Ihan hyvin pärjää
Itse luin ensin ylioppilaaksi ja sen jälkeen menin töihin erääseen toimistoon.Syksyllä tulin raskaaksi (olin ollut kyseisessä työpaikassa muutaman kuukauden) ja olin lähes koko raskausajan töissä.Avomies lähti tammikuussa armeijaan,ja minä jäin yksin töitä paiskimaan ja lasta vartoomaan.Toukokuussa syntyi ihana esikoistyttö :heart: Rahallisesti oli tiukkaa,kun itsellä oli huono palkka ja mies sai vaan armeijan päivärahaa
Onneksi mummi osti meille vaunut ja mumma ja taata ostivat kaukalon ja kylpyammeen.Äitiyspakkauksesta sain vauvalle vaatteita.Kun olin sairaalassa tytön synnyttyä,niin miehellä oli nipinnapin rahaa bensaan,että pääsi meitä katsomaan.Oltiin 55km päässä kotikaupungista...Meillä joku 3kk tosi tiukkaa rahan kanssa kun Kela viivytteli päätöksiensä kanssa!Nimittäin meidän piti saada kaikenmaailman tukiaisia kun mies kerran oli armeijassa.Mutta sitten helpotti,kun saatiin Kelasta takautuvasti iso summa rahaa
Heinäkuussa mies pääsikin jo armeijasta ja meni töihin,siittä se arki vähän helpotti...
Olihan se aika hurjaa,kun yksin hoidin vauvaa ensimmäiset 2kk.Ja tyttö vielä heräili syömään yötäpäivää 1-2 tunnin välein.Aika sekaisin olin siihen aikaan kun väsymys oli kova,mutta en silti muistele pahalla sitä aikaa :heart: Vauva oli kuitenkin niin toivottu ja harkittu ja ihana asia :heart:
Helpomminhan sitä selviää kun on isovanhemmat edes vähän apuna ja jos se oma mies löytyy...Ja vaikka olisi rahallisesti tiukkaa,niin muista aina,ettei tässä maassa nälkään kuole!Tsemppiä,eiköhän kaikki suju ihan hyvin B)