1v10kk lapsen yölliset raivoamiset

Heippa!

Mua kiinnostaisi tietää onko muitakin kellä lapsi herää yöllä huutamaan vielä näin lähes 2-vuotiaana? Meillä poika ei ole elämänsä aikana nukkunut montaakaan kokonaista yötä, ja 1,5-vuotiaana alkoivat raivokohtaukset. Silloin ihan päivälläkin niinkuin ihan normaalina kehitysvaiheena, mutta myös yöllä. Ei siinä mitään, mutta kun päivällä ei ole ollut raivokohtauksia kuukausiin, niin öistä mallia olevat senkun jatkuvat.

Poika herää kyllä suunnilleen samoihin aikoihin, ja huuto alkaa, eikä siihen auta joskus minkään valtakunnan lohduttelu eikä mikään! Joskus itkee vain hetken ja silloin vesitilkka lasista auttaa ja jatkaa unia, mutta usein tuntuu et poika ärsyyntyy jos ei saa heti unta ja alkaa sit kiukkuamaan. En tiedä onko sille tullut joku tapa et näin öisin on toimittava vai mitä. Pidä nyt siinä sitten unikouluakaan kun ymmärtämätön naapuri ei ota vastaan järkipuhetta vaan syyttelee julmiksi ihmisiksi ja uhkailee sossulla.. Alkaa olla vähän takki tyhjänä öiden suhteen, tehdäänköhän me kuitenkin jotain väärin. Naapurin syytökset meinasivat syödä itsevarmuutta äitinä mutta neuvolassa juttelin ja uskon taas että olen kuitenkin hyvä äiti. Päivisin poitsu ei nykyisin saa ollenkaan raivokohtauksia, mitä nyt välillä kiukkuaa alkavaa uhmaansa..

Niin haluaisin kuulla onko jollain muullakin vielä yöheräilyjä (kai sentään!) ja millaista laatua? Ja mitä olette tehneet vai auttaako tähän vaan aika ja ikä?

 

meillä on.
Ajoittain enemmän ja vähemmän. Nyt taas enemmän. En keksi täysin selitystä,yleensä ne tulee tossa aamuyöstä. Ja sama juttu,syli pahentaa tilannetta, vesitilkka joskus auttaa.
Tän ikäisillähä voi alkaa ne ns.yölliset kauhukohtaukset, lapsi vaan alkaa karjua tavallaan vielä unessa. Siihen ei sillo pitäisikään puuttua vaan antaa "Kohtauksen mennä". Ote unihäiriöiden sivuilta:
Yöllisen kauhukohtauksen aikana lapsi on osaltaan havahtunut syvimmästä unesta siirtyessään kolmanteen univaiheeseen. Hän huutaa hätääntyneen oloisena, silmät kauhusta laajenneina. Häneen ei saa kontaktia, hän on hyvin vaikeasti herätettävissä ja mikäli herää, ei muista tilanteesta mitään. Kauhukohtauksia esiintyy yksittäisinä tai toistuvina ensimmäisen ikävuoden jälkeen.

Mut joo, anyway. Meidän yöt on ollu kaiken tän pian 1v5kk ylä ja alamäkeä. Muutamaa hyvää,täysin nukuttua yötä saattaa seurata ihan kaottisia öitä. Mitään logiikkaa ei aina ole. Hampaita..eroahdistusta..mitä lienekään. Mä vaan toivon et aika auttaa,kuten mitä tuttunikin ovat kokemuksia kertoneet.

 

Ah, hyvä kuulla, vaikka harmi et teilläki on. Kuulostaa tosi samalta, mä luulenkin et osa huudoista on kauhukohtauksia. Siitä oon tietoa hakenutkin ja musta kuulostaa parhaalta et antaisi kauhukohtauksen mennä itekseen niinkuin noissa jutuissa neuvotaan, mutta sit jotenki tulee kuitenki yritettyä aina kun vielä tietää mitä naapuri siellä taas ajattelee.. Kaikki yöhuudot ei kuitenkaan täsmää tuohon kauhukohtauseen, joskus saa ihan kontaktia kaveriin, silloin tuntuu oikeasti että hänellä menee hermo kun ei saa heti unta tai jotain vastaavaa.

Toivottavasti aika auttaisi pian. Ja onneksi ollaan juuri muuttamassa niin päästään naapuristakin samalla. Tulevassa asunnossa on vain yksi seinänaapuri ja sekin lapsiperhe, joten toivon että siellä riittää enemmän ymmärrystä tilanteeseen. Toivotaan teillekin pikaisesti rauhallisia öitä!

 

Meilläkin on vastaavaa välillä, tosin tyttö on vähän pienempi, 1v 5kk. Tutulta kuulostaa tuo, että lohduttelu vain ärsyttää enemmän. Minäkin olen noista kauhukohtauksista lukenut, mutta jotenkin meillä ne eivät vastaa sellaista kuvausta, itkuraivari alkaa yleensä ihan kevyen kuuloisella uni-itkeskelyllä ja vähitellen paisuu raivoon. Siinä se vaikeus onkin, kun usein ne uni-itkut menevät parhaiten ohi, jos ei mene silittelemään tms, koska silloin vaan heräytyy. Mutta välillä siitä taas sitten on seurauksena hirveä hepuli ja jos lohdutus tulee "liian myöhään", on rauhoittuminen todella työn takana. Me ollaan usein ihan varuilta laitettu suppo noissa tilanteissa, kun aina jää epävarma olo, että olisiko ne hampaat vaikka kipeät. Neuvolassa ja lääkärissä ei näihin kohtauksiin ole ottauduttu, enkä ole itsekkään osannut sen enempää asiaa selvitellä, koska muuten tyttö on hyvinvoiva ja iloinen.

 

Kyllä, niin tuttua! Ja meillä sentään neiti on jo 2v ja 9kk! Tosi usein tyttö herää yöllä kitisemään, ja kohta pompitaan sängyssä raivohuudon kanssa. Mitä millonki on vailla, mehua, vettä, tuttia (sitäkään ei ole saanut enää aikoihin)... oon huomannu kans että mitä rauhallisemmin itse asennoituu eikä lähde raivoon mukaan, sitä "helpommin" lapsenkin raivo laantuu. Joskus on naapurikin koluutellut patteria, mikä pelästyttää lasta tietenkin. Jospa se aika tekisi tehtävänsä tosiaan. :hug: