R
"riikkis"
Vieras
Miten saan yhtälön toimimaan: Vauva on 1kk vanha ja esikoinen 4,5-vuotta. Esikoinen tottunut olemaan ulkona liki päivittäin vielä iltaruuan jälkeen 17.00->
Nyt todella vaikeaksi ja ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi arjessa on muodostunut vauvan tarve tankata illalla klo 17-18 lähtien, ja tankkausta kestää pari kolme tuntia. Viimeviikolla istuin leikkipuistossa ja imetin samalla kun esikoinen leikki ja potki palloa. Sain loppuviikosta rintatulehduksen, koska palellutin rintani. Nyt olen koittanut vaikka mitä ratkaisua ilman tuloksia. Olen yrittänyt saada iltatankkausta siirrettyä, mutta vauva vain itkee ja itkee, heti jos otan tissiltä pois, laitan vaunuun tai rintareppuun. Olen "pakottanut" esikoisen olemaan illat sisällä ja koittanut keksiä erilaisia yhteisiä leikkejä ja puuhia. Esikoinen on tilanteesta aivan murheissaan. Eilen rakensimme dubloilla, imetin samalla vauvaa. Kesken puuhan vauva sai kovan itkukohtauksen ja hyssyttelin häntä kantamalla huoneesta toiseen kunnes taas usean minuutin jälkeen rauhoittui vihdoin rinnalle. Menin esikoisen huoneen ovelle ja näky oli sydäntäsärkevä. Esikoinen istui lattialla ja itki hiljaa kämmeniään vasten aivan lohdutonta itkua. Menin viereen lohduttamaan. Esikoinen kapusi syliin vauvan viereen ja nyyhkytti. Kysyi miksi kaiken piti muuttua nyt ja miten paha mieli on kun ei pääse enää iltaisin ulos vauvan takia. Kysyi, miksi vauva on nyt tärkeämpi kuin hän ja ne asiat mitä me silloin ennen vauvaa aina yhdessä teimme.
Illalla kun luin esikoiselle satua, hän keskeytti lukemisen ja sanoi: äiti, minun maailman tärkein toiveeni olisi se, että huomenna kaikki olisi kuin ennen.
Olen jotenkin aivan tuskainen tilanteesta. Pitääkö minun vain saada esikoinen ymmärtämään, että iltaulkoilut eivät onnistu nyt vai laittaa itkevä vauva vaunuihin ulkoilun ajaksi. On kamalaa pitää esikoinen sisällä koko ilta iltaruuan jälkeen, vaikka ulkona paistaa kaunis syysaurinko ja olisi puuhaa vaikka millä mitalla...kaverit ja muut kiipeilee puissa ja me istutaan lattialla ja leikitään legoilla.
Nyt todella vaikeaksi ja ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi arjessa on muodostunut vauvan tarve tankata illalla klo 17-18 lähtien, ja tankkausta kestää pari kolme tuntia. Viimeviikolla istuin leikkipuistossa ja imetin samalla kun esikoinen leikki ja potki palloa. Sain loppuviikosta rintatulehduksen, koska palellutin rintani. Nyt olen koittanut vaikka mitä ratkaisua ilman tuloksia. Olen yrittänyt saada iltatankkausta siirrettyä, mutta vauva vain itkee ja itkee, heti jos otan tissiltä pois, laitan vaunuun tai rintareppuun. Olen "pakottanut" esikoisen olemaan illat sisällä ja koittanut keksiä erilaisia yhteisiä leikkejä ja puuhia. Esikoinen on tilanteesta aivan murheissaan. Eilen rakensimme dubloilla, imetin samalla vauvaa. Kesken puuhan vauva sai kovan itkukohtauksen ja hyssyttelin häntä kantamalla huoneesta toiseen kunnes taas usean minuutin jälkeen rauhoittui vihdoin rinnalle. Menin esikoisen huoneen ovelle ja näky oli sydäntäsärkevä. Esikoinen istui lattialla ja itki hiljaa kämmeniään vasten aivan lohdutonta itkua. Menin viereen lohduttamaan. Esikoinen kapusi syliin vauvan viereen ja nyyhkytti. Kysyi miksi kaiken piti muuttua nyt ja miten paha mieli on kun ei pääse enää iltaisin ulos vauvan takia. Kysyi, miksi vauva on nyt tärkeämpi kuin hän ja ne asiat mitä me silloin ennen vauvaa aina yhdessä teimme.
Illalla kun luin esikoiselle satua, hän keskeytti lukemisen ja sanoi: äiti, minun maailman tärkein toiveeni olisi se, että huomenna kaikki olisi kuin ennen.
Olen jotenkin aivan tuskainen tilanteesta. Pitääkö minun vain saada esikoinen ymmärtämään, että iltaulkoilut eivät onnistu nyt vai laittaa itkevä vauva vaunuihin ulkoilun ajaksi. On kamalaa pitää esikoinen sisällä koko ilta iltaruuan jälkeen, vaikka ulkona paistaa kaunis syysaurinko ja olisi puuhaa vaikka millä mitalla...kaverit ja muut kiipeilee puissa ja me istutaan lattialla ja leikitään legoilla.
Naapurustossa asuu tuttuja lapsia ja vanhempia. Muutamana iltana olemme sopineet, että esikoinen ulkoilee hetken ilman minua kavereiden ja heidän vanhempien kanssa. Tämä ei tietenkään ole päivittäin mahdollista kun perheillä on omat kuvionsa ja menonsa myös. Olemme nyt tosiaan olleet sisällä melki joka illan ja vaikka kuinka selitän tilannetta ja väliaikaisuutta esikoiselle, hän on silti kovin murheissaan ja surullinen. Yritän ehkä vielä sitä vaunuratkaisua huudosta huolimatta...ainakin joitain minuutteja. Kiitos tsempeistä! 
