.

:ashamed:

 

Oma isoisä oli alkoholisti, herkkä ja hyvä ihminen silti.
Isäni on alkoholisti, ilkeä väkivaltainen narsisti.

 

Kirjoita.Heti. Huomenna Tai ensi viikolla voi olla jo liian myöhäistä, huomista päivää ei tiedä kukaan Se että jätit kirjoittamatta/kertomatta saatat katua mutta sen jos kerroit/kirjoitit tulet tuskin katumaan koskaan. Hali

 

Kyllä minä ainakin kirjoittaisin kirjeen. Ehkä hän ymmärtäisi sen paremmin kuin puhelimessa sanottuna.. ja ethän sinä siinä mitään menetä jos kirjoitat

 

Mä voin kertoa omalta osaltani, että anteeksiannon kannalta on varmasti helpottavaa kirjoittaa se kirje.
Uskon, että isäsi sen lukee. Olethan ollut lapsena paljon hänen luonaan ja selvästi välittänyt sinusta. Alkoholismi vaan on saanut vallan, ja ehkä juo myös sen takia, että häpeää tekosiaan eikä hyväksy itseään. Alkoholismiin kun on monta syytä...
Oma alkoholisti-isäni kuoli vuonna -01 ja on todella vaikeaa, kun en ole hänelle pystynyt antamaan anteeksi tekosiaan. Kertaakaan en ole edes haudalla käynyt. Jouluna en ole kynttilää sytyttänyt tai syntymäpäivänään kaunista sanaa sanonut.
Kirjoita se kirje.

 

Mä sanoisin että kirjoita. Tuskin se mitään muuttaa hänen kohdaltaan, mutta uskoisin kyllä hänen lukevan sen ja arvostavankin sitä.
Mutta lähinnä ajattelen sinua, kuinka paljon se häirisi sinua myöhemmin isäsi mentyä pois, että et sitä tehnyt tai saanut kerrottua niitä asioita.

 

Minulla ei ole vastavaanlaisia kokemuksia, mutta sinuna varmaan kirjottaisin. Isäsi takia, ja ennenkaikkea itsesi takia. Jos jättäisit kirjoittamatta, voisi se asia vaivata sinua vielä vuosien päästä.

 

Tottakai kirjoitat ja kerrot tunteesi. Kai se isäsi joskus on selvinpäin että voi ajatella lukemaansa. Isäni on alkoholisti ja sillä kyllä vinttikin on sen verran pimeä jo että en tiedä tajuaisiko hän kirjettä, että ettisin hänet käsiini kun on selvä ja puhuisin.

 

Kirjoitat, ehdottomasti. Ja käy tapaamassa häntä.
Alkoholisteillakin on tunteet.

Oma isäni on alkoholisti. Ei ollut sitä kun olin lapsi, mutta nykyään on. Ja uskon, että häneen sattuu kovasti se, että minä en lapsineni käy hänen luonaan. Silti rakastan isääni ja haluan hänen sen tietävän. Lapsenikin rakastavat pappaansa. Minun on vain ollut pakko ottaa etäisyyttä tuon sairauden takia (alkoholismi) koska tekee niin pahaa katsoa miten se vie rakkaan isäni.

Kirjoita kirje, ja tapaa isäsi! Kadut koko loppuelämäsi jos et sitä tee!

 

Kyllä minä kirjoittaisin, koska jos et kirjoita, se voi sitten jäädä vaivaamaan kun ihmistä ei enää ole. Raskaita asioita, voimia :hug:

 

minäkin kirjoittaisin, kun emmehän me tiedä aikaa tai hetkeä milloin meitä ei enää ole täällä maan päällä. Varmasti tulisit olemaan tyytyväinen siihen, että olet saanut kirjoittaa tärkeimmän sydämmeltäsi. Se voisi jopa keventää painavaa lastiasi =) :hug:

 

Kirjoita vain se kirje :hug:

 

Meillä äiti alkoholisti! Ei myöskään ollut silloin kun oltiin pieniä.
Katoisi meidän kaikkien elämästä vuosi sitten.
Sen jälkeen ei olla nähty tai oltu yhteyksissä!
Kerran oltiin isän luona ja äiti oli tulossa hakemaan omia tavaroitaan mutta
kun kuuli että ollaan siellä niin sanoi että soita kun ne on lähteneet niin tulen vasta
sitten! Tämä oli viimeinen pisara! Kerran tuli pihalle niin vein lapset pois että ei nähneet äitiäni! Harmittaa tottakai että tilanne on tälläinen ja että äidistä tuli alkoholisti mutta en luultavasti enään koskaan ole häneen missään yhteyksissä koska on myös satuttanut minun lastani henkisesti! En enään kestäisi!!

Mutta kun sinulla tilanne on vähän eri! Olette kumminkin nähneet ja pitäneet yhteyttä niin sinuna kirjoittaisin kirjeen!
Koska alkoholistien kanssa ei todellakaan voi tietää koska on se viimeinen päivä!
Ja kun sinulla kumminkin on ajatus ollut että kirjoitat niin tee se ettet kadu myöhemmin !
Voimia sinulle :hug: :hug:

 

Hoidan työkseni noita alkoholisoituneita ihmisiä. Lisäksi omaa isääni en ole nähnyt kuin aivan pienenä juurikin siksi että oli alkoholisti. Ei noiden kanssa vaan auta mikään elleivät itse tajua ja halua lopettaa, niin kamalaa kuin se onkin tajuta. Kukaan toinen ei omainen, ei hoitaja, ei lääkäri saa sitä loppumaan. Itsekin olen yrittänyt isääni tavata, mutta ei ole päässyt tapaamiseen kun on ollut niin kännissä, enää en edes yritä vaan olen sopeutunut tilanteeseen ja päättänyt jatkaa elämääni tämän näköisenä kun se nyt on. Joskus tulee se viesti että hän on päässyt pois tästä elämästä, mutta se on sitten vain kestettävä, itseäni en aio enää enempää asialla kiduttaa vaikka onkin minulle aina isä.Etäämpää on helpompi rakastaakin kuin silloin että joutuisi jatkuvasti vierestä sitä seuraamaan. Ei kukaan jaksa määräänsä enempää noita alkoja kannatella eikä ole tarpeenkaan. Itseään ei tule syyllistää mistään, muista se. On aivan asiatonta uhkailla noilla 'ensi viikolla on jo liian myöhäistä' viesteillä, tuskaa on omaisilla ihan tarpeeksi, sitä ei tarvitse kenenkään muun lisätä. Vain itse saman läpi käynyt voi tajuta mistä on oikeasti kyse eikä silloin tee mieli todellakaan syyllistää yhtään enempää. Huolehdi itsestäsi ja perheestäsi. Isäsi kanssa voit yrittää sopia että vain selvin päin voitte tavata jos keskusteluyhteys vielä on. Kirje voi auttaa sinua, mutta voi olla että isäsi saa siitä uuden aiheen juoda kun kirje varmaan vetoaa tunteisiin aika lailla. Tässä työssä on onneksi se hyvä puoli että on joutunut seuraamaan näitä asioita myös eri puolelta, on saanut asiaan sellaista etäisyyttä että tajuaa että alkoa ei todellakaan voi auttaa ellei hän sitä tee itse ja että huolehtivat omaiset, niin paljon hyvä kuin tarkoittavatkin, omalta osaltaan tukevat juomista vaikka eivät sitä itse tajuakkaan. esimerkkinä mummuni joka on jo 55 vuotta 'huolehtinut' juoposta miehestään ja oma elämä on jäänyt täysin alkoholismin varjoon, ei ole auttanut vaikka miten on yrittänyt 'auttaa'. Kuka auttaisi alkojen omaisia? -olisi tarpeen kysyä.

 

Kirjota vaan. Ei se ainakaan paha asia olis. Ja sua varmaan jää vaivaamaan jos et kirjota. Ja kyllä mä uskon että isäsi sen lukee.