...

Haluaisin kuulla minkälaisia ajatuksia seuraavat oireet taustoineen herättävät teissä? Tiedän, että ette ole ammattilaisia, mutta haluankin vain kuulla mielipiteitä (mielellään perusteltuja sellaisia). Toki saa kertoa myös omia kokemuksia ja kaikkea mahdollista mitä asian tiimoilta tulee mieleen, mutta nyt niihin oireisiin ja ongelmiin.

Lapsen äiti sairastui lapsen syntymän jälkeen, jonka vuoksi äiti ja lapsi joutuivat viettämään pidemmän aikaa sairaalassa lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana. Tarkentaakseni vielä sairaalan joutumisen syynä eivät olleet äidin psyykkiset ongelmat vaan ihan fyysinen sairaus, jonka puhkeamiseen henkisellä puolella on tosin voinut olla vaikutusta. Lapsen äidin oma lapsuus oli traumaattinen (mielenterveys- ja päihdeongelmia perheessä jne.), joka todennäköisesti on vaikuttanut siihen millaiseksi äidin ja tämän hänen lapsen suhde on muodostunut. Myös tämä äidin sairaus ja muut perheensisäiset ongelmat ovat varjostaneet lapsen koko lapsuutta ja myöhempää elämää. On ollut riitelyä ja ilmapiiri muutenkin yleisesti ottaen kireä. Lapsi on joutunut kasvamaan liian aikaisin aikuiseksi ja ottamaan vastuuta aikuisten asioista.

Lapsi on alkanut melko varhain tätä oireilla: välinpitämättömyyttä vanhempia kohtaan, huomion hakemista vierailta aikuisilta ja estotonta fyysisen kontaktin ottamista (syliin tukemista, takertumista, halailua jne.) vieraisiin aikuisiin. Lapsen suhdetta vanhempiinsa voisi kuvailla niin, että vanhemmat ovat lapselle vain vieraita ihmisiä ja oikeasti vieraat ihmiset hänelle läheisiä. Hän esimerkiksi välttelee läheisyyttä vanhemmiltaan, mutta kaipaa sitä suuresti muilta ihmisiltä. En sinänsä ihmettele asiaa, koska tiedän millaista perheessä on ollut. Lasta ei ole ikinä oikeasti kohdattu henkisesti, hänellä ei ole ikinä ollut oikeutta kokea tunteitaan (esimerkiksi itkemisestä haukuttu yms.), jonka takia lapsesta onkin kasvanut vetäytyvä.

Näiden vanhempien ajatusmaailma onkin hieman tällainen: "Me olemme maailmanparhaita vanhempia ja ansaitsisimme siitä kunnimaininnan, emme ole tehneet ikinä mitään virheitä, kaikki viat löytyvät lapsesta."

Lapsen on myös vaikea näyttää sellaisia tunteita, jotka ovat olleet kotona kiellettyjä. Välillä hänellä on ongelmia myös muiden tunteiden, kuten esimerkiksi ilon näyttämisessä sillä hän kokee itsensä ja tunteensa niin arvottomiksi, että niitä on parempi peitellä. Tämä saattaa antaa hänestä välillä etäisen ja kylmän vaikutelman. Muuten hän on kylläkin ilmeikäs ja omaa tilanteeseen nähden hyvät sosiaaliset taidot.

Tällä kyseisellä lapsella on ollut melko paljon kaikkia muitakin traumaattisia kokemuksia elämässään. Hän menettänyt tavallista enemmän läheisiä (ensimmäisen muutaman vuoden iässä) ja seurannut sivusta erilaisia sairauksia ja kuolemaa. Lisäksi on ollut kiusaamista koulussa sekä välinpitämättömyyttä muidenkin aikuisten kuin vanhempiensa taholta. Lopulta tilanne purkautui yläasteiässä masennuksena. Tällöin nuorella oli lintsaamista ja muuta valehtelua esimerkiksi opettajille ja lääkäreille.

Varhaislapsuudessa lapsi kärsi kauhukohtauksista ja myöhemmin lapsuudessa painajaisunista, jotka johtivat herättyä paniikkikohtauksiin. Myös muita uniongelmia oli lapsuudessa, kuten unissakävelyä, unissapuhumista, unihalvauksia ja valveunia. Uniongelmat jäivät nuoruuteen siirryttäessä. Ainut ongelma, joka jäi ovat samanlaisina toistuvat painajaiset, jotka ovat siis toistuneet pienestä lapsesta saakka.

Listaan vielä tähän alle muita ongelmia / oireita, joista lapsi / nuori kärsinyt elämässään:

- muistiongelmat: huono oma elämänkerrallinen muisti, lähimuisti tökkii, ei muista aina asioita, jotka todistetusti kuitenkin tehnyt (dissosiaatio oireita?)
- kärsinyt lapsesta saakka depersonalisaatiosta ja derealisaatiosta
- voi vaikuttaa usein poissaolevalta tai hajamieliseltä
- koko ikänsä ollut suuri hyväksynnän ja huomion kaipuu erityisesti aikuisia kohtaan, mutta myös ikätovereita kohtaan (ilmennyt huomionhakuna)
- huomionhakuun liittyen lapsi ollut myös hyvin "manipulatiivinen" esimerkiksi tässä huomionhaussa (saanut usein haluamansa kenenkään huomaamatta sen kerjäämistä)
- lapsena oli kolussa ylivilkas riehuja (ns. luokan ongelmalapsi), oli myös ongelmia valehtelun kanssa
- lapsena sai raivokohtauksia vanhempiansa kohtaan, välillä oli arka ja pelokas (peitti usein nämäkin tunteet)
- lapsena ja nuorempanakin pakonomainen halu olla keskipisteenä, olla paras, että saisi hyväksyntää (itsearvostus heikkoa), toisaalta halu olla miellyttävä ja huomaamaton
- myöhemmin lapsen ulkokuori muuttui vetäytyväksi, vaikuttaa ulkoisesti rehelliseltä ja kiltiltä (sisäisesti ei kuitenkaan ole ihan tällainen), taitava peittelemään tunteitaan
- lapsena haaveili usein onnettomuuksista ja vakavista sairauksista huomion saamiseksi, myöhemmällä iällä yritti sairastuttaa itseään tarkoituksellisesti samasta syystä
- toisaalta lapsella ei ole ollut kyky vastaanottaa tarvitsemaan huomiota, läheisyyttä ja hellyyttä
- sosiaaliset kontaktit olleet jollakin tasolla ongelmallisia edellä mainituista syistä, kaverisuhteet olleet usein epävakaita ja pinnallisia (johtuu myös osittain totaallisesta vetäytymisestä, lapsena oli paljon ekstrovertimpi tapaus)
- muihin ihmisiin suhtautumista värittää myös suuri epäluottamus, usko pahuuteen ja varuillaan olo, ei ole ikinä luottanut keneenkään
- on melko hiljainen ja vähäpuheinen ja etäinen
- ei ongelmia koulunkäynnissä, menestynyt hyvin, tällä hetkellä opiskelee asiakaspalveluun liittyvää alaa
- ei aistitoiminnan poikkeavuuksia, erityismielenkiinnonkohteita tai mitään muuta autisminkirjon häiriöihin liittyvää oireilua

Lapsi nyt jo nuori aikuinen ei siis ikinä saanut edellä mainittuihin ongelmiin minkäänlaista apua tai tukea. Nyt aikuisena hän vasta hakenut apua esimerkiksi masennukseensa.

Kiitos, jos jaksoit lukea ja vastata!