10kk vauvan yöunet ja päiväunet

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja aivan rikkipoikki
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

aivan rikkipoikki

Vieras
Olen aivan rikki, tuntuu että en oikeasti jaksa enää tätä vääntöä näiden unien kanssa.. Meillä on siis 10 kk vauva ja kaikki unet on menneet pitkän aikaa mahdottomiksi. Esim. viime yönä vauva nukkui 20.30-5.45 ajan, heräten n. tunnin välein itkeskelemään. En todellakaan tiedä mikä vaivaa.. Itkeskely liittyy kyllä siihen, että hän kääntyy yöllä mahalleen ja nähtävästi herää siihen jossain vaiheessa > säikähtää(?) ja tulee itku. Vauva ei oikein osaa nukkua vatsallaan ainakaan pidempää pätkää. Korvatulehduksesta ei ole kyse, käytiin lääkärissä. Hammas saattaisi olla tulossa, mutta öihin ei auta Panadol, jota lääkärin neuvosta annoin kerran. Nämä hulinayöt ovat siis kestäneet jo monta kuukautta enemmän tai vähemmän vaikeina. Toinen juttu on päiväunet. Nukuttaminen on aivan älyttömän vaikeaa. Tuntuu kuin poika taistelisi kaikin keinoin unta vastaan.. Mikä ihme siinä unessa voi olla niin kamalaa?? Olen aivan poikki, tuntuu että en jaksa iloita mistään hetkistä kun ajattelen vain koko ajan joko tulevia päiväunia ja taistelemista nukahtamisen kanssa tai sitten rikkonaisia yöunia....
 
Olen aivan rikki, tuntuu että en oikeasti jaksa enää tätä vääntöä näiden unien kanssa.. Meillä on siis 10 kk vauva ja kaikki unet on menneet pitkän aikaa mahdottomiksi. Esim. viime yönä vauva nukkui 20.30-5.45 ajan, heräten n. tunnin välein itkeskelemään. En todellakaan tiedä mikä vaivaa.. Itkeskely liittyy kyllä siihen, että hän kääntyy yöllä mahalleen ja nähtävästi herää siihen jossain vaiheessa > säikähtää(?) ja tulee itku. Vauva ei oikein osaa nukkua vatsallaan ainakaan pidempää pätkää. Korvatulehduksesta ei ole kyse, käytiin lääkärissä. Hammas saattaisi olla tulossa, mutta öihin ei auta Panadol, jota lääkärin neuvosta annoin kerran. Nämä hulinayöt ovat siis kestäneet jo monta kuukautta enemmän tai vähemmän vaikeina. Toinen juttu on päiväunet. Nukuttaminen on aivan älyttömän vaikeaa. Tuntuu kuin poika taistelisi kaikin keinoin unta vastaan.. Mikä ihme siinä unessa voi olla niin kamalaa?? Olen aivan poikki, tuntuu että en jaksa iloita mistään hetkistä kun ajattelen vain koko ajan joko tulevia päiväunia ja taistelemista nukahtamisen kanssa tai sitten rikkonaisia yöunia....

Miten käytte nukkumaan illalla? Liittyykö itse nukahtamishetkeen vauvalla pelkoja, yksinjäämistä, epämukavuutta? Miten nukutat? Missä vauva nukkuu? Mitä teet, kun vauva itkee yöllä?

Entäpä päiväunille käynti? Miten yrität nukuttaa? Kuinka kauan on aamuheräämisestä siihen, kun yrität päiväunille?
 
Viimeksi muokattu:
Olisiko tästä tekstistä mitään apua tilanteeseesi?

Nukkuminen, kuten syöminenkin, ei ole käyttäytymismuoto, jonka voisi opettaa lapselle pakolla. Korkeintaan voit luoda olosuhteet, jotka tekevät lapselle mahdolliseksi nukahtaa. Neuvottuani kolmen vuosikymmenen ajan vanhempia nukkumista koskevissa kysymyksissä olen tullut johtopäätökseen, että useimmat yöheräilijät ovat sellaisia syntyjään, eivät olosuhteiden vuoksi. Ei ole sinun vikasi, että vauvasi herää, eivätkä vauvasi nukkumatavat ole vanhemmuutesi heijastusta. Jos ystäväsi kehuvat, että heidän vauvansa nukkuvat läpi yön, luota meihin: he todennäköisesti liioittelevat - ja paljon.

Kuulemasi ristiriitaiset neuvot voivat valvottaa sinua enemmän kuin vauvasi. Pelkäät, että hemmottelet vauvasi pilalle, jos otat hänet vuoteeseesi tai hoidat vauvaa herkkävaistoisesti, kun hän herää keskellä yötä. Murehdit, jos epätoivon ja uupumuksen ajamana kokeilet hiukan vauvakoulutusta ja annat vauvasi itkeä muutamana yönä. Joskus on hyödyllistä ymmärtää, että jotkut vauvat ovat hyväunisia ja osaavat syntyjään rauhoittaa itsensä, kun taas toiset vauvat heräävät helposti yöllä ja ovat vaikeasti jälleen rauhoitettavissa. Jokainen vauva on erilainen ja unikäyttäytyminen liittyy enemmänkin synnynnäiseen tempperamenttiin (tai yöheräilyn kohdalla lääketieteellisiin syihin) kuin mihinkään äidin tai isän aikaansaamiin "huonoihin tapoihin". Tulee aika, jolloin sinnikkäänkin yövalvojan vanhemmat palkitaan keskeytymättömällä unella. Ikävaihe, jona perheet palkitaan tällä koko yön kestävällä autuudella, vaihtelee lapsesta toiseen. Odottaessanne kokeilkaa, mikä yöaikainen vanhemmuuden tyyli toimisi teidän tapauksessanne. Tätä varten teidän ei tarvitse konsultoida muita uniexperttejä kuin vauvaanne ja itseänne.

KIINNITTYMISEN JATKAMINEN YÖLLÄ
Yöajan kiintymysvanhemmuudessa on kysymys enemmästä kuin vain vauvan nukkumapaikasta. Kysymys on asenteesta vauvan öisiin tarpeisiin, sen hyväksymistä, että vauvasi on pieni ihminen, jolla on suuret tarpeet - ympäri vuorokauden ja läpi viikon. Vauvasi luottaa siihen että sinä, hänen vanhempansa, olet jatkuvasti saatavilla myös yöllä, kuten päivälläkin. Joten sopeutat yöhön liittyvät tapasi vauvan tarpeisiin. Jos olet halukas joustamaan ja luovut kulttuurissa yleisestä asenteesta, jonka mukaan vauvat pitäisi opettaa heti alusta lähtien nukkumaan itsekseen, tulet ymmärtämään, että vauvan toivottaminen tervetulleeksi omaan vuoteeseesi ei ole pilalle hemmottelua eikä vauvan komentoon alistumista.

Lisättäköön, ettei vauvalle ole mitään oikeaa tai väärää nukkumapaikkaa. Päämääräsi ei ole sopeuttaa vauvasi nukkumakäytäntöä jonkun muun neuvomiin periaatteisiin - tulivatpa neuvot sitten vauvakouluttajalta tai kiintymysvanhemmuuden kannattajalta. Päämääräsi on löytää yötä varten vanhemmuuden strategia, joka tekee kaikille perheessä mahdolliseksi nukkua hyvin. Me, ja monet muutkin vanhemmat olemme huomanneet, että vauvan lähellä nukkuminen on paras tapa mahdollistaa vauvan tarpeisiin reagoiminen myös yöllä, ja nukkua silti hyvin.

MIKSI VAUVAN LÄHELLÄ NUKKUMINEN TOIMII?

On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.

Pikkulapsen uni on erilaista kuin aikuisilla. Tutkijat eivät tiedä, miksi vauvat viettävät niin paljon aikaa kevyessä unessa. Voi olla, että vauvat eivät vielä ole kyllin kehittyneitä voidakseen turvallisesti nukkua syväunta. Jos hyväksytään ajatus, että vauvoilla on hyvä syy nukkua kuten nukkuvat, alkaa tuntua järkevältä myös ajatus, että vauvojen pitäisi nukkua jonkun rakastamansa ihmisen vieressä.

Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin.

Jos vauva on yksin, herääminen saattaa olla pelottavaa. Kun huoneessa ei ole vanhempaa, vauva päättelee olevansa yksin ja hylättynä. Jos vauva herää lähellä äitiä, herääminen ei ole niin pelottavaa. Vauva ymmärtää, että kaikki on hyvin, jos äiti on lähellä. Hän voi imeä maitoa, jos on nälkä ja imeminen tyynnyttää hänet taas uneen. Ja äiti voi ehkä ojentaa kätensä, taputtaa vauvan selkää, mumista muutaman lohdutuksen sanan ja saatella vauvan näin kevyestä unesta kohti syvempää ilman että hänen tarvitsisi itse edes kunnolla herätä.

Kuinka paljon mukavampaa onkaan pystyä tyydyttämään vauvan tarpeet yöllä lähtemättä ollenkaan sängystä. Tällä tavoin yöllä usein syövien vauvojen äidit eivät ainoastaan pysy hengissä vaan suorastaan kukoistavat. Jos kysyt heiltä aamulla, he eivät osaa kertoa, mihin aikaan tai kuinka usein vauva heräsi yöllä. He vain tietävät levänneensä kunnolla. Koska samassa vuoteessa nukkuvien äitien ja vauvojen unirytmit asettuvat yksiin, vauvan heräämiset eivät häiritse äidin unirytmiä.

Vertaa tätä tilanteeseen, jossa äiti ja vauva nukkuvat eri huoneissa. Kun yksin nukkuva vauva herää itkien, yksin ja herättää äidin syvästä unesta, äidin on noustava vuoteestaan ja kiiruhdettava vauvan luo. Sitten hänen on rauhoitettava vauva niin, että tämä pystyy imemään maitoa. Kun vauva viimein vaipuu uneen, äiti laskee tämän koriinsa, ja sitten hänen itsensä pitäisi pystyä nukahtamaan.

Vauvakoulutuksen näkökulmasta yöherääminen on tapa, josta vauva pitää opettaa pois, ei merkki siitä, että vauvalla olisi tarve kiinnittyä vanhempiinsa. Usein toistuva yöherääminen ei tunnu kuitenkaan vaivaavan useimpia vauvan kanssa nukkuvia äitejä. Useammin toistuvat ruokinnat, lisämaito ja lisäkosketus auttavat vauvaa kasvamaan paremmin.

Vauvoilla on oma tapansa tietää, miten he voivat saada vanhemmiltaan sen, mitä kasvaakseen tarvitsevat. Jos otat vinkistä vaarin ja nautit yöllä vauvasi läsnäolosta, tulet iloisemmaksi ja pysyt paremmin kiinnittyneenä vauvaasi.

Vauvan kanssa nukkuminen tekee sinulle mahdolliseksi välittää vauvallesi huolenpidon viestejä läpi koko yön, sanomatta sanaakaan. Kun olet lähellä vauvasi herätessä ahdistuneena, voit vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja asianmukaisesti. Tämä välittää vauvallesi viestin, että hän voi luottaa siihen että tyydytät hänen tarpeensa ja olet paikalla hänen tarvitessaan. Kun jätät kriitikot ja vauvakouluttajat omaan arvoonsa ja lasket vauvasi viereesi nukkumaan, viestität hänelle, että luotat hänen merkkeihinsä.


YHDESSÄ NUKKUMINEN - KUINKA SEN SAA TOIMIMAAN?

Varmistakaa, että kummatkin vanhemmat ovat yhtä mieltä.
Kiintymysvanhemmuuden periaatteiden olisi tarkoitus lähentää vanhempia, ei vieraannuttaa heitä toisistaan.

Käytä suurta sänkyä
Yhdessä nukkuminen on mukavampaa, kun on paljon tilaa jaettavaksi.

Laajenna sänkyäsi
Jotkut äidit ja vauvat tarvitsevat hieman etäisyyttä, jotta olo on mukava eikä herää liian usein. Kokeile sivuvaunua.

Kokeile erilaisia nukkumisjärjestelyjä
Monille perheille parempi järjestely on , että vauva nukkuu äidin ja seinän välissä

Nukkukaa yhdessä osa yöstä
Vauvan kanssa nukkuminen ei ole kaikki-tai-ei-mitään-kysymys.
Vauvan nukkuessa yksin vanhemmat voivat nauttia hetken kahdestaan. Vauvan herätessä vauva haetaan nukkumaan vanhempien sänkyyn.

Jaa vuoteesi vain yhden lapsen kanssa kerrallaan
Pikkuvauvan ja taaperon nukkuminen yhdessä ei ole turvallista. Järjestä taaperolle oma erikoissänky parisängyn viereen.

Joko heräät lastesi kanssa, kun he ovat vauvoja, tai sinun on herättävä heidän kanssaan, kun he ovat vanhempia.

(Kiintymysvanhemmuuden kirja: Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)
 
Tämä on tietysti aihe, joka jakaa mielipiteitä myös niinsanottujen asiantuntijoiden keskuudessa. Tuossa sitaatissa oli monta kohtaa, joissa omat kokemukset on ihan päinvastaisia. Eniten ärsyttää tuo väite, että ne jotka sanovat vauvansa nukkuvan koko yön, liioittelevat.

Ap:n pitäisi tosiaan kertoa enemmän ennen kuin hänen tapaustaan voi kommentoida. Ekaksi tuli vaan mieleen, että jos vauva esim nukahtaa aina tutti suussa ja äiti vieressä ja sitten herää ilman kumpaakaan, niin itkuhan siitä tulee aina kevyen unen vaiheessa eli usein. Jos lapsi nukahtaa yksin ja ilman mitään suussa, olosuhteet säilyvät samoina koko yön. Eikä lapsi välttämättä luule olevansa yksin maailmassa. Laitettuani lapsen illalla nukkumaan mulla on tapana mennä tiskaamaan, jolloin lapsi kuulee että olen lähellä. Tietysti käyn lohduttamassa jos tarvii.

Jos poikkeustilanteessa meillä lapsi nukkuu vieressä (vaikka matkalla), niin siinä ei kukaan nuku hyvin. Meillä yksittäiset yöheräilyt hoituvat viidessä sekunnissa lapsen peppua taputtamalla, ja vaikka joudun kävelemään viereiseen huoneeseen, en aamulla välttämättä muista, heräskö lapsi kertaakaan.

Mä siis olen sitä mieltä, että yhtenäinen yöuni on sekä lapsen että vanhempien etu. Voisin kopioida tähän omat suosikkisitaatit, mutta ne on kotikoneella :)
 
Mä siis olen sitä mieltä, että yhtenäinen yöuni on sekä lapsen että vanhempien etu.

Samaa mieltä osittain. Yhtenäinen yöuni on vanhempien etu. Vauvahan herää oman syklinsä mukaan ja heräily on normaalia. Vauva saa tarvitsemansa unen.

Meillä nukutaan vieressä, koska silloin vauva herättyään nukahtaa minuuteissa takaisin, koska olemme lähellä. Hän ei ehdi hätääntyä eikä mitään. Meillä toimii tämä, kunhan tilaa on tarpeeksi.
 
Viimeksi muokattu:
Ap: nukkuuko vauvasi teidän makuuhuoneessa vai omassa huoneessaan?
Me siirrettiin esikoinen 10kk ikäisenä omaan huoneeseen ja yöt rauhoittuivat ihan mielettömästi! Pienemmänkin itkun kuulee meidän makkariin mutta muuten tuhinat ja öhinät eivät.
Kuopus siirtyi sitten 8kk ikäisenä esikoisen kanssa samaan huoneeseen, ja hyvin toimii. Kuopus on nyt 1v ja saattaa pari kertaa viikossa nukkua yönsä ihan putkeen, niin ettemme kuule mitään huuteluja. Mutta useimmiten parahtaa kerran, pari yössä jolloin riennämme aina paijaamaan tai laittamaan tuttia.
Silloin, kun kuopus vielä nukkui meidän huoneessa, saimme olla aivan hipihiljaa kun menimme nukkumaan ettei hän vaan herää, ja monesti hän sitten heräsikin.
Kuopusta ei ole myöskään tarvinnut ollenkaan nukuttaa; riittää että laittaa sänkyyn, antaa unilelun ja tutin ja toivottaa hyvää yötä/päiväunia, ja sitten laittaa huoneen oven kiinni. Sillä tavalla hän nukahtaa parhaiten. Esikoinenkin nukahti samalla tavalla itsekseen 2-vuotiaaksi asti, mutta sitten aloitti huoneesta ulos ravaamisen. (and that's a different story)

Itse siis suosittelisin lapsen omaan huoneeseen siirtämistä niin pian kuin mahdollista!
 
Mä taas suosittelen samassa huoneessa nukkumista. Ei tarvitse nousta kertaakaan jalkeille öisin, eikä vauvan tarvitse koskaan huutaa herättyään. Ei tarvinnut edes kitistä. Kaikki vauvat eivät sopeudu nukkumaan heti yksin ja uneen pääsy voi viedä enemmän kuin pepulle taputus ja 30 sekuntia. Näin toimittiin esikoisenkin kanssa, eli vieressä nukkui. Esikoinen nukkuu vieläkin samassa huoneessa ja hyvin nukkuukin. Kaikki yöt heräämättä jo kahden vuoden ajan. Ja uskon sen johtuvan siitä, kun vauvana sai sen turvan ja lohdutuksen ilman itkemistä kertaakaan. Meidän huushollissa kukaan ei ravaa eikä juokse kun sänkyyn on käyty.
 
Vauva nukkuu omassa pinnasängyssään viereisessä "huoneessa", tosin välissä ei ole ovea. Meillä on nukuttu melkein alusta asti näin. Iltaisin nukahtaa yleensä melkolailla itsekseen, useinmiten menee niin, että laitetaan sänkyyn (hereillä), sanotaan hyvät yöt eikä jäädä sängyn viereen odottelemaan. Illasta riippuen voi vaatia 1-2 kertaa "rauhoittelua", mutta nukahtaa kyllä itsekseen ilman hyssyttelyä tms. Iltaisin vauva ei saa mitään itkukohtausta nukkumaan mennessä, illalla nukahtaminen sujuu yleensä ihan hyvin. Nukkuminen sitten itsessään öisin on aikamoista rumbaa.. heräilyä siis. Yleensä menee siis niin, että vauva nukahtaa selälleen, kääntyy sitten mahalleen (saattaa nukkuakin näin jonkin aikaa) ja herää itkemään. Itku ei ole aina mitään täyttä parkua, mutta joskus sitäkin. Yritän aina vähän kuulostella, että jos se on vain yksittäinen inahdus, en hyppää ylös, mutta menen kyllä paikalle jos kuulostaa vähänkin ettei itkeskely mene ohi (en siis huudata sängyssä). Yleensä menen siis luokse, käännän vauvan selälleen takaisin > hän nukahtaa samointein. Harvinaista on, että jää valveille.

Päiväunet ovatkin sitten eri juttu.. Päiväunille ei nukahda itsekseen. Ekat päiväunet meillä on yleensä n. 3 h päästä heräämisestä, vauva on silloin selvästi väsynyt. Vien pinnikseen ja näyttääkin siltä että vauva nukahtaa heti.. Mutta ei. Alkaa heiluminen, kääntyily jne. Potkii patjaa jaloillaan, heiluttaa käsiään, paukuttaa käsillä itseään.. Ihan kuin yrittäisi väkisin pysyä hereillä. Yritän yleensä tässä vaiheessa laulaa, että rauhottuisi (joskus se tepsii) ja silitellä/taputella rauhoittavasti. Joskus laulu auttaa ja vauva nukahtaa, mutta yleensä tuo heiluminen johtaa siihen että alkaa itku. Ja jos tuota itkua ei saa rauhoitettua näillä laulu/silittely -hommilla, niin sitten se vaan yltyy ja loppujen lopuksi voi heittää hyvästit unille. Joskus on nukuttu päiväunia meidän sängyssä, eli oon maannu vieressä "nukuttamassa" ja näin nukahtaa helpommin, mut tää ei tuu enää kysymykseen kun on vaara että vauva tippuu sängystä. Meillä ei oo koskaan nukutettu kantelemalla, imettämällä/syöttämällä jne. Aina on pyritty siihen et nukahtais sänkyyn ja itsekseen. Päiväunet on olleet aina vähän hankalat, mutta nyt se nukahtaminen tuntuu ihan mahdottomalta välillä... Päiväunien kesto on (sitten kun se nukahtaminen saavutetaan) 1-1,5 h. Myöhemminkin vaatisi selvästi unta, mutta iltapäivällä nukahtaminen on vielä hankalampaa. Ulkona nukahtaminen/nukkuminen ei oo sen helpompaa, testattu on.

Itse vielä kestäisin sen, et jompi kumpi ei suju, siis että yöt valvotaan mutta päivällä hommat sujuu tai toisin päin. Mut tää, että yöt ja päivät molemmat on tätä unitaistelua vaikkakin eri tavoin, niin se on saanut mut ihan romahduksen partaalle..
 
Ap:n tilanne kuulostaa aika samalta kuin meillä. Meillä myös 10-kuinen poika, joka on maailman herkkäunisin yksilö. Hän nukahtaa myös hyvin huonosti. Me olemme nukuttaneet hänet aina omaan sänkyynsä, mutta poika voi nousta kymmeniä kertoja seisomaan sängyssään, josta laitamme hänet takaisin makuulleen, josta hän taas nousee... Jos hänet jättää sänkyyn seisomaan, alkaa vähän ajan kuluttua kammottava huuto. Siitä hänet laitetaan aina makaamaan, ja jossain vaiheessa lopulta hyytyy nukkumaan. Kun hän nukkui meidän huoneessamme, heräsi hän aina, jos käännyin tai mies päästi jonkun äännähdyksen unissaan. Siirsimme hänet sisarensa huoneeseen, jossa hän herää jokaiseen sisaren äännähdykseen ja alkaa samantien kirkua kuin palosireeni.

Perhepetiäkin ollaan kokeiltu sillä seurauksella, että poika roikkuu tississä koko yön ja herää, kun ote irtoaa. Päiväunille nukahtaa viereen, mutta silloin pitää olla koko aika vieressä nukkumassa, muuten putoaa, kun lähtee aina herättyään välittömästi konttaamaan. Ja lehteä siinä vieressä ei voi lukea, koska herää sivujen rapinaan. Siinä pitää vaan maata hipihiljaa ja yrittää vaikka nukkua (ja sekös on helppoa, jos isosisko päättää jättää päiväunet väliin...)

Meidän yöunet nukutaan 21-7 (tai siis yritetään nukkua) ja päiväunet 14-16, aamupäivällä ottaa siskon ulkoillessa 20 min torkut. Ne ilmeisesti huonontavat päiväunia, mutta pikkumies ei pysy hereillä rattaissa ja isompaa on pakko ulkoiluttaa.

Olen tulkinnut niin, että tämä on energisen vauvan joku motorisen kehityksen vaihe (ollut kyllä meilläkin jo aika pitkä sellainen). Eiköhän tämä jossain vaiheessa helpota. Kammottaa vaan, kun tästä pitäisi vielä lähteä töihin kuukauden kuluttua. Miten ihmeessä töissä jaksaa pysyä hereilläkään, kun yöt ovat tällaista pelleilyä.
 
Vauva nukkuu omassa pinnasängyssään viereisessä "huoneessa", tosin välissä ei ole ovea. Meillä on nukuttu melkein alusta asti näin. Iltaisin nukahtaa yleensä melkolailla itsekseen, useinmiten menee niin, että laitetaan sänkyyn (hereillä), sanotaan hyvät yöt eikä jäädä sängyn viereen odottelemaan. Illasta riippuen voi vaatia 1-2 kertaa "rauhoittelua", mutta nukahtaa kyllä itsekseen ilman hyssyttelyä tms.

Päiväunet ovatkin sitten eri juttu.. Päiväunille ei nukahda itsekseen.

Aina on pyritty siihen et nukahtais sänkyyn ja itsekseen.

Mut tää, että yöt ja päivät molemmat on tätä unitaistelua vaikkakin eri tavoin, niin se on saanut mut ihan romahduksen partaalle..

No tää vastaus selvensi tilannettasi. Teillä on alusta asti nukuttu näin, eli vauva eri huoneessa. Pyritte, että vauva osaisi nukahtaa itsenäisesti ja yksin. Vauva kasvaa ja tarpeet muuttuvat. Vanhemman olisi hyvä olla herkkänä ja toimia vauvan tarpeiden mukaan. Mikä toimi vauvana, ei toimi ehkä enää 10 kk ikäiselle, jolla alkaa esim. yksinjäämispelot ja eroahdistukset vaivaamaan.

Sen takia kaikki onkin taistelua - koska pidät niin kiinni siitä, miten vauvan kuuluisi nukahtaa tai olla. Vauvan ei kuulu osata nukahtaa yksin. Jotkut tuon taidon osaavat, mutta jos ei osaa, niin sitten autetaan. Sun pitäis nyt vähän kyllä kuulostella vauvaasi ja hänen tarpeitaan. Tuo heräily öisin ei tule loppumaan sillä, että vauva nukkuu edelleen eri huoneessa. Se tulee jatkumaan, kunnes hän on lastensängyssä ja osaa tulla sitten öisin teidän luo. Se yöheräily voi loppua oikeasti siihen, että laitatte vauvan sängyn teidän sängyn viereen. Sunkaan ei tarvitse nousta ylös vuoteesta lainkaan, jos otatte yhden laidan pois. Jo 11 kk ikäinen osaa tulla peruuttamalla sängystä pois. Eli päiväunetkin voi ratketa sillä, että otat sen siihen parisänkyyn. Työnnätte vaikka parisängyn seinään kiinni. On nyt itsestäsi kiinni, kuinka rättipoikki tulet olemaan. Kannattais kokeilla erilaisia nukkumisjärjestelyjä, jotta löytäisitte sen tavan ja paikat, jossa saisitte parhaiten unta ja levättyä-.
 
Viimeksi muokattu:
Ap ei tunnu tekevän ainakaan mitään hirveän suuria virheitä. Tuon ikäinen osaa jo pitää itseään tietoisesti hereillä. Voisiko vika olla siinä, että lapsi tietää, että kun aikansa riehuu niin äiti luovuttaa? Noin pieni kuitenkin tarvii ne päiväunet, joten mä pitäisin lapsen sängyssä kunnes unet on nukuttu. Kuulostaa ehkä kovalta, mutta kun äiti lohduttelee tarvittaessa, niin tuleehan se uni lopulta. Ja jos lapsi nukkuu vain yhdet päikkärit, niin kait niitä voisi pikku hiljaa myöhentää neljään tuntiin heräämisestä. Muutos vaatii totuttelua, mutta toivottavasti palkitsee nopeammalla unensaannilla.

Meillä myös oli hankalia päiviä kun lapsi oppi seisomaan sängyssä, mutta sain ne harjoitukset loppumaan sillä, että ennen lounasta vein lapsen riehumaan sänkyynsä, joten kiintiö oli täynnä siinä vaiheessa kun mentiin päikkäreille.

Ap:n yöt kuulostavat vaikeilta ratkaista, löytyisköhän keinoja Pantleyn kirjasta Pehmeä matka höyhensaarille?
 
Alkuperäinen kirjoittaja no siinähän se tuli;10348212:
No tää vastaus selvensi tilannettasi. Teillä on alusta asti nukuttu näin, eli vauva eri huoneessa. Pyritte, että vauva osaisi nukahtaa itsenäisesti ja yksin. Vauva kasvaa ja tarpeet muuttuvat. Vanhemman olisi hyvä olla herkkänä ja toimia vauvan tarpeiden mukaan. Mikä toimi vauvana, ei toimi ehkä enää 10 kk ikäiselle, jolla alkaa esim. yksinjäämispelot ja eroahdistukset vaivaamaan.

Sen takia kaikki onkin taistelua - koska pidät niin kiinni siitä, miten vauvan kuuluisi nukahtaa tai olla. Vauvan ei kuulu osata nukahtaa yksin. Jotkut tuon taidon osaavat, mutta jos ei osaa, niin sitten autetaan. Sun pitäis nyt vähän kyllä kuulostella vauvaasi ja hänen tarpeitaan. Tuo heräily öisin ei tule loppumaan sillä, että vauva nukkuu edelleen eri huoneessa. Se tulee jatkumaan, kunnes hän on lastensängyssä ja osaa tulla sitten öisin teidän luo. Se yöheräily voi loppua oikeasti siihen, että laitatte vauvan sängyn teidän sängyn viereen. Sunkaan ei tarvitse nousta ylös vuoteesta lainkaan, jos otatte yhden laidan pois. Jo 11 kk ikäinen osaa tulla peruuttamalla sängystä pois. Eli päiväunetkin voi ratketa sillä, että otat sen siihen parisänkyyn. Työnnätte vaikka parisängyn seinään kiinni. On nyt itsestäsi kiinni, kuinka rättipoikki tulet olemaan. Kannattais kokeilla erilaisia nukkumisjärjestelyjä, jotta löytäisitte sen tavan ja paikat, jossa saisitte parhaiten unta ja levättyä-.


Joo, perhepetiin vaan. Ja nukkumaan itse päiväunia siihen viereen, vaikka olisi miljoona muuta asiaa tehtävänä. Kiva että teillä toimi, mutta ei tosiaan ole mikään patenttiratkaisu kaikille. Nukuttamisrumbaan ei kannata lähteä. Niitä on monia leikki-ikäisiä, joiden vieressä pitää maata tuntikausia, jotta nukahtaisivat.

Ap, uskon, että tämä vaihe menee ohi ajan kanssa. Kestämistä!
 
Vauva nukkuu omassa pinnasängyssään viereisessä "huoneessa", tosin välissä ei ole ovea. Meillä on nukuttu melkein alusta asti näin. Iltaisin nukahtaa yleensä melkolailla itsekseen, useinmiten menee niin, että laitetaan sänkyyn (hereillä), sanotaan hyvät yöt eikä jäädä sängyn viereen odottelemaan. Illasta riippuen voi vaatia 1-2 kertaa "rauhoittelua", mutta nukahtaa kyllä itsekseen ilman hyssyttelyä tms. Iltaisin vauva ei saa mitään itkukohtausta nukkumaan mennessä, illalla nukahtaminen sujuu yleensä ihan hyvin. Nukkuminen sitten itsessään öisin on aikamoista rumbaa.. heräilyä siis. Yleensä menee siis niin, että vauva nukahtaa selälleen, kääntyy sitten mahalleen (saattaa nukkuakin näin jonkin aikaa) ja herää itkemään. Itku ei ole aina mitään täyttä parkua, mutta joskus sitäkin. Yritän aina vähän kuulostella, että jos se on vain yksittäinen inahdus, en hyppää ylös, mutta menen kyllä paikalle jos kuulostaa vähänkin ettei itkeskely mene ohi (en siis huudata sängyssä). Yleensä menen siis luokse, käännän vauvan selälleen takaisin > hän nukahtaa samointein. Harvinaista on, että jää valveille.

Päiväunet ovatkin sitten eri juttu.. Päiväunille ei nukahda itsekseen. Ekat päiväunet meillä on yleensä n. 3 h päästä heräämisestä, vauva on silloin selvästi väsynyt. Vien pinnikseen ja näyttääkin siltä että vauva nukahtaa heti.. Mutta ei. Alkaa heiluminen, kääntyily jne. Potkii patjaa jaloillaan, heiluttaa käsiään, paukuttaa käsillä itseään.. Ihan kuin yrittäisi väkisin pysyä hereillä. Yritän yleensä tässä vaiheessa laulaa, että rauhottuisi (joskus se tepsii) ja silitellä/taputella rauhoittavasti. Joskus laulu auttaa ja vauva nukahtaa, mutta yleensä tuo heiluminen johtaa siihen että alkaa itku. Ja jos tuota itkua ei saa rauhoitettua näillä laulu/silittely -hommilla, niin sitten se vaan yltyy ja loppujen lopuksi voi heittää hyvästit unille. Joskus on nukuttu päiväunia meidän sängyssä, eli oon maannu vieressä "nukuttamassa" ja näin nukahtaa helpommin, mut tää ei tuu enää kysymykseen kun on vaara että vauva tippuu sängystä. Meillä ei oo koskaan nukutettu kantelemalla, imettämällä/syöttämällä jne. Aina on pyritty siihen et nukahtais sänkyyn ja itsekseen. Päiväunet on olleet aina vähän hankalat, mutta nyt se nukahtaminen tuntuu ihan mahdottomalta välillä... Päiväunien kesto on (sitten kun se nukahtaminen saavutetaan) 1-1,5 h. Myöhemminkin vaatisi selvästi unta, mutta iltapäivällä nukahtaminen on vielä hankalampaa. Ulkona nukahtaminen/nukkuminen ei oo sen helpompaa, testattu on.

Itse vielä kestäisin sen, et jompi kumpi ei suju, siis että yöt valvotaan mutta päivällä hommat sujuu tai toisin päin. Mut tää, että yöt ja päivät molemmat on tätä unitaistelua vaikkakin eri tavoin, niin se on saanut mut ihan romahduksen partaalle..

Yritin tosta laskeskella, että nukutaanko teillä kahdet päiväunet? Tai kuinka pitkät on yöunet? Jos unia on kahdet niin voi olla, että on menossa siirtymävaihe kaksista yksiin uniin. Jos saisit aamupäivästä pidettyä muksua hereillä esim. ulkoilemalla lounaaseen asti ja sit vasta unille niin ehkä unet pidentyisi.

Onko teillä ollu tapana tai onko mahdollista nukuttaa ulos? Meillä oli 11 kk:n iässä tosi rikkonaiset unet, puolesta tunnista max 1 h 45 min. Sit päädyttiin nukkumaan sattumalta ulkona ja siellä vedettiin kolmen tunnin putki. Mä siis suosittelisin kokeilemaan tota ulkona nukkumista: rattaita on helpompi heilutella uneen kun rauhotella lasta pinniksessä (ja tää siis vaan mun mielipide, ei maailman totuus...)

Tsemppiä!
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja no siinähän se tuli;10348212:
Se yöheräily voi loppua oikeasti siihen, että laitatte vauvan sängyn teidän sängyn viereen. Sunkaan ei tarvitse nousta ylös vuoteesta lainkaan, jos otatte yhden laidan pois. Jo 11 kk ikäinen osaa tulla peruuttamalla sängystä pois. Eli päiväunetkin voi ratketa sillä, että otat sen siihen parisänkyyn. Työnnätte vaikka parisängyn seinään kiinni. On nyt itsestäsi kiinni, kuinka rättipoikki tulet olemaan. Kannattais kokeilla erilaisia nukkumisjärjestelyjä, jotta löytäisitte sen tavan ja paikat, jossa saisitte parhaiten unta ja levättyä-.

Ja vielä: meidän 10-kuinen ainakin konttaa suinpäin alas sängyn reunalta, eli ei TODELLAKAAN osaa peruuttaa pois sängystä.

Ja onneksi 2-vuotiaan unirytmi muistuttaa jo aikuisen unirytmiä, joten hän saattaa kipitellä kyllä pois sängystään silloin tällöin, mutta unijaksot ovat pidempiä, jolloin aikuinenkin saa paremmin nukutuksi. Eli "siinähän se tulin" maalailuja vuosikausia jatkuvasta piinasta ellei perhepetiin siirrytä ei kannata ottaa niin pilkun tarkasti. Kyllä Ap:nkin perheessä vielä nukutaan ihan hyvin viimeistään vuoden kuluttua.
 
Ja vielä: meidän 10-kuinen ainakin konttaa suinpäin alas sängyn reunalta, eli ei TODELLAKAAN osaa peruuttaa pois sängystä.

Joo, ei meidänkään 1,2 v osaa vielä peruuttaa sängystä alas vaikka kuinka ollaan yritetty opettaa. Neidiltä puuttuu jotenkin vielä täysin se käsitys, että voi tipahtaa ja sattua jos ei tule niin kuin on opetettu.

Minäkin suosittelen, että yrität myöhästää niitä päikkäreitä. Ensin 10 minuuttia, seuraavana päivänä toiset 10 minuuttia ja siten pikkuhiljaa vähän myöhemmäksi. Silloin lapsi voi olla jo niin väsynyt, että nukutuksia ei tarvita. Jos olette yksillä päikkäreillä jo, niin se voisi siinäkin mielessä auttaa jopa iltauniin, että kun päikkärit nukutaan myöhemmin ja mahdollisesti paremmin, niin yöunillekin meno voi helpottua. Meillä ainakin jos lapsi on illalla ns. yliväsynyt, niin nukuttaminen saattaa kestää jopa 2 tuntia. Ilmiönä juuri tuo väkisin hereillä pysyminen. Jos lapsi on tarpeeksi väsynyt mutta ei yli, niin nukuttamiseen saattaa mennä vain 5 minuuttia. Kun päikkärit nukutaan myöhemmin ja mahdollisesti pidempänä, niin se yliväsymystila ei välttämättä ehdi päälle illalla.
 
Viimeksi muokattu:
Olen aivan rikki, tuntuu että en oikeasti jaksa enää tätä vääntöä näiden unien kanssa.. Meillä on siis 10 kk vauva ja kaikki unet on menneet pitkän aikaa mahdottomiksi. Esim. viime yönä vauva nukkui 20.30-5.45 ajan, heräten n. tunnin välein itkeskelemään. En todellakaan tiedä mikä vaivaa.. Itkeskely liittyy kyllä siihen, että hän kääntyy yöllä mahalleen ja nähtävästi herää siihen jossain vaiheessa > säikähtää(?) ja tulee itku. Vauva ei oikein osaa nukkua vatsallaan ainakaan pidempää pätkää. Korvatulehduksesta ei ole kyse, käytiin lääkärissä. Hammas saattaisi olla tulossa, mutta öihin ei auta Panadol, jota lääkärin neuvosta annoin kerran. Nämä hulinayöt ovat siis kestäneet jo monta kuukautta enemmän tai vähemmän vaikeina. Toinen juttu on päiväunet. Nukuttaminen on aivan älyttömän vaikeaa. Tuntuu kuin poika taistelisi kaikin keinoin unta vastaan.. Mikä ihme siinä unessa voi olla niin kamalaa?? Olen aivan poikki, tuntuu että en jaksa iloita mistään hetkistä kun ajattelen vain koko ajan joko tulevia päiväunia ja taistelemista nukahtamisen kanssa tai sitten rikkonaisia yöunia....

...niin kukapa sen tietää. Täytynee vain kuulostella omia tunteita ja ajatuksia. Meillä alkoi tuossa 10kk:n iässä pojalla rytmi vaihtua kaksista yksiin pv-uniin. Se selkeytti päivää kovasti. Siirtymävaihe vie aikansa mutta ei kauaa. Sitäkin kannattaa kokeilla. Nukutin yleensä pv-unille häntä vaunuissa ulkona. Ei tarvinnut yleensä hyssytellä. Joskus kuitenkin lähdin kävelylle naapurin rouvan kanssa silloin, mutta se ei ollut nukahtamisen takia tarpeellista. Sisällä sitten joskus pv-unille käynti ei ollut helppoa, vaikka oli selvästi väsynyt. Katsoin parhaaksi mennä hänen viereen, mutta hänen sänkynsä on ollut aina minun vieressä, joten riitti että menin omalle sängylle ja hän omaansa. Joskus, useinkin, käsi kädessä kunnes nukahti. Aika nopeasti yleensä. Vauvan sängyn halusin alun perin viereeni koska olen tosi hyvä nukkuja, enkä jaksa ajatella lampsivani viereiseen huoneeseen jos tarvetta mennä häntä yöllä katsomaan tms Pinnojen välistä hän näki vanhempansa heti jos heräsi joten uskon, että se rauhoitti. Lisäksi, vaikka uskon, että onkin yleensä turvallista pitää vauvaa omassa huoneessa, olen terveydenhuoltoalalla ja tieto lisää tuskaa; pelotti, että jotain sattuu (kouristelua , oksentelua) enkä herääkään...ja sitten se ajatus, että on erissä huoneessa olisi saattanut johtaa siihen etten olisi uskaltanut nukkua kunnolla itsekään...Kuulostaa siltä, kuin olisin hysteerinen, mutta oikeasti olin rento lapsen kanssa ja ystäväpiirin keskellä, kun katsoi miten monet ystävät stressasi ihan sitä vauvan perushoitoa, niin täytyy sanoa, että se meni rennosti ja mukavasti juuri tuon ammattitaustani takia ja sen rauhalisuuden kai sitten ehkä vauvakin vaistosi, en tiedä. Mutta, eihän kukkokaan käskien laula; minkä sillekään kukaan voi jos hermostuttaa ja tuntuu vaikealta asiat. Jos vain on asiantuntijoita lähellä, kokenutta vauvanhoitajaa, kannattaa pyytää apua ja neuvoja ja tukea. erityisesti yhden ystäväni apuna ja tukena olin paljonkin, hänellä kun meni vähän överiksi kaikki tarkkuus ruoka-aikojen ja maitomäärien ym suhteen Ei uskaltanut yhtään käyttää luovuutta ja kuunnella omia tuntoja ja seurata vaistoja. Hän oli siitä avusta kovin kiitollinen ja helpottunut. Joskus jonkun kokeneemman neuvot saattavat olla kullanarvoisia.
Menikö asia osin viereen alkuperäisen kysymyksen, mutta tällaista tämä elämä on, ei kaikki mene aina käsikirjoituksen mukaan ;)))
 
Viimeksi muokattu:
Lämmin kiitos kaikille vastauksista!! Sen verran kommentoin, että perhepetiä meillä ei tule olemaan, koska nukkuisin vielä huonommin kuin nyt. Mulla on vaan se mielipide, että omat sängyt jokaisella (no joo, miehen kanssa kyllä nukutaan samassa heh). Ja meillä ei myöskään osata peruuttaa sängystä, kyllä sieltä tullaan varmasti pää edellä alas jos sellainen pääsisi tapahtumaan.

Tuo kaksista päiväunista yksiin -siirtyminen voi olla varmasti ajankohtainen. Pitää yrittää tuota että vitkuttaisi ekoja unia.

Ilokseni voin kyllä nyt kirjoittaa (toivottavasti ei "hehkutus" käy omaan nilkkaan), mutta unet on olleen vähän parempia nyt muutamana yönä ja ehkä päivälläkin nukahtaminen on ollut helpompaa. Ehkä tämä olikin sitten vain vaihe joka menee ohi. Toivotaan niin :)
 
Meillä poika nukkunut 3 yötä ilman ruokaa vain vettä ja tuttia annettu..mies vieroitti ruuasta kun poika on minun perään niin paljon ettei siitä olisi tullut minun kanssa mitään..olin 2 yötä pois kotoa ja mies sai pojan nukkumaankin paremmin..kun tuli minun vuoro taas hoitaa yön ni poika heräilee jatkuvasti..tosi hienoa..tuntuu ettei minusta ole mihinkään..sama juttu päikkärien kanssa..jos laitan vaunuihin niin kääntyy jatkuvasti mahalleen ja punkee pystyyn..mies kun vie vaunuihin niin ei käänny ja yleensä nukahtaa pian..on aivan onneton olo ja tuntuu tosi pahalta kun en onnistu kuin kauhean taistelun jälkeen..hermo on kireällä ja siitä kärsii kaikki..tätä on jatkunut jo jonkin aikaa..tietysti yöt on vielä harjoittelua mut noi päikkärit on ollu jo hetken aikaa ongelma
Vauva nukkuu omassa pinnasängyssään viereisessä "huoneessa", tosin välissä ei ole ovea. Meillä on nukuttu melkein alusta asti näin. Iltaisin nukahtaa yleensä melkolailla itsekseen, useinmiten menee niin, että laitetaan sänkyyn (hereillä), sanotaan hyvät yöt eikä jäädä sängyn viereen odottelemaan. Illasta riippuen voi vaatia 1-2 kertaa "rauhoittelua", mutta nukahtaa kyllä itsekseen ilman hyssyttelyä tms. Iltaisin vauva ei saa mitään itkukohtausta nukkumaan mennessä, illalla nukahtaminen sujuu yleensä ihan hyvin. Nukkuminen sitten itsessään öisin on aikamoista rumbaa.. heräilyä siis. Yleensä menee siis niin, että vauva nukahtaa selälleen, kääntyy sitten mahalleen (saattaa nukkuakin näin jonkin aikaa) ja herää itkemään. Itku ei ole aina mitään täyttä parkua, mutta joskus sitäkin. Yritän aina vähän kuulostella, että jos se on vain yksittäinen inahdus, en hyppää ylös, mutta menen kyllä paikalle jos kuulostaa vähänkin ettei itkeskely mene ohi (en siis huudata sängyssä). Yleensä menen siis luokse, käännän vauvan selälleen takaisin > hän nukahtaa samointein. Harvinaista on, että jää valveille.

Päiväunet ovatkin sitten eri juttu.. Päiväunille ei nukahda itsekseen. Ekat päiväunet meillä on yleensä n. 3 h päästä heräämisestä, vauva on silloin selvästi väsynyt. Vien pinnikseen ja näyttääkin siltä että vauva nukahtaa heti.. Mutta ei. Alkaa heiluminen, kääntyily jne. Potkii patjaa jaloillaan, heiluttaa käsiään, paukuttaa käsillä itseään.. Ihan kuin yrittäisi väkisin pysyä hereillä. Yritän yleensä tässä vaiheessa laulaa, että rauhottuisi (joskus se tepsii) ja silitellä/taputella rauhoittavasti. Joskus laulu auttaa ja vauva nukahtaa, mutta yleensä tuo heiluminen johtaa siihen että alkaa itku. Ja jos tuota itkua ei saa rauhoitettua näillä laulu/silittely -hommilla, niin sitten se vaan yltyy ja loppujen lopuksi voi heittää hyvästit unille. Joskus on nukuttu päiväunia meidän sängyssä, eli oon maannu vieressä "nukuttamassa" ja näin nukahtaa helpommin, mut tää ei tuu enää kysymykseen kun on vaara että vauva tippuu sängystä. Meillä ei oo koskaan nukutettu kantelemalla, imettämällä/syöttämällä jne. Aina on pyritty siihen et nukahtais sänkyyn ja itsekseen. Päiväunet on olleet aina vähän hankalat, mutta nyt se nukahtaminen tuntuu ihan mahdottomalta välillä... Päiväunien kesto on (sitten kun se nukahtaminen saavutetaan) 1-1,5 h. Myöhemminkin vaatisi selvästi unta, mutta iltapäivällä nukahtaminen on vielä hankalampaa. Ulkona nukahtaminen/nukkuminen ei oo sen helpompaa, testattu on.

Itse vielä kestäisin sen, et jompi kumpi ei suju, siis että yöt valvotaan mutta päivällä hommat sujuu tai toisin päin. Mut tää, että yöt ja päivät molemmat on tätä unitaistelua vaikkakin eri tavoin, niin se on saanut mut ihan romahduksen partaalle..
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä