opittiinhan ainakin se lapsi tuntemaan aikas hyvin. Eli peesaan Martan kirjoitusta, jokainen lapsi kokee asian omalla tavallaan.

 

Meillä on poika 1.v4kk eikä myöskään ole koskaan jäänyt itkemään hoitoon jätettäessä. Myöskin hyvin touhukas ja temperamenttinen lapsi. Hoidon aloitti noin pari kuukautta sitten. Meillä itku tuli alku aikoina silloin kun menin hakemaan ja illat onkin sitten yhtä juonittelua edelleenkin. Minusta tuossa sinun lapsen käytöksessä ei ole yhtään mitään huolestuttavaa. Tuo ettei lapsesi ole sinua huomaavinaankaan on minustakin joko merkki siitä että lapsellasi on ollut ikävä sinua ja osoittaa sillä mieltään. Tai sitten siellä päiväkodissa on oikeastikin kivaa, ihan niin kun Martakin kirjoitti.

Minä ainakin olen huomannut itsestäni sen että reakoin itse paljon voimakkaammin lasten hoito juttuihin mitä nuo minun Ipanat itse. Meidän lapset tykkää olla molemmat hoidossa ja nyt alun kankeuden jälkeen äitikin on oppinut oikeasti hyvillä mielin jättämään lapsensa hoitoon.

 

KIITOS kaikille vastauksista,rauhoitti todella mieltä! ja erityisesti kun kuulee vähän saman tapaisia juttuja muiltakin. :hug: nyt alkaa toinen viikko sitten perhepäivähoidossa...saa nähdä miten tästä jatkuu...KIITOS vielä kerran kaikille jotka kerroitte omista kokemuksistanne ja lapsistanne!!