2,5kk itkuinen vauva

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kärsivällisyyttä koetellaan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Kärsivällisyyttä koetellaan

Vieras
Nyt on hyvät neuvot tarpeen... Meillä on 2,5kk ikäinen poikavauva, joka on ollut alusta alkaen aika itkuinen ja levoton. Koko ajan huiskii käsillään, potkii jaloillaan vääntää ja kääntää. Ei siis koskaan ole ns. levollinen, muuta kuin yöllä kun laitan kapaloon. Aamuyöstä kun uni muuttuu varmaan jollain tapaa on saanut rimpuiltua itsensa "vapaaksi" ja siitä se huiskiminen taas alkaa! Nukkuu kyllä yön tosi hyvin ja sen aamuyönkin ihan ok. ainut vaan että se huiskiminen varmasti haittaa myös sitä aamuyön unta. Noh, aamut menee sitten vielä jollakin tapaa ihan ok. Nukkuu ihaa kohtalaiset ekat päikkärit vaunuissa. Mutta n. klo 13.30 alkaa se loputon kitinä, marina, itku ja raivo, joka kestää sinne iltaan kun menee yöunille. On käyty lääkärissä tarkistuttamassa korvat on katsottu onko pissatulehdusta, nyt ollaan kokeiltu tuota soijamaitoa. Vaan tilanne ei muutu!
Kiinteiden aloittamiseenkin on vielä aikaa, jos se siellä alkasi sitten vihdoista viimein helpottamaan. Mutta mitä teen siihen saakka. En saa mitään omia hommia tehtyä kun vauvaa pitää koko ajan kantaa, hytkyttää jne eikä sekään kuitenkaan takaa 100% tyytyväisyyttä. Onko kellään tarjota hyviä neuvoja tilanteeseen?
 
Tämä ei varmaan nyt lohduta mutta sanon silti: pienet vauva ovat usein tuollaisia ilman mitään ns. syytä. Se kuuluu vauvuuteen :) Vauvat ovat yleensä itkuisimmillaan ekat kolme kuukautta elämässään. Ja se siis voi tarkoittaa, että vuorokaudessa itketään useampi tunti. Mutta kun aika kuluu, niin kyllä se helpottaa. Usko pois. Meillä maaginen aikaraja oli se n. 3 kuukautta. Sen jälkeen itkuisuus väheni suunnattomasti. Siihen asti illat itkettiin ja kitistiin. Se on rankkaa mutta se ei kestä ikuisuuksia.
 
Meillä pikkuherra oli kiukkuinen ja ärtyisä varmaan n. tohon puolen vuoden ikään asti. Ainoastaan oli tyytyväinen kun jaksoi käppäillä ympäri kämpää poikaa sylissään. Itkuinen ja ärtyisä oltiin aina ilta-aikaan kun mies tuli kotiin. Nyt kun poitsu pääsi itse liikkeelle päälle puoli vuotiaana, on poika yhtä hymyä ja naurua. Meillä toi itkuisuus ei vähentynyt 3 kuukauden kohdalla, vaan vasta kun päästiin liikkeelle itse.

Mulle neuvolantäti totesi, että suurin osa haasteellisista kavereista rauhoittuu kun rupeaa saamaan kiinteitä ja rupeaa itse liikkumaan. Ainakin meidän poika rauhoitttui. Oma liikkuminen tekee ainakin meidän pojan kaikista iloisemmaksi.
 
Meillä myös tilanne parani sen jälkeen kun pääsi itse liikkumaan. Siihen asti kaikki päivät olivat yhtä kitinää. Kitinää sai hieman helpotettua sillä että kantoi koko ajan, eli maisemat vaihtuivat.
 
Meillä esikoinen itki aikalailla ekan vuoden, aika paljon puolitoista-vuotiaaksi asti. Nyt on kohta 3-vuotias ja tosi iloinen. Vieläkin jos harmittaa niin tulee helposti iso itku. Uhmaraivarit kestävät helposti puolituntia-tunnin. Kaveri on vaan temperamentiltaan haaasteellisempi kuin keskiverto muksu.

Helpottaa kun ei mene itse mukaan itkuihin ja kasvattaa lehmän hermot. Kannattaa kokeilla eri juttuja. Ota liinaan niin saat ainakin imuroitua. Vauvanhoitohan sun hommaa tällä hetkellä on. Voimia!
 
Mikä tuo soijamaitojuttu on? Onko edes osittain rintamaidolla enää? Allergiat voivat aiheuttaa levottomuutta ja itkuisuutta. Aiheuttajia voi tulla syömäsi ruoan mukana rintamaidosta. Soijallekin on moni allerginen. Miten pojan vatsa toimii? Onko ilmavaivoja, pulautteleeko paljon jne. Myös refluksi voi itketyttää.
 
moi!
kuulostaa ihan meidän neidille (nyt reilu 1-vee) hypättii kaikki tutkimukset allergiat, pissatestit ym mitää ei löytyny. Vain erittäin vaativa vauva. Vasta 1-veenä eli noin pari kk sitten kun lopetin imetyksen kokonaan meidän yöt rauhoittui ja neiti jopa nukkuu :) Sitä ennen ei suostunut ikinä nukahtamaan ilman tissiä ja sitä piti saada noin kolmesta kymmeneen kertaan yössä. Lisäksi oli sellainen yleisesti kärttyinen ja kitisevä eli siis vaativa. Tsemppiä sinne!!! jonkun verran apua oli vyöhyketerapiasta, jossa käytiin ihan vastasyntyneestä noin puoli vuotiaaksi asti, rauhoitti vähän rauhatonta neitiä.
 
Meillä on myös itkuinen vauva, ollut synnäriltä asti. Nyt vauvalla ikää 2,5kk. Neuvolassa sanottiin perinteiseksi koliikkivauvaksi. Olen pitänyt vauvaa 2 viikon iästä lähtien melko paljon päivän mittaan kantoliinassa. Siihen hän rauhottuu ja nukkuu joskus jopa parinkin tunnin unet! Kantoliina on hyvä apukeino, koska silloin on itsellä kädet vapaana!ja kun niitä käsiä tuntuu ainakin itse tarvitsevan välillä enemmänkin kuin kahdet, koska meillä on lisäksi 1v3kk pikkutaapertaja!
Voimia arkeen kaikille vauvaperheille!
 
Jos tämä yhtään helpottaa, niin lasten kanssa koko elämänsä työskennellyt anoppi sanoo, että "älykkäillä lapsilla on hankala olo". Ei sitä ole koskaan sen kummemmin selittänyt, on vaan sanonut, että usein älykkäällä lapsella täytyy olla ihan vauvasta lähtien paljon havainnoitavaa ja paikallaan on ns hankala olla. Maisemien täytyy vaihtua, koska aivot raksuttavat ja vauva kaipaa koko ajan jotain "uutta" katseltavaa. Kun lapsi oppii liikkumaan kitinä helpottuu (ei lopu), koska lapsi pääsee itse tarkastelemaan haluamiaan asioita. Älykkäillä lapsilla myös yöt ovat usein levottomia. Yöt rauhoittuvat 1,5- 2-vuotiaana. Ns. tyytyväiset vauvat ovat useimmiten paljon rauhallisempia ja viihtyvät pitkiäkin aikoja yksikseen varpaitaan imeksien tai yhtä lelua tarkkaillen. Tyytyväiset vauvat viihtyvät hyvin myös sitterissä, vaunuissa ja autossa.
Tämä ei siis ole mitään tieteellistä faktaa, vaan ihan mutua. Itsellä tällä hetkellä normaali vauva ja ns. älykäs leikki-ikäinen ja ero lasten vauva-aikaa ajatellen on ihan valtava. Muistan kun ensimmäistä kanniskeltiin ensimmäiset puoli vuotta päivin öin, kannettiin, taputettiin, itkettiin ja kannettiin, pukattiin vaunuilla pitkin mukulakiviä, tanssittiin ja oltiin välillä todella poikki. Pukeminen oli helvettiä, riisuminen oli helvettiä, Kirjoja katseltiin satoja, leluja piti ostaa/lainata/vuokrata tonnitolkulla, että aina oli jotain uutta katseltavaa.. Anoppi lohdutti aina vaan sanomalla, että "älykkäillä lapsilla on hankala olo". :D Voimia kaikille älykkäiden lasten vanhemmille!!
 
Meillä on kohta 5 kk poika, jonka ekat 3kk oli yhtä itkua mm. koliikin vuoksi. Silloin ei iltaisin edes sylissä kantaminen auttanut vaan huutoa oli monta tuntia putkeen kunnes simahti. Päivisinkin oli hyvin itku herkkä. Pikkuhiljaa sen 3kk jälkeen on itkut vähentyneet ja se koliikki-itku on kadonnut kokonaan. Poika on todella aktiivinen ja imettäminenkin on välillä todella haasteellista, koska kädet viuhtoo ja meinaa repiä tissin suusta jatkuvasti ulos, itsellä pitäisi olla 4 kättä. ;)
Poika ei pitänyt kapaloinnista yhtään, vaan hermostui jos yritti kahlia. Käsien piti saada viuhtoa vapaasti ja yöt nukkuu edelleen kädet levällään eikä peittoa saa olla käsien päällä. Kuitenkin yöt nukutaan hyvin (7-10tuntia putkeen,imetys ja perään 1- 4tunnin unet). Aluksi yritin kapaloida yöksi, mutta poika mökelsi niin kauan, että kädet sai vapaaksi. Ja meillä pitää tosiaan maisemien vaihtua eli jos on vähänkin huono mieli, on päästävä syliin ja kuljettava ympäriinsä. Kärrylenkkejä mukavampia ovat lenkit kantorepussa edessä, koska siitä näkee paremmin maisemien vaihtumisen ja monesti sitten nukahtaa siihen rinnalle lenkin aikana paremmin kuin kärryihin.
Kuten moni on sanonut, jotkut lapset vain ovat aktiivisempia/vaativampia/tarvitsevat uutta katseltavaa. Me ei käyty itkuisuuden takia missään tutkimuksissa, otettiin päivä kerrallaa ja odoteltiin koliikin loppumista. Vaikka poika vieläkin on välillä itkuinen on elämä kovasti helpottunut hymypäivien myötä. Kotitöitä tehtiin jos ehdittiin tai sitten tehtiin vasta kun mies oli tullut kotiin päivästä riippuen.
 

Yhteistyössä