2kk ikäisen vauvan rytmeistä asiaa :)

[axlrose]

Meillä siis alkaaa nyt rytmit olemaan suht kohdallaan..
Mutta iltaisin nukahtaminen on vielä vaikeaa.. kolmisen tuntia huutaa suoraa kurkkua, vaikka on ihan yliväsynyt, niin ei nukahda millään..
Pidetään kiinni samoista asioista, eli pesua, makkariin syöttämään ja valot pois ym.

Sitten kun viimein saadaan nukahtamaan n.22.00-00.00 välillä ni yöllä nukutaan ja nukahdetaan aina syötön jälkeen.
pääsääntöisesti noustaan 8.00-9.00 aikoihin.

Voisikohan tuohon iltavalvomiseen/nukkumisvaikeuteen vaikuttaa se että annan tuon nukkua liian pitkään päiväunia?

Aamulla heräämisen jälkeen ollaan hereillä noin puoltoista tuntia ihan maksimissaan kaks ja sitten mennään ekoille päiväunille ulos.
Nukkuu 2-3 tuntia, aika usein ton 3.
Onko se liikaa kerralla?

Sitten ollaan muutama tunti taas hereillä tankkaillaan maitoa ja seurustellaan, kunnes lähdetään vaunulenkille, ja silloin nukahtaa toisille päiväunilleen...
Jätän ulos taas nukkumaan, ja nämä päiväunet onkin sitten vaihtelevasti joko puolentunnin mittaisia tai tunnin. Pisimmillään puoltoista.

(nyt on juuri meneillään toiset päiväunet ja on nukkunut n.tunnin)

kohta kun hän herää niin ei sitten olekkaan enään mitään selkeää rytmiä..
Pari tuntia taas seurustellaan ja vaihellaan välillä vaatetta vaippaa, leikitään ym.
Sit sen tarviskin ottaa pienet tirsat, kun menee muuten kiukutteluksi
Mutta unta ei saa.
klo 18.00-19.00 alkaa jo väsymyksen merkit näkymään muttei millään nukahda.

Kasin pintaan tulee yhet vartin torkut ja siitä sit alkaa se kauhea huuto
joka jatkuu yleensä klo 22.00-23.00 asti.

Vaikuttaisiko noi päikkärit liian pitkiltä?

 

[axlrose]

Niin ja siis on tuo vetänyt 4 tuntiakin ekoilla päikkäreillä..
Öisin nukkuu noin 2 ja puol - 3 tuntia kerrallaaan

 

[Vernalis]

No ei tuon ikäisen vauvan unirytmiä voi/saa alkaa vielä kontroloimaan. Ja joo yleensä iltahuutoa ihan normaalisti on vielä tossa iässä. Vatsavaivoja ym. muuta vaivaa.

 

[Cassyput]

No ei taatusti nuku liian paljon päivällä, pikemminkin liian vähän.

 

[Heffalump]

Tuon ikäisellä vauvalla ei ole vielä selkeää rytmiä. Mitäs jos koittaisit elää vauvantahtisesti. Anna ruokaa kun sillä on nälkä ja laita nukkumaan kun on väsyny. Kyllä se rytmi syntyy ihan itsestäänkin kun vauva kasvaa =)

 

[3.5kk]

Oliskos koliikkia iltaisin... ja rytmi tulee menemään vielä ihan päälaelleen.

 

[vieras]

Vauvan uni poikkeaa monella tavoin aikuisen unesta. Toisaalta myös yksilöllinen vaihtelu on erittäin suurta; oikeastaan minkäänlainen vauvan käyttäytyminen ei ole sen valossa "epänormaalia".

Vastasyntyneen unirytmi seuraa hänen ruokailurytmiään. Hän syö usein ja nukkuu syöntien väliset ajat. Pisimmillään hän nukkuu 3-4 tuntia, mutta on vauvoja, jotka nukkuvat paljon lyhyempiä pätkiä. Pikkuhiljaa hänelle muodostuu rytmi, jonka mukaan hänellä on yksi pitempi unijakso vuorokaudessa, ja unijaksojen välinen valveillaoloaika lisääntyy. Vanhemmat tietysti toivoisivat, että tämä pitempi unijakso sijoittuisi yöaikaan, mutta näin ei välttämättä tapahdu. Kestää aikansa ennen kuin vauva ehdollistuu samaan valoisuuden ja pimeän mukaiseen uni-valverytmiin kuin vanhempansa. 3-4 kuukauden iässä, kun valveillaoloaika lisääntyy ja vauva alkaa kiinnostua ympäristöstään enemmän, tällainen ehdollistuminen mahdollistuu. Siihen saakka vanhempien on lähes toivotonta yrittää muokata vauvan nukkumista minkäänlaiseen muottiin. Helpompaa on sovittaa aikuisen rytmi vauvan rytmin mukaiseksi, ja pehmeästi yrittää ohjata vauvaa nukkumaan öisin ja valvomaan päivisin.

Äidin ja lapsen erillään nukkuminen on uusi länsimainen tapa. Edelleenkin suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat äitiensä tai perheittensä kanssa yhdessä. Länsimaissa erillään nukkuminen yleistyi 1800-luvulla ja aluksi vain ylemmissä sosiaaliluokissa. Erillään nukkuminen on ennen kaikkea sosiaalinen tapa, joka ei pohjaudu ihmisen biologisiin tarpeisiin. Muihin nisäkkäisiin verrattuna ihmisvauva on neurologisesti kypsymätön, ja siksi jatkuva läheisyys äidin kanssa päivin ja öin on tarpeen maksimoimaan eloonjäämisen ja hyvinvoinnin. Vauvan kevyempi uni, lyhyemmät unisyklit ja tiheämmät heräämiset palvelevat kaikki näitä tarpeita. Äidin läheisyys ja välitön tarpeidentyydytys niinikään turvaavat elämän alkutaivalta.

http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=95&Itemid=139

 

[axlrose]

Tuon ikäisellä vauvalla ei ole vielä selkeää rytmiä. Mitäs jos koittaisit elää vauvantahtisesti. Anna ruokaa kun sillä on nälkä ja laita nukkumaan kun on väsyny. Kyllä se rytmi syntyy ihan itsestäänkin kun vauva kasvaa =)

joo siis näinhän mä olen menetellytkin syötän kun on nälkä, laitan nukkumaan kun silmät on kiinni ym mutta joskos tohon iltaan keksis jotain millä sais sen nukkumaan, mut kaipa tuo siis normaalia on. joten ootellaan vaan että tajuaa itte mennä nukkumaan

 

[vieras]

Eikö se, että asiat tehdään kellon sijasta lapsen tahtiin, tarkoita, että lapsiparka joutuu itse vastuuseen omista tarpeistaan?


-->Ei, lapsentahtisuus ei missään tapauksessa tarkoita sitä, että lapsi joutuisi itse vastuuseen omista tarpeistaan. Päin vastoin, se palauttaa vanhemmalle sen vastuun, joka hänelle on aina kuulunut: Vastuun kuunnella lastaan ja antaa lapselle sitä, mitä lapsi pyytää sen sijaan, että antaisi lapselle sitä, mitä ennakkoluulojensa perusteella odottaa lapsen tarvitsevan.


Eikö vauvan(kin) pitäisi voida luottaa siihen, että ruoka ja uni tulevat ajallaan?

-->Ehdottomasti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että niiden pitäisi tulle jollakin ennakkoon määrätyllä kellonajalla - vauva ei tunne kelloa eikä hänellä ole aikakäsitystäkään. Hänelle ajallaan tarkoittaa silloin kun tarvitaan. Sitähän se viime kädessä kai aikuisellekin tarkoittaa? Tässäkin voisi sanoa, että lapsentahtisuus nimenomaan turvaa sen, että ruoka ja uni tulevat ajallaan. Ei jonkun toisen määrittelemällä, mielivaltaisella, matemaattiseen määreeseen perustuvalla ajalla, vaan omalla, asianmukaisella ajallaan. Silloin kun tarvitaan.

Huoli siitä, että lapsentahtisuus on lapsen "poispilaamista", "liikaa antamista", on suuri. Toisaalta on huoli siitä, lapsi ei ehkä saakaan tarpeeksi, että hän jää vaille jostakin oleellisesta, on lähes yhtä suuri. Minusta molemmat huolet ovat pitkälti liioiteltuja.

Vauvantahtisuus tarkoittaa vauvan kuuntelua ja sitä, että vanhempi opettelee tulkitsemaan hänen viestejään ja pyrkii vastaamaan näihin viesteihin mahdollisimman nopeasti parhaalla osaamallaan tavalla. Se on äidin tietoista herkistymistä omille vaistoilleen sekä lapsensa yksilöllisille tarpeille ja lapsen tavalle kommunikoida niistä. Rutiineilla ja turvallisuudella taas tarkoitetaan sitä, että asiat toistuvat totutulla tavalla, vaikkapa ennakoitavassa järjestyksessä. Näin vauva oppii, että tietystä asiasta seuraa toinen tietty asia: Esimerkiksi, että yöpaidan pukemisen jälkeen mennään nukkumaan. Tai, että kun äiti avaa paidannappeja ja juttelee rauhoittavasti, niin pian saa maitoa. Ennen nukkumaanmenoa voidaan vaikkapa laulaa jokin tietty laulu, tai vanhemmat voivat keksiä yhdessä vauvan kanssa jonkin oman, mukavan rutiinin. Ja niin edelleen. Mitään aikakäsitystähän pienellä vauvalla ei ole, joten hänelle vanhemmasta lähtevät, kelloon perustuvat "rutiinit" on täysin mielivaltaisia eivätkä auta häntä hahmottamaan maailmaa turvallisena tai ennakoitavana.

Vauvavuoden vanhemmuuden tärkein tehtävä on luoda lapselle perusturvallisuus, hyvän itsetunnon perusta. Perusturvallisuus syntyy yksinkertaisista asioista: siitä, että vauva tietää saavansa ruokaa kun on nälkä, kuivaa kun on märkä ja lämpöä kun on kylmä - ja rakkautta rajattomasti. Että maailmassa voi luottaa siihen, että silloin joku auttaa, kun tarvitsen apua. Se syntyy siitä, että lapsi tietää, että häntä rakastetaan sellaisena kun hän on, huolimatta esim. siitä, onko hän väsynyt tai kipeä (eli syliin pääsee aina kun tarvitsee). Rakkauden välittämisen keinoja on vauvalle (ja tosiasiassa aikuisellekin) hyvin vähän. Sanat eivät tarkoita mitään aikuisellekaan, jos ne ovat tekojen kanssa ristiriidassa. Jos ystäväsi vakuuttaa sinulle olevansa rehellinen, vaikka tiedät hänen valehtelevan, niin sanoilla ei ole mitään merkitystä. Samalla tavalla vauvalle voi sanoa rakastavansa, mutta jos sitä ei konkreettisesti hänelle näytä (kosketuksella, imetyksellä, katsekontaktilla, kantamisella, vuorovaikutuksellisella hoivalla), ei hän sitä voi tietää eikä uskoa.

Lapsentahtisuus ON linja. "Ajallaan" on vauvalle silloin, kun tarvitaan, ei silloin kun äitiä huvittaa. Vauva mukautuu perheen rytmiin olemalla pienestä asti mukana toiminnassa. Sylissä, kantoliinassa, syöttötuolissa; katsomassa, kun äiti valmistaa ruokaa, tiskaa, tekee pieniä jokapäiväisiä rutiineja - ja mahdollisuuksien mukaan toiminnassa osallisena.

On myös oltava aikaa pysähtyä, ottaa lapsi syliin tankaamaan turvaa ja läheisyyttä (äidillekin tekee välillä tauko hyvää), jotta hän jaksaa taas seurata maailmaa. Kun lapsi oppii luottamaan siihen, että äiti rakastaa häntä silloinkin, kun kuorii perunoita, ei hänelle tule tarvetta testata asiaa kerta toisensa jälkeen. (Lapset ovat optimisteja: "vaikka äiti ei eilen näyttänytkään rakastavan minua perunoita kuoriessaan, ehkä hän tänään rakastaa, jos oikein teen itseni huomatuksi..."). Se, mitä lapselle itse asiassa viestii ja se, mitä lapselle yrittää viestiä, eivät aina vanhemmuudessa kohtaa.

Muutos kohti lapsentahtisuutta ja yhteistoiminnallista perhe-elämää voi tuoda tähän apua. Lapselle rakkaus on tekoja ja mukaan ottamista - ei tyhjiä sanoja, lausumattomia ajatuksia tai mielivaltaisia kellonaikoja.

 

[vieras]

Tuon ikäisellä vauvalla ei ole vielä selkeää rytmiä. Mitäs jos koittaisit elää vauvantahtisesti. Anna ruokaa kun sillä on nälkä ja laita nukkumaan kun on väsyny. Kyllä se rytmi syntyy ihan itsestäänkin kun vauva kasvaa =)

joo siis näinhän mä olen menetellytkin syötän kun on nälkä, laitan nukkumaan kun silmät on kiinni ym mutta joskos tohon iltaan keksis jotain millä sais sen nukkumaan, mut kaipa tuo siis normaalia on. joten ootellaan vaan että tajuaa itte mennä nukkumaan

Alle 3 kk ikäisistä 95% tarvitsee sylin nukahtaakseen. Pidä vaan illalla sylissä samalla ku katsot telkkaria. Älä nukuta. Anna nukahtaa ku vauvaa nukuttaa. Näin mä tein ja se toimi.