Luulen ymmärtävän tunteesi. Meillä esikoinen oli suunnilleen saman ikäinen kun pikku-veli syntyi. Ja hän oli/on myös sisimmältään herkkä ja rauhaa rakastava lapsi. Itse koin jälkeen päin kovaa syyllisyyttä, koska esikoinen sai keskimmäisen vauva-aikana niin vähän huomiota ja olin itse usein hyvin väsynyt ja hermostunut - toki otin häntä paljon mukaan ulkoiluun ym. touhuihin, mutta jouduttiin menemään tosi paljon refluksi-allergia oireisen pikku-veljen tarpeiden mukaan. Ei siitä ajasta kuitenkaan tainut esikoiselle mitään traumoja jäädä, kun oli ihan innoissaan, kun perheeseen syntyi vielä yksi lapsi ja sanoo, että aikuisena haluaa itse suurperheen. Itse en myöskään suosittelisi pullon ottamista tässä vaiheessa käyttöön, kun vauva tiheällä imulla tankkaa yöksi ja "tilaa" itselleen sopivan määrän maitoa. Yritäisin vähitellen muuttaa perheen rutiineja niin, että kaikki löytävät sitä omaa (uutta) kivaa tekemistä ja samalla joutuvat joustamaan. Kuka vanhempi, sitä enemmän (aikuiset siis eniten ja vauva vähiten). Tsemppiä teille uuteen tilanteeseen ja kyllä ne uudet, toimivat rutiinit löytyvät muutaman kuukauden sisällä!