1,5 vuotiaan yksipuolinen ruokavalio

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Krisu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Krisu

Vieras
APUA
Ongelma tiivistettynä: lähes ainoa vihannes/hiilihydraatti, jota 1,5v. tyttäreni syö on ranskalainen peruna.

Olen yrittänyt kaikkeni saada lapseni syömään kotiruokaa, mutta tuloksetta. Tyttäreni on ÄÄRIMMÄISEN nirso. Tarjoan aina kaikenlaista terveellistä, mutta roskiin menee. Heitän niin paljon ruokaa pois, että pahaa tekee.

Ruuat joita tyttö syö:
- kaikki lihat, eli kanapalat, lihapullat, kalapuikot jne. lasten purkkinakit ovat suurinta herkkua (asun ulkomailla, täällä on outoja purkkiruokia)
- juusto ja jugurtti sekä joskus raejuusto
- banaani ja joskus appelsiini
- purkista lasten raviolit (aikuisten ravioli/pasta ei kelpaa)
- joskus leipä ilman mitään päällystettä (olen kokeillut kaikkia mahdollisia päällysteitä tuloksetta)
- ne ranskalaiset ja sipsit, joita en kyllä kotona oikein suostu antamaan
- makeat keksit tietty...
- yhtä sorttia kanapataa purkista, jossa on porkkanaa ja herneitä

Eli tyttäreni on käytännössä proteiinidieetillä. Jossain vaiheessa asiat näyttivät lupaavilta. Aamupuuro maistui, samoin lähes kaikki hedelmät ja marjat, jopa tomaatti ja peruna/vihannessose. Nyt muutamassa kuukaudessa tilanne on muuttunut ihan mahdottomaksi. Mikään ei kelpaa ja syy ei pitäisi olla hampaiden tulossa tms.

Olen ihan epätoivoinen ja tunnen epäonnistuneeni pahasti, sillä vannoin että tyttäreni oppii syömään terveellisesti. Luitte varmaan hiljattain lehdestä miten se Brittipoika kuoli kun söi pelkkiä ranskalaisia ja valkoista leipää....

Olette varmaan myös huomanneet, ettei lasta voi pakotta syömään, mutta voiko 1,5 vuotiasta jo kasvattaa? Olenko liian lepsu kun annan sitten jotain mikä maistuu (=raviolia ja nakkeja purkista) kun tarjoamani ruoka ei mene? Vai pitäisikö ruokailu lopettaa siihen ja todeta ettei ole nälkä?

Täällä ei ole neuvolaa mihin soittaa, mutta ajattelin kohta soittaa lääkärille, sillä tätä menoa tyttö kyllä tarvitsee jonkun monivitamiinipillerin ettei tule puutostauti.

Onki kellään samantapaisia ongelmia vai olenko täydellinen luuseri (meillä ei myöskään käydä potalla ja tuttia syödään)?

Terv. Huono äiti pinna kireellä
 
Nyt vain epäterveellinen ruoka pois ja anna sellaista ruokaa, mitä haluat lapsesi syövän. Älä anna naposteltavaa ruokien välissä, äläkä myöskään maitoa tai muuta täyttävää.

Kokeile ruoan kanssa antaa lusikka lapsen käteen ja pidä toinen lusikka itselläsi kädessä ja syötä "vaivihkaa" lasta. Joillakin syöminen on siitä kiinni, että haluavat itse pitää lusikkaa tai haarukkaa kädessä. Ja siinä samalla kuitenkin usein menee vanhemman antama ruoka vähän kuin vahingossa.

Yritä sinnikkäästi, mutta älä pakota. Jos lapsi ei yrityksestä huolimatta syö, ota lapsi pois ruokapöydästä ja kokeile seuraavalla ruokailukerralla uudestaan. Kyllä lapsi lopulta syö, ei lapsi itseään nälkään tapa.

Pieni nokare margariinia voi tehdä ruoasta maistuvaa, jotta lapsi ensin tottuu syömään terveellisempää ruokaa. Sitten kun ruokailu sujuu, vähennä margariinin määrää vähitellen, kunnes sitä ei enää tarvi laittaa enempää.
 
mulle tuli heti mieleen et älä ainakaan sorru siihen et jos ei syö yhtä niin tarjoat toista...mulla on tuttavapiirissä käynyt niin ja ei oo helppoa saada sitä poitsua syömään mitään, kun on tarjottu jopa 3 ruokalajia kerralla peräkkäin ja mikään ei kelpaa muu kuin leipä.
Enkä sanonut et oisit niin tehnyt mut vinkiks vaan... =)
Tsemppiä teille!
 
.. kuin edellinen.

Lisäisin vielä, että KYLLÄ 1,5 vuotiasta voi ja PITÄÄKIN alkaan ns. kasvattamaan. Jos lapsella on ymmärrystä ja omaa tahtoa nirsoilla, niin miksi ihmeessä ei sitten ymmärrystä muustakin, esim. jotakin ei saa ja piste; homma tehdään näin, jos ei kelpaa, ei tehdä ollenkaan.

Minä olen sitä mieltä että se "kasvatustyö" alkaa heti, ikätaso huomioiden, koska jos ensin "elää kuin pellossa", kakki sallitaan ja ymmärretään loputtomasti - missä vaiheessa lapsi sitten tajuaa, että tähän asti sallittu onkin nyt kielletty...

Pottailusta ei kannata huolehtia, ainakin omat lapset ovat oppineet kuivaksi / pidättelemään vasta n. 2 vuotiaana, riippumatta siitä missä vaiheessa pottaistutukset on aloitettu.

Tuttiasiastakaan ei kannata stressiä ottaa, jos ei kerran haittaa sinua eikä lasta...

Mutta siitä ruokailusta.
Itselläni on 2,5 v iltatähti.
Tässä meidän juttuja:

Hän leikkisi mielellään maitomukin kanssa, lopputulos että kuppi kaatuu ja maitoa on kaikkialla.
Otamme kupin pois, alkaa kiukuttelu, mutta ei anneta sitä kuppia silti.
Joisi vain maitoa, mutta siihenkin tulee stoppi: saat maitoa sitten kun lautanen on tyhjä / olet syönyt muutaman lusikallisen..

Hän "hämmentää " ruokapöydässä ja touhuaa, se haittaa itse syömistä. Siihen puututaaan, jos ei muuten niin siirretään syöttötuoli pois ruokapöydästä ja palautetaan vasta kun on kunnolla siinä.
Ei suostu aina syömään itse, syötettynä syö kyllä.

Jos ei ruoka kelpaa / ei ole nälkä, ja yritän ja yritän - eikä kelpaa, niin: kiitos, voit poistua. Seuraava ruoka on sitten kun on ruoka-aika.

Kummallisesti lapsi vaan sitten jaksaa touhuta, eikä ole nälkäinenkää vaikka esim. päivällinen jää välistä kokonaan!! Joskus kun oli pienempi, ei kelvannut aamupuuro, ei lounas, välipala vasta maittoi päiväunien jälkeen.

Eli jos haluat, että lapsesi syö sitä ruokaa, mikä sinusta on terveellistä, sinä valmistat sitä ja tarjoat sitä lapselle, et muuta. Ei napostelupaloja, ei mitään "no otatko sitten tätä". Tuon ikäinen osaa "vedättää", niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Eihän lapsi tyhmä ole!! vaikka pieni vielä onkin!

Perunan suhteen voit kokeilla tosiaan sitä margariinia sekaan, tai perunamuussia. Pieni määrä edes, ei pelkkä peruna vaan mukaan jotain mistä tykkää.

MEillä lapsi tykkää hurjasti keitetyistä vihanneksista!! Porkkana ja parsakaali, ja näiden avulla saan menemään melkein ruuan kuin ruuan.

Kärsivällisyyttä, päättäväisyyttä, sinnikyyttä!

Esim.
Meillä pidettiin unikoulun tyyppinen tälle 2,5 vuotiaalle, koska vaati kovalla huudolla äitiä viereensä illalla ja se oli jo pompottamista, olisi pitänyt vieressä nukkua. . Päätetiin, että äiti ei mene, ei vastaa, jne. Jos tulee sängystä pois, isä kantaa takaisin.
Oli sitkeä tenava, jaksoi huutaa monta iltaa - viikon tai kaksi- mutta nyt nukahtaa sänkyynsä ilman mitään temppuiluita.
 
kysynpähän minäkin mitäs tästä sanotte? poikani 1,7v kieltäytyy syömästä ns. pääruokaa (itse tehtyä, mikä on ennen kelvannut) ja on niin sinnikäs että vaikka en mitään muuta antaisi ja olisi lähes syömättä koko päivän niin kuin eilen oli aamupuurollaja maidolla ilta viiteen asti niin ei suostu syömään ruokaansa. viiden jälkeen sitten annoin kaupan purkkiruokaa mikä kyllä kelpasi ja sen jälkeen sai viiliä mikä kyllä maittaa. vinkkejä kaipaisin mitä tehdä noin sinnikkään kaverin kanssa, toista kertaa en aio nälässä lasta pitää ainakaa noin kauaa, joten mikä avuksi? äidinkö pitää antaa periksi? :/
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 20.01.2006 klo 12:33 lumitähti kirjoitti:
kysynpähän minäkin mitäs tästä sanotte? poikani 1,7v kieltäytyy syömästä ns. pääruokaa (itse tehtyä, mikä on ennen kelvannut) ja on niin sinnikäs että vaikka en mitään muuta antaisi ja olisi lähes syömättä koko päivän niin kuin eilen oli aamupuurollaja maidolla ilta viiteen asti niin ei suostu syömään ruokaansa. viiden jälkeen sitten annoin kaupan purkkiruokaa mikä kyllä kelpasi ja sen jälkeen sai viiliä mikä kyllä maittaa. vinkkejä kaipaisin mitä tehdä noin sinnikkään kaverin kanssa, toista kertaa en aio nälässä lasta pitää ainakaa noin kauaa, joten mikä avuksi? äidinkö pitää antaa periksi? :/

Älä anna periksi. Lapsi saattaa olla sinnikäs ja syö kyllä kunhan nälkä on tarpeeksi kova. Joskus on noita kausia, kun syödään huonommin. Meilläkin poitsu söi joskus todella nihkeästi, muttei valittanut nälkäänsä. Kyllä nuo menee ohi.
 
Alle kaksivuotiaan syömään opetuksesta:

Meillä on parhaillaan menossa tällainen "vain kunnon ruokaa" koulutus. Tulos on se, että tyttö on viikon ajan syönyt ainoastaan aamulla muroja ja illalla puuroa. Pääruuat jäävät lautaselle, niitä pyöräyttää korkeintaan kerran lusikalla. Olen koittanut syöttää, mies koittanut syöttää, anoppi koittanut syöttää, lapselle annettu lusikka ja innostettu itse syömään. Ei syö. Ei vain syö.

Kokeiltu on kanaa, jauhelihakastiketta perunoilla, pinaattikeittoa munalla, jauhelihamakaronia, naudankastiketta perunalaatikon kera, lämpimiä kinkkuvoileipiä (söi kurkut välistä), pizzaa (maistoi taikinareunaa) jne. Vatsavaivoja ei ole koskaan valittanut. Nyt vain pudistelee päätään ja inttää vastaan, alkaa itkeä jos tyrkyttää. Neuvolasta sanotaan, että äidin tehtävä on tarjota ja lapsi kyllä syö kun on nälkäinen.

Pirteä on kyllä. Maitoa ei ole juonut kolmeen päivään, puuron teen maitoon jotta siinä seassa saa ja soijamaitoa kaadan muroihin jotta saa valkuaista. Mutta päiväruoka ei maistu. Nyt on taas niin kova pakkanen, että ulkoiluakaan ei voi ajatella ruokahalun herättäjänä.

Toivottavasti tämä menee ohi. Kaikki keinot on jo kokeiltu. Voimia kohtalotovereille.
 
Kuuluisiko toi ruokanirsoilu myös ikään. Meilläkin on 1.5-vuotias ja on nyt muutaman kuukauden alkanut nirsoilemaan ruuan suhteen. Moni ruoka, joka ennen maistui, ei maistu enää. Vähän aikaa oli vaihe, että perunaruuat eivät maistuneet missään muodossa. Jatkoin vain niiden tarjoamista ja nyt taas maistuu perunakin. Lasagnea ei suostunut maistamaan kuin vasta kolmannella tai neljännellä kerralla. En osaa oikein neuvoa, mutta itse en ole ottanut stressiä ruokailusta. Turhat välipalat pois ennen ruokailua, että "oikea" ruoka maistuu. Tarjoan melkeimpä aina samaa ruokaa kuin itse syömme, jos ei syö niin kiitos ja pois pöydästä. Hankala lasta on väkisin syöttää. Olen itsekin ollut lapsena nirso ruuan suhteen, mutta nyt maistuu kaikki liiankin hyvin =)
 
Meillä on tyttö 1,7 vuotta ja nyt on alkanut nirsoilla iltaruuan suhteen, onneksi taitaa päivähoidossa syödä aika vähän, kun ei sieltä ainakaan ole valitettu. Kotona ei syö ns. kotiruokaa kuin joskus harvoin eikä kelpaa kaikki purkkiruokakaan, ennen söi paremmin mitä vaan. No me ei ole huudatettu, syö mitä syö ja sitten napostelee leipää tai jotain pientä ja kylläpä iltapuuro sitten maistuukin. Neuvolasta vaan sanoivat, että kyllä se syö kun on nälkä eikä lasta voi väkisin syöttää, kun sylkee ruuat ulos ! Hedelmistä tykkää kovasti ja korpuista, kun tulee hampaita, niin on kiva nakerralla jotain. Eli ei siis tarvitse ottaa stressiä jos ei kaikki ruoka aina kelpaa, kyllä se lapsi itse tietää onko nälkä vai ei ! :)
 
Mä oon kans taistellu syömisten kanssa, nyt meillä sujuu jo jotenkin. En lukenu kaikkia vastauksia, mut siitä oon samaa mieltä et tarjoo vaan yhtä ruokaa, tiedän miten vaikeeta se on jos tietää et kaapissa ois semmosta mitä laps söis, mutta lapsen parhaaks. Ja niitä välipaloja ei tietenkä saa antaa, mut sen varmaan tiesitkin. Meillä ruokapöydässä lauletaan, pitää omaa lusikkaa kädessä, tai saa vaikka kortin käteen mitä ihmettelee ja ruoka menee vahingossa. Nyt kun syö jo jotenkin, annan lapsen ite päättää milloin on kylläinen eli en sit enää (hirveesti :p ) tuputa ruokaa. Välillä pidetään pieni tauko (usein lämmitän jäähtyneen ruuan) ja sit taas menee pari lusikallista. Toivottavasti sait jotain vinkkejä. Yritä ite suhtautua syöttämiseen niin et ei mitään hätää, tää on kivaa ja laps syö tooosi hyvin, eli huijaat vähän molempia =) .
 
täällä on myös taisteltu jonkun verran 1 v 9 kk pojam syömisten kanssa. leipää menisi vaikka kuinka, maitoa ja mehua kyytipoikana.

Mut olen sitä mieltä, että lapsi ei itseään ruuan ääressä nälkään tapa. Jos ei puuro tai ruoka maita, niin olkoon syömättä. Ongelma on vain siinä, että saadakseni oman ruokarauhan sulkematta lasta eri huoneeseen, en sitten itsekään voi syödä leipää, juoda mehua tai maitoa. eli oma mukavuudenhaluni ajaa joskus edelle ja poika saa maitomukin ja ruisleivän, jotta saan itse syödä.

Jos kaveri kieltäytyy kunnon ruuasta koko päivän, niin joskus meillä on puuro unohdettu illalla ja tarjottu sitä kunnon ruokaa iltapalaksi. joskus se on ollut samaa ruokaa kuin aiemmin tarjottu, joskus taas uusi annos. Kurja on tietenkin pientä pistää nukkumaan, kun tietää että ei olla juuri syöty - mutta yön on silti nukkunut ja yleensä seuraavana päivänä jo maistuu!
 
Meidän pojalla 1 v 3 kk on selvästi kausia ruoan suhteen. Muutaman viikon söi pelkkää leipää, sitten omenoita, nyt söisi varmaan kalaa koko ajan..kunnes ruokahalu näytti loppuvan kokonaan ja siirryttiin lähes pelkkään maitoon - todella raivostuttavaa kun ei koskaan tiedä mistä tuulee. Toisaalta poika on pienen ikänsä ollut hieman vatsavaivainen, ripuli ja ummetus tulevat tosi helposti,joten uskon että syömättömyydellä saattaa olla myös jokin fysiologinen perusta. Kyse ei siis ole pelkästään tahtomisesta ja kiukuttelusta.

Kullannuppumme on myös sen verran voimakastahtoinen että täysin napit vastakkain ei ruokapöydässä kannata olla. Hän alkaa helposti itkeä ja joutuu sitten niin hysteeriseen tilaan, ettei taatusti syö yhtään mitään.

Mutta pikkuvinkkejä: juominen saattaa vähentää ruokahalua. Vaikka joisi vettä, saattaa pieni masu tuntua täydeltä.

voisiko ruoka-aikaa siirtää edemmäksi tai vaikka pienentää aamupalan määrää? Meillä ainakin on selvä suhde siinä, että jos aamupala menee hyvin, niin lounas takkuilee, jos taas aaamupala menee pieleen niin lounaalla yleensä maistuu.

Meillä usein ensimmäinen lusikallinen on se tärkein, jos saa keinolla millä hyvänsä juksattua ekan lusikallisen heti pöytään tullessa, niin seuraavatkin sitten yleensä menevät.

ELi mitään yleispätevää vinkkiä en osaa keksiä, pari pienempää käyttökelpoista:
 
Kiitos kaikille neuvoista! Ihana kuulla että muillakin on samantapaisia ongelmia. Olen yrittänyt olla tekemättä ruokailusta suurta numeroa ja meillä ei onneksi tarvii leikkiä/viihdyttää ruokailun aikana, tyttö myös syö pääasiassa itse sormin tai lusikalla. Mutta nyt alan kyllä "kasvattamaan" eli en sitten tarjoa kolmea ruokaa peräkkäin, josta viimeisenä ne nakit, joita tyttö varmaan jo osaa odottaa...
Joo en usko että nälkään kuolee ja ihan pirteäkin on ollut vaikka välillä ei ole syötykään juuri mitään. Maito meillä menee toistaiseksi aterioiden ulkopuolella, 3krt päivässä.
 
Se ruoan nirsoilu kuuluu ikään. Itselläni on muutama sen ikäinen lapsi jotka ovat tämän iän käynnyt läpi. Esikoinen teki juuri tuossa 1,5 vuoden iässä ns.ruokalakon. Söi kyllä aamupalan, mutta päiväruoat ei maistunu. Tai kaikki hyvä tolis maistunu. No alkuun meni niin että esikko eli suunnilleen kolme päivää voileipäkeksillä ja lasillisella maitoa. Neuvolassa minä surullisena selitin tilanteen. Ja neuvolatäti kertoi että ei kannata huolestua. Kyllä se lapsi syö kun on nälkä. No minä lopetin tyrkyttämisen ja sanoin että tarjolla on nyt tällästä ja jos ei kelpaa niin pois pöydästä. Alkuun toinen kitisi ja sitten pistettiin pois pöydästä. Aikansa sellasta venkuilua teki, kunnes rupes pikkuhiljaa syömään. Aloitti suunnilleen pikkulusikallisilla ja vähitellen söi enemmän. Ja terve täysikäinen tuosta on näemmä kasvanut...Eli se kuuluu ikään. Ei tarvitse hätäillä...Minulla on kaikki lapset tehnyt tuon saman ns.ruokalakon ja kaikki ovat tällä hetkellä terveitä normaalisti kehittyneitä. Joten turha huoli pois.
:)
 

Yhteistyössä