M
mimmu
Vieras
Hei! Mulle tarjoutui tilaisuus lähteä nyt keväällä kahdeksi viikoksi sinkkutätini seuraksi Kanarialle. Täti pyysi muitta mutkitta mukaan ja lupasi maksaa matkan (kun sukan varteen hällä on kertynyt aika lailla) mutta sellaisena ikisinkku-ikäneitinä ei hänelle päähän pälkähtänytkään, että meidän poika on silloin vasta 2,5v eli tosi pieni vielä. Vastasin hänelle, että harkitsen asiaa.
Nyt kyllä kovasti, itsekkäästi, tekisi mieli lähteä ilmaiseksi lomalle... Mutta en millään haluaisi jättää poikaa kahdeksi viikoksi miehen kanssa kahdestaan. Tiedän, että he kyllä pärjäävät vallan mainiosti kahdestaan sillä mieheni ei ole mikään kädetön lapsenhoidossa, olen ollut kaksi kertaa yön yli -työmatkalla ja kaikki on mennyt silloin aivan loistavasti, samoin jos olen ollut kipeänä niin mies on kantanut koko vastuun pojan hoidosta. Tammikuussa olin päivä Tukholmassa -risteilyllä ja sekin meni hyvin pojalla & isillä. Poika ei tunnu kaipaavan mua jos mua ei ole näköpiirissä, eli tyytyy oikein hyvin isänsä seuraan ja hellyyteen.
Silti mua vaan mietityttää, että kun tuon ikäiset on kaikenlaisille asioille herkkiä ja alttiita, että aiheutankohan mä pojalle jonkun ison trauman häviämällä kahdeksi viikoksi pois maisemista??? Jonkun psykologisen trauman tms.? Mun mieheni sanoo, että hänen kannaltaan reissuni on täysin ok eikä häntä yhtään harmita tai huoleta hänen oma jaksaminen pojan kanssa kahdestaan, mutta hänkin mietttii että onko niin pitkä ero äidistä pojalle hyväksi?
Uskallanko siis lähteä reissuun vai en?? Osa kavereista on sitä mieltä että ehdottomasti, osa kavereista sanoo, että poika kärsii erosta.
Nyt kyllä kovasti, itsekkäästi, tekisi mieli lähteä ilmaiseksi lomalle... Mutta en millään haluaisi jättää poikaa kahdeksi viikoksi miehen kanssa kahdestaan. Tiedän, että he kyllä pärjäävät vallan mainiosti kahdestaan sillä mieheni ei ole mikään kädetön lapsenhoidossa, olen ollut kaksi kertaa yön yli -työmatkalla ja kaikki on mennyt silloin aivan loistavasti, samoin jos olen ollut kipeänä niin mies on kantanut koko vastuun pojan hoidosta. Tammikuussa olin päivä Tukholmassa -risteilyllä ja sekin meni hyvin pojalla & isillä. Poika ei tunnu kaipaavan mua jos mua ei ole näköpiirissä, eli tyytyy oikein hyvin isänsä seuraan ja hellyyteen.
Silti mua vaan mietityttää, että kun tuon ikäiset on kaikenlaisille asioille herkkiä ja alttiita, että aiheutankohan mä pojalle jonkun ison trauman häviämällä kahdeksi viikoksi pois maisemista??? Jonkun psykologisen trauman tms.? Mun mieheni sanoo, että hänen kannaltaan reissuni on täysin ok eikä häntä yhtään harmita tai huoleta hänen oma jaksaminen pojan kanssa kahdestaan, mutta hänkin mietttii että onko niin pitkä ero äidistä pojalle hyväksi?
Uskallanko siis lähteä reissuun vai en?? Osa kavereista on sitä mieltä että ehdottomasti, osa kavereista sanoo, että poika kärsii erosta.