ite sain 20wee tytön joka nyt on 6kk jännitti synnytys ja se miten osaan hoitaa niin pientä vauvaa vasta syntynyttä mutta saikul ne opettaa ja ite oppii tekemällä..mä opiskelin ja otin vuoden vapaata koulusta ja nyt viel toisenki vuoden koska on ihanaa olla lapsen kans..mua pelotti synnytys mutta mun mielest ne mulla tais olla turhii pelkoja..noh sen sanon synnytystä ei kande pelätä ainakaan mä aattelin että se kipu(supistukset) mitkä tunsin oli sen arvoista..onnea tulevalle äidille..
äippä85
mää tulin äitiksi 18v ja koulujäi kesken, kouluun lähin takasin 20v,alan vaihto tuli samalla ja kohta vuosi on takana opiskelua. välissä on hieman rankkaa kun yksin olen tyttäreni kanssa ja opiskelut päälle, mutta hyvin on menny ja muutto edessä 
Täällä 21-vuotias tuoreäiti. Ehdin suorittaa kaksi vuotta ammattikorkea-opinnoistani, kouluu matkaa 100 kilometriä Resusin junalla opinahjoon vielä kahtaviikkoa ennen laskettua-aikaa ja yövyin koululla. Vuoden ajattelin olla koulusta pois, tosin nyt työn alla opinnäyte. Mies on osa-aikatyössä, joten meilläkään ei rahalla mällätä. Mutta pärjätty on! Hieman tosin jännittää kuinka hyvin jaksan koulua käydä äitiysloman jälkeen. Onneksi mies jäämässä hoitovapaalle joten lapsen sairastelun tms takia ei pitäisi joutua koulusta pois olemaan.
Moni muukin nuoriäiti on varmasti saanut kuulla karvaita mielipiteitä esim. siitä että pilaa elämänsä tai tuhlaa nuoruutensa kun tulee äidiksi nuorella iällä. Ottaa päähän tuollainen ahdasmielisyys!
Hienosti me nuoret äidit tunnumme pärjäävän! Ja itse ainakin elän juuri sellaista elämää kun haluan :heart:
Resusin junalla opinahjoon vielä kahtaviikkoa ennen laskettua-aikaa ja yövyin koululla. Vuoden ajattelin olla koulusta pois, tosin nyt työn alla opinnäyte. Mies on osa-aikatyössä, joten meilläkään ei rahalla mällätä. Mutta pärjätty on! Hieman tosin jännittää kuinka hyvin jaksan koulua käydä äitiysloman jälkeen. Onneksi mies jäämässä hoitovapaalle joten lapsen sairastelun tms takia ei pitäisi joutua koulusta pois olemaan. Moni muukin nuoriäiti on varmasti saanut kuulla karvaita mielipiteitä esim. siitä että pilaa elämänsä tai tuhlaa nuoruutensa kun tulee äidiksi nuorella iällä. Ottaa päähän tuollainen ahdasmielisyys!
Hienosti me nuoret äidit tunnumme pärjäävän! Ja itse ainakin elän juuri sellaista elämää kun haluan :heart:
Mä sain ensimmäisen lapsen 19-vuotiaana. Olin juuri valmistunu ammattiin, mutta töissä en ehtiny olla kun muutaman viikon ennen tytön syntymää. Tein perhepäivähoitajan töitä kunnes toinen tytär syntyi (olin sillon 22v). Sen jälkeen opiskelin toisen ammatin, josta sainkin sitten vakituisen työpaikan. "Iltatähtemme" näki päivänvalon kaksi kuukautta sitten (oon nyt 30v). Olen iloinen että tein lapset nuorina, aluksi oli taloudellisesti tiukkaa, mutta kaikesta on selvitty! =)
meille syntyi esikoinen 2viikkoa kolusta valmistumiseni jälkeen olin silloin 17v sen jälkeen on tullut vielä kolme lisää =) ja hyvin on mennyt toisen ammatin olen opiskellut ja lähinnä nautiskellut kotiäitiyden vapaudesta. Nyt esikoisen koulu on pakottanut meidätkin kellon orjiksi. Ennakkoluuloja ihmisillä on ollut mutta siinäpä olkoon me mennään omalla tavallamme ja haaveilemme nro.vitosesta joskus se jää kyllä sitten viimeiseksi :'( Itse olen monesti toivonut että oma äitini olisi tehnyt minut nuorempana niin olisimme ehkä tulleet läheisemmiksi. elämää on vielä lasten jälkeenkin pitkästi kun tekee ne nuorena
mä kerkesin kans täyttää 20v ku esikko syntyi...
koulu mulla oli käytynä...miehellä töitä...itselläni tosin ei...
ja melkein heti perään tehtiin sit toinen....
koulu mulla oli käytynä...miehellä töitä...itselläni tosin ei...
ja melkein heti perään tehtiin sit toinen....
\
Koulu mulla jäi kesken jo ennen plussausta mies on töissä...
Itsellä ei kyllä jännitä kauheasti muu kuin synnytys...Meillä tämä lapsi oli aikalailla suuniteltu ja haluttu..
Minulla on hiukan sama tilanne olen kans 20v tuleva äiti....Alkuperäinen kirjoittaja 25.03.2006 klo 10:58 tuleva äiti kirjoitti:
Koulu mulla jäi kesken jo ennen plussausta mies on töissä...
Itsellä ei kyllä jännitä kauheasti muu kuin synnytys...Meillä tämä lapsi oli aikalailla suuniteltu ja haluttu..
äiskä -83
Minä sain ekan ku oli 19 v.Nyt oon 22 ja mulla on kolme lasta. Syntyneet 10/02, 08/04 ja 07/05. Hyvin ollaan pärjätty. Mies opiskelee ja minä oon kotiäiti. älillä on rankaa ku lapset sairastanu paljo, mutta pittää varata aina välillä kehenkeskistä aikaa miehen kans niin jaksaa. Elämä on ihanaa!
lillariina
sain 1 lapsen 18.v. , toisen 19 ja nyt odotan kolmatta kohta täytän 20.
asutaan mieheni kanssa kaukana vanhemmistamme ja mies tekee pitkää päivää töissä, ja ei jaksa sitten illalla auttaa paljoo. elämä on välillä rankkaa, mut kun on nuori niin jaksaa... :flower: kyllä sinäkin hyvin jaksat
asutaan mieheni kanssa kaukana vanhemmistamme ja mies tekee pitkää päivää töissä, ja ei jaksa sitten illalla auttaa paljoo. elämä on välillä rankkaa, mut kun on nuori niin jaksaa... :flower: kyllä sinäkin hyvin jaksat
no mä olin kyllä 19v kun tuo neiti maailmaan tuli.opiskelu oli mullakin kesken ja on edelleen kun sitten tuliu taas tuo toinen. mies oli töissä..hyvin pärjättiin vaikka tiukkaa olikin. päivät oltiin kahdestaan ja illat kaikki kolme yhdessä.raskasta oli aluksi,mutta kyllä se siitä.. kyllähän kaikkia tai minua ainakin "pelotti" tuon ensimmäisen lapsen kohdallamettä olenko"hyvä" äiti,mutta kaiiken oppii ja tulee "automaattisesti" äidin vaistoa..
Ruusu23 harmaana
Ihan hyvin pärjää Itse luin ensin ylioppilaaksi ja sen jälkeen menin töihin erääseen toimistoon.Syksyllä tulin raskaaksi (olin ollut kyseisessä työpaikassa muutaman kuukauden) ja olin lähes koko raskausajan töissä.Avomies lähti tammikuussa armeijaan,ja minä jäin yksin töitä paiskimaan ja lasta vartoomaan.Toukokuussa syntyi ihana esikoistyttö :heart: Rahallisesti oli tiukkaa,kun itsellä oli huono palkka ja mies sai vaan armeijan päivärahaa Onneksi mummi osti meille vaunut ja mumma ja taata ostivat kaukalon ja kylpyammeen.Äitiyspakkauksesta sain vauvalle vaatteita.Kun olin sairaalassa tytön synnyttyä,niin miehellä oli nipinnapin rahaa bensaan,että pääsi meitä katsomaan.Oltiin 55km päässä kotikaupungista...Meillä joku 3kk tosi tiukkaa rahan kanssa kun Kela viivytteli päätöksiensä kanssa!Nimittäin meidän piti saada kaikenmaailman tukiaisia kun mies kerran oli armeijassa.Mutta sitten helpotti,kun saatiin Kelasta takautuvasti iso summa rahaa Heinäkuussa mies pääsikin jo armeijasta ja meni töihin,siittä se arki vähän helpotti...
Olihan se aika hurjaa,kun yksin hoidin vauvaa ensimmäiset 2kk.Ja tyttö vielä heräili syömään yötäpäivää 1-2 tunnin välein.Aika sekaisin olin siihen aikaan kun väsymys oli kova,mutta en silti muistele pahalla sitä aikaa :heart: Vauva oli kuitenkin niin toivottu ja harkittu ja ihana asia :heart:
Helpomminhan sitä selviää kun on isovanhemmat edes vähän apuna ja jos se oma mies löytyy...Ja vaikka olisi rahallisesti tiukkaa,niin muista aina,ettei tässä maassa nälkään kuole!Tsemppiä,eiköhän kaikki suju ihan hyvin B)
Itse luin ensin ylioppilaaksi ja sen jälkeen menin töihin erääseen toimistoon.Syksyllä tulin raskaaksi (olin ollut kyseisessä työpaikassa muutaman kuukauden) ja olin lähes koko raskausajan töissä.Avomies lähti tammikuussa armeijaan,ja minä jäin yksin töitä paiskimaan ja lasta vartoomaan.Toukokuussa syntyi ihana esikoistyttö :heart: Rahallisesti oli tiukkaa,kun itsellä oli huono palkka ja mies sai vaan armeijan päivärahaa Onneksi mummi osti meille vaunut ja mumma ja taata ostivat kaukalon ja kylpyammeen.Äitiyspakkauksesta sain vauvalle vaatteita.Kun olin sairaalassa tytön synnyttyä,niin miehellä oli nipinnapin rahaa bensaan,että pääsi meitä katsomaan.Oltiin 55km päässä kotikaupungista...Meillä joku 3kk tosi tiukkaa rahan kanssa kun Kela viivytteli päätöksiensä kanssa!Nimittäin meidän piti saada kaikenmaailman tukiaisia kun mies kerran oli armeijassa.Mutta sitten helpotti,kun saatiin Kelasta takautuvasti iso summa rahaa Heinäkuussa mies pääsikin jo armeijasta ja meni töihin,siittä se arki vähän helpotti...Olihan se aika hurjaa,kun yksin hoidin vauvaa ensimmäiset 2kk.Ja tyttö vielä heräili syömään yötäpäivää 1-2 tunnin välein.Aika sekaisin olin siihen aikaan kun väsymys oli kova,mutta en silti muistele pahalla sitä aikaa :heart: Vauva oli kuitenkin niin toivottu ja harkittu ja ihana asia :heart:
Helpomminhan sitä selviää kun on isovanhemmat edes vähän apuna ja jos se oma mies löytyy...Ja vaikka olisi rahallisesti tiukkaa,niin muista aina,ettei tässä maassa nälkään kuole!Tsemppiä,eiköhän kaikki suju ihan hyvin B)
20 vuotta...laskettu aika lokakuussa...valmistua olisi pitänyt joulukuussa mutta siirtyy se hamaan tulevaisuuteen....rahatilanne nyt ok mutta jännittää mitä se sitten on kun itse joudun tienaamisesta luopumaan...mies tienaa onneksi ihan sopivasti mutta juuri ehdittiin ostaa mm. uus auto....kovasti tulokasta odotetaan mutta valmistumisen siirtyminen hieman harmittaa...mutta tää on vaan elämää...jos muutkin on selvinny niin miksen minäkin????
Sain ensimmäisen lapsen juuri täytettyäni 18 v. Olihan se hurjaa, lukio vietiin loppuun sitten poika tissillä ja kirja toisessa kädessä
Nyt plussasin viikko sitten ja l.a. olisi 3.1.07. Toivottavasti kaikki menee hyvin! Täytän nyt elokuussa 24 ja vieläkin tuntuu, jotta olen melko nuori äitee. Poika täytti tammikuussa 5 vuotta. Ja tuntuu kuin olisin eka kertaa raskaana... Yhtä paljon hermoiluttaa. Mutta neuvolan tätikin sanoi, että ensimmäistä kertaahan sinä tätä lasta odotatkin.
Nyt plussasin viikko sitten ja l.a. olisi 3.1.07. Toivottavasti kaikki menee hyvin! Täytän nyt elokuussa 24 ja vieläkin tuntuu, jotta olen melko nuori äitee. Poika täytti tammikuussa 5 vuotta. Ja tuntuu kuin olisin eka kertaa raskaana... Yhtä paljon hermoiluttaa. Mutta neuvolan tätikin sanoi, että ensimmäistä kertaahan sinä tätä lasta odotatkin.
saimme esikoisemme kun oli 18v, aloin odottaan jo 17vuotiaana. Joten koulut oli siis vielä kesken. Koulussa alkoi kesäloma kun olin 7 raskauskuukaudella. Jäin silloin pois koulusta ja olin seuraavan lukuvuoden äitiyslomalla. Suoritin viimeisen vuoden koulussa äitiysloman jälkeen. Eipä siinä juuri mitään ongelmia ollut, kun saatiin lapselle hyvä hoitopaikkakin mummuloista. =)