1v10kk ja nukkumaanmenovaikeudet. Mielipiteitä kaipaan!

Taustatietoa: ensimmäiset 3kk perhepedissä, 3-10kk pinniksessä samassa huoneessa, 10kk- omassa huoneessa. Ei ongelmia. Imetetty vähän yli vuoden. Nukahtanut iltarituaalien jälkeen itsekseen sänkyyn n. 1v3kk eteenpäin. Sopeutuvainen ja vilkas lapsi luonteeltaan.
Nyt viikon ajan on halunnut meidän sänkyyn nukkumaan ja itkeskelee (raivoisastikin) kun pitäisi jäädä yksin nukahtamaan. Ja öisin on taapertanut meidän väliin nukkumaan. Neuvolassa kannattivat meidän linjaa, eli aina takaisin omaan sänkyyn, rauhoitus ja pois. Nyt eilen vain iski epäilys, että toimiiko sitä kuitenkaan oikein, kun lapsen itkeminen ja eestaasmeno kesti tunnin. Neuvolasta sanoivat myös, että lapsella on ikään kuuluvaa takertumista(ei noin muuten ole koskaan ollut takertuvaa tyyppiä, päinvastoin), niin kävi mielessä että eikö lapsella olisi näin ollen oikeus takertua, ja vanhemmalla velvolisuus vastata tähän, eli pitäisi jäädä lapsen sängyn viereen kunnes nukahtaa ? Mulla on ristiriitainen olo asian suhteen, en halua toimia lapsen kiukuttelun mukaan ja pelkään että jos nyt "annan periksi" saan notkua sängyn vieressä vuosikaudet. Mutta en missään tapauksessa halua että lapsi kokee turvattomuutta. Sanokaas miten teillä toimitaan ja mitä ajattelette.

 

Ite saattasin tuossa tilanteessa tehdä niin että palauttasin aina vaan sänkyyn enkä ottas viereen yöks ja ihan vaan sen takia koska tuosta nukuttamisesta oon saanut ihan tarpeekseni ja siihen en ala enää. Päivisin sitten vaikka huomioida vielä enemmän.

 

itse olen ottanut hellemmän linjan silloin kun poika haluaa nukutusta tai tulla viereen. Omassa sängyssä on nukkunut n. vuosikkaasta alkaen (sänky tosin on meidän huoneessa) niin että on itse jäänyt petiin. Silloin tällöin tulee lyhyitä kausia jolloin haluaa että mekin käydään nukkumaan yhtä aikaa (minä tai mies makaa omassa sängyssämme kunnes poika nukahtaa omaansa) ja sitten tehdään niin. Tähän mennessä ne on ohi menneet ja mulla on ollut hyvä mieli, koska olen ajatellut pojan tarpeen johtuvan juurikin turvattomuudesta tai vastaavasta. Kiva ajatus, että poika tietäisi että jos hän tarvitsee viereen vanhemman niin sitten hän saa.

Muutaman kerran hän on myös kiivennyt sänkyymme yöllä ja tästä eteenpäinkin aina, jos hän haluaa niin viereen saa tulla. Päiväunille hän on aina mennyt itsenäisesti jostain syystä,vain iltaisin on tarvinut nukuttajaa.

Tämä toimii meillä näin koska tosiaan on vain kausia. En missään nimessä sano että jaksaisin jos hän jatkuvasti ja aina vaatisi viereen päivä- ja yöunilleen. Poika on nyt 1v9kk.

 

Minä nukutan joka ilta lapset 3v3kk ja 1v4kk sylissä vuorotellen. Joskus nuorempi nukahtaa isin syliin sillä aikaa, kun vanhempaa nukutan. Tämä on meidän valinta. Haluan "saatella" lapset turvallisesti uneen. Vanhempi on vilkas ja lennokas lapsi niin rauhoittumiseen syli on paras paikka. Minusta lapset ovat niin vähän aikaa pieniä, että nyt minun "tehtävä" äitinä on tämä. En ole koskaan ymmärtänyt unikouluja tai vauvan/lapsen opettamista yksin nukahtamiseen. Nukuttamisen lopetan sitten kuin lapsi haluaa tai on valmis siihen. Myös omaan huoneeseen siirrytään omasta tahdosta. Nyt molemmat sivuvaunuissa, mutta joka yö tulevat viekkuun ja saavat tulla. Mutta jokainen tekee omat valinnat. Halusin tuoda esiin vain tällaisenkin tavan.

 

Luulen että jos poika itkee ja haluaa teidän viereenne hän kaipaa turvaa ja läheisyyttä ja yksin sänkyyn jättäminen vain tekee turvattomammaksi. Luin jostain että jos lapset saavat läheisyyttä silloin kun he sitä tarvitsevat he nimenomaan eivät myöhemmin ole niin takertuvaisa. Kuuntele vain omaa itseäsi ja jätä neuvolan neuvot omaan arvoonsa jos eivät sovi sinulle. Poni06, ihana kuulla teidän systeemistänne, uskon että on lapsille paras vaihtoehto. Minuakin kammottaa unikoulu ja huudattamiset mutta luulen että nämä vähenevät tulevaisuudessa. Mutta niinkuin sanoit jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee. Jos vanhemmat ovat sietokykynsä äärirajoilla yöheräilyjen takia niin ehkä joku tassu-unikoulu on se pienempi paha.

 

Kiitos vastauksista! Laitoin saman aloituksen eilen "Mitäs nyt" palstalle ja sain kiitettävästi kommentteja ja kokemuksia. Kuunneltuani muita ja ennen kaikkea itseäni(ja puolisoani) olen päätynyt ns. pehmeämpään linjaan. Ajattelen että lapsi tarvitsee vanhempaa nukahtamiseen turvallisuuden tunteen vuoksi. Joten nyt istumme vuorotellen lapsen sängyn vieressä kunnes nukahtaa. Eilen kesti tunnin (syynä lienee myös illalla nautitut herkut) mutta nukkuikin sitten koko yön heräämättä. Toivon tosiaan että tämä on nopeasti ohimenevä vaihe, itselleni tekee tosi tiukkaa jumiutua pitkäksi aikaa sängyn viereen. Tänään laitoin ensimmäistä kertaa unimusiikkia päiväunille (normaalisti laulan ja hyräilen itse) ja lapsi nukahti viidennen biisin alussa

 

Lisäyksenä vielä että lapsi siirtyi kolmikuisena perhepedistä omaan sänkyyn, koska nukuimme puolison kanssa perhepedissä huonosti. Samasta syystä siirtyi kymmenkuisena omaan huoneeseen nukkumaan. Eli paluuta tähän ei ole. Luulen myös että meidän sänkyyn ei yöllä ole asiaa. Nyt on muutamasti ollut, ja seurauksena on ollut kaksi tuntia pyörivä ja potkiva lapsi, ja aamulla kaksi helevetin väsynyttä vanhempaa.

 

Meillä 1 v 9 kk ikäinen kuopus nukkunut ihan viime kuukausiin saakka perhepedissä, nyt "sivuvaunussa" omassa sängyssään, saattaa kömpiä ja aika usein kömpiikin viereen yöllä (on tavallinen sänky, ei pinnis).

Esikoinen 3 v 11 kk nukkuu vastaavasti toisella puolella omassa sängyssään, ei koskaan oppinut pinnikseen, "nukahtamaan yksin" tms. vaikka sitä itkun ja helvetillisten unikouluyritelmien kanssa yritettiin, neuvolan ohjeistuksin "ettei muuten koskaan opi nukkumaan omassa sängyssä". No kummasti vaan on oppinut. Omaan huoneeseen ei ole mitään tarvetta siirtää, siitä kun seuraa vaan hillitöntä yörumbaa (kokeiltu on).

Kuopuksen kanssa ei siis edes yritetty pinniksiä ja "yksin nukahtamisia" ja hyvin on mennyt. Nuorempi siis nukahtaa käytännössä isin syliin, vanhemman kanssa luetaan iltasatu vanhempien sängyssä makoillen ja nukahtaa siihen tai vieressä olevaan omaan sänkyyn.

Kolmas lapsi on tulossa ja samalla periaatteella eli omien tuntemusten/ kokemusten perusteella mennään. Yhtään ainoaa unikoulua ei aiota enää pitää. Molempia lapsia olen imettänyt yli vuoden ja öisinkin ovat rinnalla roikkuneet vuoden ikään ja ylikin (mikä kauhistus neuvolan tädeille!) mutta tällä systeemillä ovat kaikki perheenjäsenet saaneet parhaat mahdolliset unet. En väitäkään että toimisi kaikilla ja vapaasti saa asioista olla eri mieltä

En voi ymmärtää ajattelutapaa, että alle 2-vuotiaasta lapsesta tulee jotenkin takertuva tms. jos ei "totuteta" itsekseen/ omassa sängyssä/ omassa huoneessa nukkumaan (tämä nyt siis mainittuihin neuvolan ohjeisiin yms viitaten). Jos perusteena on vanhempien sietämätön väsymys niin asia on tietysti aivan eri. Mutta itse kyllä koin olleeni kaikista väsynein silloin, kun esikoisen kanssa koetin näitä kaikkia ohjeiden mukaisia systeemeitä noudattaa....