Moi!
Viimein korkkaan tämän pinon! Olen kyllä jo siirtynyt odotuspuolelta lukemaan tätä ketjua, mutta nyt itsekin aktivoidun
. Odotus-osioon kirjoittelin joku aika sitten synnytyskertomuksen, mutta lyhyesti sanottuna homma sujui todella hyvin. Lapsivedet meni osittain, mutta synnytys ei edennyt itsekseen ja jouduttiin käynnistämään. Säännöllisten supistusten alettua poika oli maailmassa alle kuudessa tunnissa, josta ponnistus kesti huikeat 7 minuuttia.
Kotielämä on lähtenyt ihan mukavasti käyntiin. Vauva ei ole mikään turhan parkuja vaan korottaa ääntään ainostaan nälkäisenä.
Syömisen kanssa oli alkuun hankaluuksia, sillä pojan imuote ei ollut ihan kunnossa. Sairaalassa pieni mies imi tissiä jopa kolme tuntia putkeen yöllä, mutta aamulla verensokerit oli hiukka matalalla. Sen vuoksi jouduimme olemaan sairaalassa neljä yötä ja jouduttiin turvautumaan lisämaitoon. Poika on kovin tottunut pulloruokailuun ja kun nälkä iskee, on sapuskaa saatava heti. Jos rupeaa tissiä tarjoilemaan niin vauva alkaa raivota ja välillä jopa hakkaa rintaa nyrkillä. Sen takia syöminen sujuu pääosin pullosta. Olen lypsänyt maitoa kerran pari päivässä ja koittanut saada sitä vauvalle ainakin desin päivässä. Pidän poikaa rinnallakin joitain kertoja päivässä, mutta tuntuu siltä, että se on vähän turhauttavaa molemmille. Saa nähdä kuinka kauan jaksetaan jatkaa... Imetys olisi kyllä ollut paljon kätevämpää verrattuna pullojen pesuun ja keittämiseen. Toisaalta, nyt poika ei ole täysin riippuvainen musta ja voi olla aina jonkin aikaa kahdestaan isänsäkin kanssa. Kuten joku muukin täällä kirjoitti, että kyllähän imetyksen "epäonnistuminen" harmittaa, mutta olen myös päättänyt olla asiasta stressaamatta. : /
Alkuun jouduimme herättämään pojan kolmen tunnin välein syömään, mutta paino lähti mukavasti nousuun ja vauva painoi 350 g enemmän neljä vuorokautta sairaalasta lähdön jälkeen. Sen jälkeen ollaan menty
vauvan rytmissä ja hän herää syömään 2-4 tunnin välein päivin ja öin. Eilen pieni mies oli aamupäivällä valveilla jopa lähes neljä tuntia. Kovasti hän katselee ympärilleen ja niskakin tuntuu suht jämäkältä, kun hän nostaa päätään.
Pahoilta
vatsavaivoilta on säästytty, mutta pieni kipristelyjä kyllä on ollut. Reilun viikon iästä lähtien on käytössä olleet sekä rela-tipat että cuplaton ja kahden viikon iässä aloitettiin D-tipat. Vauvan vatsa kyllä toimii ja "sinappia" valmistuu monta kertaa vuorokaudessa.
Oma toipuminen on mennyt mukavasti. Synnytyksestä tuli vain kaksi tikkiä, jotka eivät ole vaivanneet lainkaan ja jälkivuotokin alkaa olla loppusuoralla. Mukavat pukamat kyllä tuli, mutta ne on onneksi myös aika hyvin jo parantuneet. Kiloja tuli raskauden aikana 10-12 ja jäljellä on about 3. Kunhan mies palaa takas töihin ja arki koittaa, tarttee alkaa vaunuilla ahkerasti. Joskin on tässä jo nytkin lähes joka päivä käyty lenkillä.
Joku kyseli
hikoilusta, mulla oli jo raskauden aikana (eka kolmannes) rankkaa yöhikoillua. Välillä tuntui siltä, et lakanat olis voinut vaihtaa joka päivä ja makkari haisi kuin raavaiden miesten kuntosali.
Synnytyksen jälkeen olen myös hikoillut joinakin öinä, mutta tuntuis siltä, että ongelma helpottaa.
Lion73 ja Esko 2 vko ja 5 pvää