E
exposed
Vieras
Jo 16-vuotiaana huomasin kerran kädellä ollessani, että nyt ei ole kaikki kohdallaan kun meisseli ei ota kunnolla eteen niinkuin aikaisemmin. Siitä lähtien tie on koko ajan mennyt huonompaan suuntaan ja lopulta tähän pisteeseen ettei ota enää ollenkaan eteen. Ei aamulla, illalla, eikä milloinkaan. Tai no ottaa se jos ruudulla on tarpeeksi kiihoittavaa materiaalia ja käsi käy tarpeeksi rivakkaan tahtiin, mutta silloinkin seisokki on vain puolikova. Hanskaan on pakko vetää silloin tällöin, jotta ei herää yöllä housut märkinä.
Haluni säilyivät suht normaalina ikäisekseni vuoteen 2004 asti, jolloin armeijassa ollessani huomasin, että halut ovat hävinneet lähes kokonaan. Ei tehnyt mieli vedellä hanskaan. Saatika silloista tyttöystävääni. Sittemmin tuo suhde päättyi eroon muista syistä, mutta varmasti siihen vaikutti sekin kun loppuajasta keksin tekosyitä, miksei nyt naida. Ei vain yksinkertaisesti ois ottanu eteen. Eikä tyttöystäväni ollut mikään suohirviö, vaan ihan tarpeeksi nätti minulle.
Näin jälkeenpäin ajateltuna hyvä vain, että erottiin.
En ihastu mitenkään helposti, mutta viime talvena tapasin niin upean ja miellyttävän naisen, että päätin varata ajan lääkärille, jotta pystyisin viemään suhdetta eteenpäin tämän naisen kanssa asiaankuuluvalla tavalla.
Terveyskeskuksessa ei ollut yhtään mieslääkäriä, joten oli pakko mennä naislääkärin vastaanotolle. Tilanne hävetti mua suunnattomasti kertoa nuorelle naislääkärille, mikä vaiva mulla on. Hän suhtautui asiaan vakavasti onneksi ja määräsi mut testeihin ja niitä olikin monta. Kaikki muut arvot olivat normaaleja paitsi kilpirauhasen arvo oli oli yks tai kaks liian korkea ja ei kuulemma mitenkään hälyttävä. Hän määräsi jotain lääkettä ja käski tulla takaisin jos vaiva ei korjaannu. Eihän se korjaantunut, mutta en kehdannut enää mennä hänen luokseen uudelleen koska asia hävetti niin suunnattomasti.
Oli pakko lopettaa orastava suhteen poikanen tämän unelmien naisen kanssa, mikä ei ollut helppoa, mutta pakko ratkaisu tässä tilanteessa.
Aikaisemmin tämä asia otti kovastikin kupoliin, ja mietin miks mulle on käynyt näin, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että mun on nyt vain pakko hyväksyä tilanne ja sillä selvä. Olen tyytyväinen, että olen muuten täysin terve.
En tiiä et miksi kirjoitin tämän tänne, mutta helpotti sydäntä purkaa tätä kuormaa. En ole kertonut asiasta kenellekkään muulle kuin tuolle naislääkärille.
Kiitos jos joku viitsii kommentoida asiallisilla kommenteilla.
Haluni säilyivät suht normaalina ikäisekseni vuoteen 2004 asti, jolloin armeijassa ollessani huomasin, että halut ovat hävinneet lähes kokonaan. Ei tehnyt mieli vedellä hanskaan. Saatika silloista tyttöystävääni. Sittemmin tuo suhde päättyi eroon muista syistä, mutta varmasti siihen vaikutti sekin kun loppuajasta keksin tekosyitä, miksei nyt naida. Ei vain yksinkertaisesti ois ottanu eteen. Eikä tyttöystäväni ollut mikään suohirviö, vaan ihan tarpeeksi nätti minulle.
Näin jälkeenpäin ajateltuna hyvä vain, että erottiin.
En ihastu mitenkään helposti, mutta viime talvena tapasin niin upean ja miellyttävän naisen, että päätin varata ajan lääkärille, jotta pystyisin viemään suhdetta eteenpäin tämän naisen kanssa asiaankuuluvalla tavalla.
Terveyskeskuksessa ei ollut yhtään mieslääkäriä, joten oli pakko mennä naislääkärin vastaanotolle. Tilanne hävetti mua suunnattomasti kertoa nuorelle naislääkärille, mikä vaiva mulla on. Hän suhtautui asiaan vakavasti onneksi ja määräsi mut testeihin ja niitä olikin monta. Kaikki muut arvot olivat normaaleja paitsi kilpirauhasen arvo oli oli yks tai kaks liian korkea ja ei kuulemma mitenkään hälyttävä. Hän määräsi jotain lääkettä ja käski tulla takaisin jos vaiva ei korjaannu. Eihän se korjaantunut, mutta en kehdannut enää mennä hänen luokseen uudelleen koska asia hävetti niin suunnattomasti.
Oli pakko lopettaa orastava suhteen poikanen tämän unelmien naisen kanssa, mikä ei ollut helppoa, mutta pakko ratkaisu tässä tilanteessa.
Aikaisemmin tämä asia otti kovastikin kupoliin, ja mietin miks mulle on käynyt näin, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että mun on nyt vain pakko hyväksyä tilanne ja sillä selvä. Olen tyytyväinen, että olen muuten täysin terve.
En tiiä et miksi kirjoitin tämän tänne, mutta helpotti sydäntä purkaa tätä kuormaa. En ole kertonut asiasta kenellekkään muulle kuin tuolle naislääkärille.
Kiitos jos joku viitsii kommentoida asiallisilla kommenteilla.
