=(

[taustalla]

Jaksan harjata tukkani ja hampaani aamuisin vain jos olen lähdössä jonnekkin tai joku on tulossa meille kylään. Suihkussa käyminenkin on välillä kovan työn takana. Asuntomme on koko ajan kuin pommin jäljiltä ja pyykivuoret vaan kasvavat. Minua ahdistaa ja puran kaiken olemalla ilkeä miehelleni. Lapsestani (4kk) osaan nauttia. Väsyttää koko ajan, vaikka saisin nukkua pitkään, ei minulla ole levännyt olo herätessäni. Ajatuksissani ja puheissani toistuu usein itsemurha,vaikken sitä tosissani edes harkitse. Välillä tuntuu että vihaan miestäni ja elämääni.

Mikä minulla on?

 

[Nelli]

:headwall: Kuulostaa tutulta, ehkä lievää masennusta ja laiskuutta kotitöitä kohtaan. Univelka on vakava asia, joten yritä nukkua päiväunet silloin tällöin. Pidä yhteyttä kavereihisi ja kutsu heitä käymään, niin oma olosi paranee pian ja saat muuta ajateltavaa, vaikka pikkuisen kanssa tykkäätkin puuhailla. Mulla oli samanlaisia tuntemuksia ja menin sitten vauvakerhoon kerran viikossa tapaamaan muita vauvan saaneita äitejä, joista sain muutamia hyviä ystäviä. Kesäaikana kävin kävelyllä näiden äitien ja vauvojen kanssa ja vierailimme joskus toistemme kotona, silloin siivosin aikalailla, jotta kehtasin heitä kotiini kutsua. Tsemiä! :heart:

 

[keikura]

Masennusta veikkaisin. Mulla itselläni on myös ollut masennusta ja mulla ainakin oli noi ihan samat oireet,mitään ei oikeen jaksanut,eikä mikään edes oikeen kiinnostanut. Ja mulla auttoi vasta sitten kun olin ottanut lääkäriin yhteyttä,jutellut ja sain lääkeet univaikeuksiin,ja kyllä heti jo huomasi,että hyvin nukutun yön jälkeen,oli olo jo aamulla paljon parempi.