Nyt tarvitaan taas niitä kannustavia sanoja..
Mä ikävöin Eetua niin kovin.
On ollut Tiistaista asti siellä reissussa, ja hyvin pärjää. Joka päivä soitetaan, ja pojalla on siellä tosi kivaa. Toki pientä ikävää, mutta ei mitään kestämätöntä.
Tänään soittivat, että Torstai olisi se kotiin tulo päivä..Ensin oli puhetta Tiistaista, mutta heillä siellä jotain käytännön juttuja ja kysyivät onko tuo Torstai ok..Mun päässä huutaa että EIEIEIEEI..ei päivääkään pidempään, mutta ääneen sanoin että toki jos Eetu vaan jaksaa olla..
Sovittiin, että jos Eetun ikävä yltyy tulevat aiemmin, muuten vasta torstaina..
Eetun kanssa taas puhuin, olivat olleet kalassa ja saaneet hauen, se on kaupunkilaispojalle huima juttu
Tämän oman ikävän kanssa olen pulassa, olen nytkin koko illan itkenyt, ja mun pää on täynnä ihan hulluja juttuja; mitä jos Eetu viihtyy siellä niin hyvin että ei enää meitä kaipaa ollenkaan, ja tulee vastahakoisesti kotiin..Jos se toinen äiti siellä onkin Eetusta ihanampi kuin minä..Eli suomeksi sanottuna kai olen mustasukkainen että ne muut saa olla minun ihanan lapseni kanssa!
Toki osasin varautua että ikävöin, mutta se että on ihan fyysinen paha olo, on yllätys!
Ja kaikki sanoo että Eetu jo 10, että tekee hyvää reissata, ja että äkkiä aika kuluu, ja että olen itsekäs kun täällä itkeskelen ikävääni vaikka Eetulla on huippuloma menossa..
Tiedän toki tuon kaiken mutta minkäs teet! Enkä haluaisi olla tällainen "hysteerikko" ja itkeskelijä..
Kuulostaa varmaan ihan pimeältä, mutta en taas tiedä kelle näitä puhuisin, ei tuo mieskään tajua.
Ja tottakai olen onnellinen että Eetulla on kivaa, on vaan niin ikävä kun rakastan sitä poikaani ihan hullun lailla! Eetu on ihana poika, ja olen niin onnellinen että Eetu on juuri minun poikani! Kun tulee kotiin niin rutistan oikein kovaa ja pidän kainalossa ainakin viikon yhtä soittoa