1v nukahtaminen????

[Makita]

Auttakaa! Miten saan 1 vuotiaan nukahtamaan?

Illalla kun alkaa olla väsynyt ja ensimmäinen haukotus tulee, aloitetaan iltarutiinit (puuro, pesu, hampaiden pesu, vaippa, maito pullosta, iltamusiikki). Laitan omaan sänkyyn. Jos olen vieressä ja tassuttelen tms. nousee koko ajan pystyyn. Laitan takaisin makuulle sanomatta mitään tai sanon hyvää yötä. Voi nousta kymmeniä kertoja. Jos menen itse makuulle tai poistun huoneesta huutaa kurkku suorana tosi kauan. Tällä konstilla selvittiin kuukausi n 15-30 min nukuttamisella mutta nyt menee aina yli tunti. Kun nukahtaa niin nukkuu aamuun tai herää kerran. Yöllä nukahtaa kyllä.

Päivällä vaunuissa itkee kurkku suorana ja yrittää koko ajan kääntyä.

Neuvolasta sanoivat että ei kannata heti mennä luokse jos nukuttaa omaan sänkyynkin. Ei vaan auta mitään jos antaa huutaa kun sitä jatkuu ja jatkuu. En siis sitä kyllä enää kokeile.

Siis neuvokaa niiden lasten äidit jotka vaan vievät lapsensa sänkyyn ja ne nukahtavat. Tuntuu että kaikilla muilla on niin vaivatonta.

 

[umbrella-]

Mä en nyt taida siinä mielessä olla oikea ihminen vastaamaan, kun meidän 1-vuotias nukahtaa hyvin iltaisin sänkyynsä, mutta halusin silti omat mahdolliset neuvot tai vinkit antaa. Menettekö joka ilta samaan aikaan nukkumaan eli alkaako iltatoimet samoihin aikoihin? Mielestäni oli tärkeää illalla kuten päivälläkin pitää niistä tarkoista rytmeistä kiinni vielä noin pienen kanssa. Ehkä aloitatte iltatoimet hieman liian aikaisin, kun nukhataminen kestää noin kauan. Meillä ainakin poika haukottelee pitkin päivää olematta kuitenkaan vielä valmis nukkumaan, eli jos kuulostelet vielä koska se kunnon väsymys tulee ja sitten alatte vasta iltatoimet.

Tosin toiset lapset eivät väsyneenä enää jaksa syödä, mutta venytätte kuitenkin sitten vaikka ilta- ja hammaspesun jälkeen hieman nukkumaan menoa. Monet varottavat ettei lasten kanssa saa enää illalla leikkiä tai riehaannuttaa heitä turhaan, että yöunet menevät siitä, mutta meillä on aina molempien lapsien kanssa ollut pieni leikki- tai lähinnä hauskutushetki ennen sänkyyn menoa. Ollaan kutiteltu ja hieman riehuttu niin, että illan viime hetkestä ennen sänkyyn menoa jää hyvä mieli lapselle.

Sängyssä sitten silitellään ja pusutellaan hetki, sitten sanotaan hyvät yöt. Äänenpaino on sellainen päättäväinen tai ainakin toteava, että hyvää yötä, nyt nukutaan. Eli jos itsekin on ehkä siinä tilanteessa epävarma, kun miettii miten lapsi sinne sänkyyn jää, niin lapsi helposti vaistoaa sen ja käyttää tilannetta ns. hyväkseen. Jos poika alkaa itkuskella niin kuulostelemme itkun luonnetta, pienestä itkusta ja äänetelystä emme paikalle mene, mutta tietysti jos itku alkaa olla hätääntynyttä niin jompi kumpi minä tai isä menemme silittelemään ja rauhallisesti sanomme, että ei mitään hätää, nyt nukutaan. Ja lähdemme pois. Niin hän sinne sitten jää ja nukahtaa itsekseen.

Tosin harvoin itkuja on, mutta silloin ei lasta tietenkään saa kokonaan yksin jättää, sillä ei hän tilannetta hallitse tai saa itse itseään rauhoittumaan. Meillä silti sekin eri tilanne, että poika ei koskaan ole tykännyt siitä, että häntä kosketellaan kun hän nukahtaa, vaan rauhoittuu vasta, kun silittely tms. lakkaa. Mutta jos jäämme hänen viereensä niin hän myöskin nousee heti ylös, eikä yritäkään nukkua. Joten sen vuoksi olemme kokeneet paremmaksi poistua huoneesta.

Eli olikohan tässä nyt mitään apua sulle... Tuttua asiaa taisi olla Niistä rytmeistä vaan jotka teille tuntui olevankin jo tuttua ja oma päättäväisyys, että se nukutus teidän keinoillanne onnistuu. Ei kannata antaa periksi tai muuttaa tapoja, vaan ne rutiinit luovat lapsellekin sitä turvallisuutta, joten jos toisena iltana silittelee ja toisena ei niin lapsikin hämmentyy.

Meillä muuten on myös välillä vasipullo käytössä eli sitä imiessä poika rauhoittuu, kun hän ei tuttia ole koskaan syönyt. Mutta joskus jos hän on ihan väsynty muttei vaan saa unenpäästä kiinni niin veden juominen on auttanut asiassa. Toisaalta monbet eivät sitten enää halua tässä iässä pulloa antaa.

Mutta toivottavasti teidän iltanne vielä helpottuvat! =)

 

[kookosta]

Meillä ei oo mitään kiinteää aikaa alottaa iltarutiineja, mutta iltarutiinit on suunnilleen samat joka ilta. Puuro, mahdollinen kylpy, yöpuku, hampaanpesu, mahdollinen hetki leikkiä (riippuu kuinka väsynyt poika on), iltasatu ja nukkumaan.
Kauan poika nukahti ainoastaan jos hänen vieressä istui/seisoi tai ylipäätä oli samassa huoneessa hänen kanssaan. Ja nukahtaminen oli aikamoista pelleilyä välillä. Ja siihen saattoi mennä Kauan.
Kunnes mulla meni hermot tuohon nukuttamiseen. Yks päivä vaan päätin että helkutti soikoon nyt saa riittää ja poika saa luvan oppia nukahtamaan YKSIN ilman mahotonta unirumbaa. Päikkäreille käydessä jätin siis pojan sänkyyn yksin ja huutohan siitä tuli. Ja poika kipitti noin miljoona kertaa pois sängystä ja huusi, mutta en antanu periks. ja siihen meni valehtelematta reilu tunti että toi ymmärsi ettei kukaan tuu nukuttamaan ja paree on vaan laittaa silmät kiinni ja nukahtaa. Illalla meni jo vähän paremmin, poikaa sai viedä takasin sänkyyn enää muutoman sata kertaa. Eikä huutokaan olllut mitään verrattuna päivään.
Ja sitten kun vaan pysyttiin kovana miehen kanssa että nyt nukutaan näin ja siihen on vaan sopeuduttuva, niin viikossa poika oppi että nyt nukahdetaan yksin ilman viihdykettä tai seuraa. Toki sen viikon aikana saatiin kantaa poika MONTA kertaa takasin sänkyyn, mutta se kyllä kannatti. ja muutoman kerran meinas palaa pinna siihen ravaamiseen (ja varsinkin kun pojasta oli kauheen kiva leikki se, että tuli makkarin ovelle ja kurkisteli sieltä meitä ).
Nykyään meillä 15kk poika sitten osaa nukahtaa yksin. toki välillä koittaa hipsiä sängystä pois, mutta se hoituu parilla takasin viemisellä ja jos huudetaan illasta niin se kestää todellakin hyvin pienen hetken ennen kun poika havahtuu että eihän tässä mitään kauheeta ollukkaan ja alkaa nukkumaan.

Sinällään en suosittele huudattamista, mutta meillä tää ei muuten olis onnistunut ellei tuota viikkoa oltais jääräpäisesti kieltäydytty menemästä paikalle kun poika huusi.

 

[Makita]

Kiitos vastauksista!
Tällä hetkellä varmaankin suurin ongelma on mun epävarmuus nukkumaan mennessä kun olen jo sänkyyn mennessä varma ettei onnistu. Yritän kerätä voimia ja tehdä sitten päättäväisesti tietyllä tavalla. Toivotaan että helpottaa. Olisi tottakai lapsellekin parasta selvät säännöt ja mukava nukkumaanmeno!

 

[Poni06]

Pakko hieman tuoda toista näkemystä asiaan, vaikka ei niin ap:lle vastaakkaan.
Minä en ole koskaan ymmärtänyt miksi vauvan ja taaperon pitää osata nukahtaa yksin omaan sänkyyn?? Minä en aikuisena ihmisenäkään tykkää mennä sänkyyn odottamaan ,että uni tulee. Menen sinne tosi väsyksissä tai kirjan kanssa. Taaperomme ,joka on 1v6kk, olemme nukuttaneet aina syliin ja nukumme perhepedissä vielä. Vaikka ,emme häntä opeta yksin nukahtamaan , niin uskon ,että hän sen taidon joskus oppii. Meillä nukkumaan mennään puurojen ja pesujen kautta ,mutta kelloa ei hirveästi tuijoteta. Taaperomme alkaa nukkua 22-23 välissä. Nukuttamiseen menee aikaa 15-60 min riippuen ihan päivästä. Onhan meillä aikuisillakin erilaisia vireystiloja niin miksi ei lapsella voisi olla. Halusin tuoda tämän "erilaisen" tavan esille tässä unikoulujen luvatussa maassa. . Omasta lapsuudesta muistan edelleen sen ihanan tuntee ,kun sain äitin tai isin syliin nukahtaa. Tämän tunteen haluan siirtää myös omille lapsilleni.

 

[Makita]

Hyvä pointti. Nykyään on tosiaankin vallalla "omaan sänkyyn ja pois huoneesta"-nukuttaminen. Kaikki tuntemani lapsiperheet tekevät näin. Olin itsekin kyllä lievästi järkyttynyt kun 8kk neuvolassa paheksuttiin viereen tai syliin nukuttamista ja perusteltiin omaan sänkyyn laittoa sillä että lapsen on turvallisempi olo omassa sängyssä kuin meidän vieressä ja turvallisuuden tunnetta lisää se että nukahtaa ja herää samasta paikasta. En voi ymmärtää miten lapsen olo voisi olla turvallisempi omassa sängyssä kuin vanhempien vieressä! Vähän sarkastisesti voisinkin sanoa että näin sitä opetetaan jo pienestä pitäen selviämään itse tässä kylmässä maailmassa.

 

[umbrella-]

Poni06, ymmärrän täysin mitä ajat takaa. Meilläkään koskaan ei ole ollut tarkoitusta opettaa lasta nukahtamaan yksinään. Tiedän todella miten vähän aikaa lapset ovat pieniä ja oma halu olis pitää heitä lähellä niin kauan kuin mahdollista. Esikoinen oli 6v. kun tää kuopus-vauva taloomme tuli ja ensi kuukaudet hän nukkuikin luonnollisesti vieressämme, nukutimme häntä iho ihoa vasten syliimme, minä tai isä. Onko mitään ihanampaa tunnetta maailmassa kuin tuo? Parin kuukauden iästä lähtien kuitenkin alkoivat iltaitkut eikä hän nukahtanut iltaisin millään, sylissä hyssyttelimme, silitimme, teimme kaikkemme mutta vauva vaan itki. Kun sitten jossain vaiheessa laskimme hänet sänkyyn, niin suureksi ihmeeksemme poika rauhoittui sinne ja nukahti nopeasti.

Tein aiheesta aloituksenkin joskus täällä kaksplussalla, kyselin onko muita vauvoja jotka eivät siedä kosketusta nukahtaessaan. Hän ei todellakaan halua silittelyä kun on nukahtamassa van seurauksena on hirveä itku ja suuttumus. Syliin hän ei ole nukahtanut ekan kahden kuukauden jälkeen kertaakaan, vaikka yritetty on, todella todella useasti, mutta syliin hän ei nukahda. Yölläkin jos hän herää itkeskelemään niin emme enää edes uskalla koskea, sillä sen seurauksena on todella pitkä kiukku itku. Tiedä sitten mistä johtuu, mutta lapset siis ovat erilaisia. Itse mielelläni katselisin pientä ihanaa ja rakasta tuhisijaa sylissäni nukkumassa. Meidän poikamme kanssa se vain ei ole mahdollista. Oli Suomi sitten unikoulujen luvattu maa tai ei, niin itse en sellaisia ole harkinnutkaan. En ole kylmä äiti, vaikka lapseni nukahtaakin yksinään.

Meillä halitaan, kosketellaan, sylitellään ja ennen kaikkea rakastetaan ihan täysillä joka päiva, vaikka nukahtamisrauha on meillä jokaisella.

 

[kookosta]

Niin, ei meillä tuijoteta kelloa millon mennään nukkumaan vaan lapsta siinä katsotaan onko valmis unille vai ei. Ei meillä mennä sänkyyn "odottamaan unta" vaan sinne mennään kun ollaan väsyneitä. Ja kyllä meillä saa tulla samaan sänkyyn, pois ei ajeta ja usein tuo tuleekin, harvoin on öitä etteikö poika tulisi meidän väliin nukkumaan. Pojan sänky on ollut aina meidän sängyn vieressä, tosin nyt matala laitainen sänky on jalkopäässä jotta Minä saisin edes jotain unirauhaa, mutta siis sivuvaununa edelleen eikä kiirettä siirtää pois poikaa meidän makuuhuoneesta muualle nukkumaan.
Mutta silti meille oikea ratkaisu oli opettaa kuinka nukahdetaan yksin omaan sänkyyn. Jopa kahden tunnin mittaiseski venyvät nukutus sessiot ilta illan perään kuluttaa. ja tuon "unikoulun" seurauksena poika on oivaltanut että sänky unille mentäessä todellakin on Nukkumista varten ei leikkimistä.
Ja n. 10kk ikäiseksi asti poika nukahti tissille, meidän sänkyyn. Sen jälkeen alettiin siirtää ilta tissittely ennen nukahtamis hetlkeä tapahtuvaksi rauhottumiseksi ennen kun tissittely loppui aikanaan kokonaan.

Ja kyllä meillä halitaan ja pussaillaan, pidetään sylissä ja rakastetaan. Mutta päivällä kun olemme hereillä ja virkeitä. Ei silloin kun on aika käydä nukkumaan, silloin meillä on unirauha, nykyään. Ei enää epämääräinen leikkimis-pelleily-hetki ennen kun uni vie voiton totaalisen yliväsyneestä pikku ukosta.

 

[Martza]

Meillä ainakin katellaan kelloa .. noh,lähinnä siks että koitan pitkittää edes 19.30 asti sänkyyn viemistä ettei aamukaan ihan hirmu aikaisin alkaisi......
Meillä oli tämän nyt 1v:nkanssa pitkään myös nukutusta. koitin pari krt mitä hän tuumaa kun jätän sänkyyn, tuli kauhea huuto!!! en sitten enää koittanutkaan vaan annoin ajan hieman kulua.. ja hyvin meni lopulta. vauvana hän nukahti vain vatsan päälle tai viereen jonku aikaa, mustakin se tuntu ihanalta enkä välittänyt niistä jotka "varoitteli"miten sen "opetan" nukkuun viereen.... sit siirsin omaan sänkyyn joka oli sängynvieressä,imettäessä vielä (6-7kk ikään saakka) jätin aamuyöstäkin viereen nukkumaan.. jossain vaiheessa oppi sitten nukahtaan sinne omaan sänkyyn (varmaa muutaman kk:n iässä), mutta silittelyt ja taputtelut ja hyräilyt ym vaati joka ilta.. sitten jossain vaiheessa koitin taas vaan viedä sänkyyn päiväunille ilman nukutuksia ja ilman että ite menen nukkumaan, ja se nukahtikin.. sitten aattelin että koitetaas nyt sitten taas sitä illallakin sänkyyn laittoa itekseen halien ja pusujen jälkeen, silitin hetken ja laitoin mobilea soimaan ja poistuin, alkoi nukahtamaan itekseen! tää alkoi 10-11kk iässä ja nyt on 2vkoa nukkunut omassa huoneessa,mikä tuntu musta kauheeeeeeelta laittaa pois meidän huoneesta mutta ite ravaan vessassa yöllä kun olen raskaana ja mies kuorsaa ym ja tuntui että vauvankin uni melko levotonta niin aattelin kokeilla sitä omaa rauhallista huonetta ja koska seuraava vauvakin tulee muutaman kk:n päästä niin on ihanteellista että toinen siihen mennessä oppii omaan huoneeseen eikä sitten ainakaan heräile vauvan ääniin. että lopulta meni suht helposti vaikka jossain vaiheessa aattelin et ei tää nuku ikinä ilman nukutusta. nukkui kai kun oli siihen valmis. ja muutenkin yö heräilyä oli pitkään, syömistä,sitten 1krt syömistä, hampaiden tuloa ja nuhaa ym ym ja vasta tässä lähiaikoina alkanut selvästi nukkumaan yönsä, ellei sitten tosiaan ole kipeä tai hammasvaivaa jne! esikoinen meillä alkoi nukkumaan 1kk iässä itekseen sänkyynsä ja heräämättä 12h joka yö, että erilaisia on nääkin. saa nähdä millanen kolmonen tulee oleen.

 

[Martza]

olen aika eri linjoilla poni06:nkanssa, mutta tosiaan, jokainen tekee ihan omalla tyylillään ja jokaiselle se oma on paras. ite kannatan ehdottomasti säännöllisyyttä lastenkanssa, meillä se on ainakin ollut hyväksi. isompi on nyt 5 ja edelleen lähes samat rytmit kuin vauvana , puoltuntia myöhemmin menee nukkumaan kuin silloin ja ihanaa kun itellekin jää hetki rauhallista aikaa illalla. lapsuudestani muistan kyllä kans miten usein nukahdin olohuoneeseen uutisten ääneen ja isä kantoi sänkyyn siitä ja oli turvallinen olo. enkä nytkään pystyisi lastani jättään parkumaan sänkyyn,mutta olen onnellinen että he tuntee olonsa turvalliseks ja hyväks ja nukahtavat itekseen sänkyynsä.