1,8kk ja uhmaikä *hermot menee*

[väsynyt]

oisko uhma voinnut alkaa?

nykyisin kaikki niin vaikeaa. ulos meno yhtä h*lvet*iä kun tahtoo itse pukea ja se nyt ei vielä onnistu ja huudon kanssa koitan saada autettua vaatteet päälle ja kun ulos lähdetään alkaa huuto, kun en ymmärrä mitä haluaa ulkona tehdä. kävelyllä lähtee omille teilleen ja kun laitan siitä hyvästä rattaisiin istumaan alkaa huuto.

ruoka aikana huudetaan ja milloin minkäkin asian takana.
ei saa ottaa vaatteita pois, ei saa vaihtaa vaippoja jne...

paras keino ollut antaa huutaa aikansa kunnes rauhoittuu ja jatkaa leikkejään tms.
silti tuntuu aika raskaalta kun nykyisin kaikki vaikeaa. ainut mikä sitten saa rauhoittumaan ja keskittymään on titi nallen katsominen...(1-2 dvd päivässä).

miten te olette suhteutuneet uhmikseen ja kauan tämä kestää...
olen niin väsynyt kun tuntuu ettei mikään tee tyttöä tyytyväiseksi. heti alkaa raivokohtaus jos ei saa jotain mitä haluaa...

 

[ap]

eikö kellään vastaavaa?
unohdin sanoa että, jos lapsi katsoo titi nallea niin minä en saisi mennä sohvalle istumaan vaan alkaa huutaa...mielessä käynnyt jo vihaako lapsi minua

 

[Valaja]

Sitä se vain on, uhmaa. Se kyllä näkyy jatkuvan sujuvasti tonne 8 ikävuoteen. Välillä laantuu ja taas ryöpsähtää voimalla esiin. Älä yritä tehä lasta tyytyväiseksi kaikin konstein. Jo se sitte pompottaa ja laukottaa. Ja ku tossa monesti on kyse vaan siitä, että mikään ei mene oikein. Vaikka sää vaihdat sen punaisen norsumukin siniseen kirahvimukiin käskystä, niin sekin on niin väärin ja draaman kuningatar jatkaa mesoamistaan.

 

[pieras]

Uhmaa toi on eikä siihen oikein mikään auta, mutta voisit yrittää antaa lapselle valintamahdollisuuksia. Eli esim. kumpi kenkä ensin jalkaan tai kumpi paita puetaan. Niitä ei kuitenkaan saa olla liikaa, kaksi riittää.

 

[ap]

olen koittanut tuota valinta hommaa esim. saa valita mitä titiä katsoo mutta välillä saa raivarit jos dvd ei olekkaan se mieluisa vaikka itse olisi valinnut....saa valita kirjan itse mitä luetaan. sitten istuu 10s sylissä ja alkaa raivoamaan kun kirja olikin huono.

välillä saattaa olla hyvä päivä...mutta ne on nykyään todella harvassa.

 

[pieras]

:hug:

 

[vieras]

Sitä se vain on, uhmaa. Se kyllä näkyy jatkuvan sujuvasti tonne 8 ikävuoteen. Välillä laantuu ja taas ryöpsähtää voimalla esiin. Älä yritä tehä lasta tyytyväiseksi kaikin konstein. Jo se sitte pompottaa ja laukottaa. Ja ku tossa monesti on kyse vaan siitä, että mikään ei mene oikein. Vaikka sää vaihdat sen punaisen norsumukin siniseen kirahvimukiin käskystä, niin sekin on niin väärin ja draaman kuningatar jatkaa mesoamistaan.

Pomputtaa ei kannata antaa. Entä kun lapsi menee hoitoon ja äiti on tähän saakka antanut aina valita ja tehdä pillin mukaan. Entä kun kaikkien on mentävä ulos kun käsketään ja ei ole oma vuoro valita kirjaa tai ei tehdä sitä mitä haluaa. Äiti määrää ja huudosta ei kannata välittää. Näin ei tee lapselle karhunpalvelusta.

 

[äiti x]

Se on vaikeeta jos uhma alkaa jo noin pienenä, kun pieni ei kuitenkaan ole ylipuhuttavissa asioihin niin kuin isompi. Meillä on ollut tuollaista jo kesästä asti, poika nyt 1v. 8kk. Nyt on ollut seesteisempi aika.. kop kop kop.. koputtaa puuta. Meillä ollaan kans katsottu titinallea ja syöty tuttia ja olen antanut jopa maitoa pullosta, koska vain nämä asiat saa pojan rauhoittumaan.

 

[Valaja]

Sitä se vain on, uhmaa. Se kyllä näkyy jatkuvan sujuvasti tonne 8 ikävuoteen. Välillä laantuu ja taas ryöpsähtää voimalla esiin. Älä yritä tehä lasta tyytyväiseksi kaikin konstein. Jo se sitte pompottaa ja laukottaa. Ja ku tossa monesti on kyse vaan siitä, että mikään ei mene oikein. Vaikka sää vaihdat sen punaisen norsumukin siniseen kirahvimukiin käskystä, niin sekin on niin väärin ja draaman kuningatar jatkaa mesoamistaan.

Pomputtaa ei kannata antaa. Entä kun lapsi menee hoitoon ja äiti on tähän saakka antanut aina valita ja tehdä pillin mukaan. Entä kun kaikkien on mentävä ulos kun käsketään ja ei ole oma vuoro valita kirjaa tai ei tehdä sitä mitä haluaa. Äiti määrää ja huudosta ei kannata välittää. Näin ei tee lapselle karhunpalvelusta.

Näin se menee. Mää oon kätevä sulkemaan korvat turhalta huudolta. Huutaa saa, mutta periksi ei anneta.

 

[äitix]

Täällä moni sanoo, ettei periksi saa antaa. Mutta lastenneuvolassahan sanotaan, et niiden tarvitsee saada joskus päättää asioista ihan itse, että itsenäisyys kehittyy. Älkää siis ihan kaikesta määrätkö äidit ettei lapsen luovuus kuole. On ihan hyvä et on omaa tahtoa.

 

[Valaja]

Täällä moni sanoo, ettei periksi saa antaa. Mutta lastenneuvolassahan sanotaan, et niiden tarvitsee saada joskus päättää asioista ihan itse, että itsenäisyys kehittyy. Älkää siis ihan kaikesta määrätkö äidit ettei lapsen luovuus kuole. On ihan hyvä et on omaa tahtoa.

No ei kai tässä siitä ole kyse. Totta kai lapsi saa jotain päättää, mutta huutamisella ja pompottamisella ei meillä saa periksi. En opeta siihen, että kun jaksaa kiljua, niin saa periksi. Iän mukaan saa toki päättää joitain asioita. (Kummat sukkahousut, Stigalla vai pulkalla, tummaa vai vaaleaa leipää, riisi vai maissimuroja, Nallekirja vai pupukirja...) Kai tää pitäs olla selvä kaikille.