Tuli mieleen kun tänään kaverin kanssa tuli jos ei nyt erimielisyyttä niin ainakin voimakkaita mielipiteitä.
Eli tilanne oli seuraavanlainen: kaveri oli meillä oman 3 vuotiaansa kanssa. Oltiin ruokapöydässä ja meidän 1v7kk pelleili ruoalla. Kaateli mukiaan, tiputteli ja heitteli ruokaa ja levitteli pitkin pöytiä. Usean tuloksettoman kiellon jälkeen, poistin naperon pöydästä. Huutohan siitä seurasi ja sen jälkeen kitinä ja kerjääminen.
Kaveri oli sitä mieltä, että ei noin pienelle voi tuolla tavalla tehdä. Ei ymmärrä vielä ja ei tahallaan sotke. No minä kerroin että tasan tarkkaa ymmärtää ja aivan tahallaan sotkee. Jos on oikeasti nälkäinen osaa kyllä vallan mainiosti syödä siististi ja istua pelleilemättä pöydässä. Mä en siedä ollenkaa tollasta pelleilyä ja tahallista sotkemista. Eriasia on ns. normaali sotku, jota väistämättä tulee kun pienet itse ruokailee.
Meillä samaa tapaa on noudatettu myös esikoisen 3v kanssa, pöydässä ei pelleillä. Ei ole pakko syödä jos ei maistu, mutta riehumaan ei aleta ja seuraavan kerran syödään kun ruoka-aika taas on. Varsin normaalia mielestäni, mutta kaverini mielestä olen liian tiukka ja hänen mielestään edes tuon meidän esikoisen ja hänen oman samanikäisenkään ei vielä tarvitse osata käyttäytyä vaaditulla tavalla -> lapset on lapsia.
No tämän kyllä huomaa heidän lapsestaan, on reipas syöjä joten syö yleensä kiltisti lautasen tyhjäksi, mutta sen jälkeen saa "pelleillä", eli jos ollaan oltu vaikka kahvilassa, niin tämä lapsi saa kyllä sotkea kun itse on valmis, jos ei heti olla lähdössä.
Mutta mua nyt jäi kiinnostamaan, että kuinka moni oikeasti on sitämieltä että tuollainen 1,5-2v on liian pieni osatakseen nätisti syödä? Olenko "natsiäiti" joka tukahduttaa lapsensa luovuuden, kun vaadin että pöydässä ja toki muuallakin käyttäydytään, jo ihan pienestä pitäen. En mielestäni kuitenkaan mahdottomia vaadi, ja lapset saavat myös riehua, leikkiä ja jopa kiukutella, mutta ns. sallituissa rajoissa ja oikeissa paikoissa.
Eli tilanne oli seuraavanlainen: kaveri oli meillä oman 3 vuotiaansa kanssa. Oltiin ruokapöydässä ja meidän 1v7kk pelleili ruoalla. Kaateli mukiaan, tiputteli ja heitteli ruokaa ja levitteli pitkin pöytiä. Usean tuloksettoman kiellon jälkeen, poistin naperon pöydästä. Huutohan siitä seurasi ja sen jälkeen kitinä ja kerjääminen.
Kaveri oli sitä mieltä, että ei noin pienelle voi tuolla tavalla tehdä. Ei ymmärrä vielä ja ei tahallaan sotke. No minä kerroin että tasan tarkkaa ymmärtää ja aivan tahallaan sotkee. Jos on oikeasti nälkäinen osaa kyllä vallan mainiosti syödä siististi ja istua pelleilemättä pöydässä. Mä en siedä ollenkaa tollasta pelleilyä ja tahallista sotkemista. Eriasia on ns. normaali sotku, jota väistämättä tulee kun pienet itse ruokailee.
Meillä samaa tapaa on noudatettu myös esikoisen 3v kanssa, pöydässä ei pelleillä. Ei ole pakko syödä jos ei maistu, mutta riehumaan ei aleta ja seuraavan kerran syödään kun ruoka-aika taas on. Varsin normaalia mielestäni, mutta kaverini mielestä olen liian tiukka ja hänen mielestään edes tuon meidän esikoisen ja hänen oman samanikäisenkään ei vielä tarvitse osata käyttäytyä vaaditulla tavalla -> lapset on lapsia.
No tämän kyllä huomaa heidän lapsestaan, on reipas syöjä joten syö yleensä kiltisti lautasen tyhjäksi, mutta sen jälkeen saa "pelleillä", eli jos ollaan oltu vaikka kahvilassa, niin tämä lapsi saa kyllä sotkea kun itse on valmis, jos ei heti olla lähdössä.
Mutta mua nyt jäi kiinnostamaan, että kuinka moni oikeasti on sitämieltä että tuollainen 1,5-2v on liian pieni osatakseen nätisti syödä? Olenko "natsiäiti" joka tukahduttaa lapsensa luovuuden, kun vaadin että pöydässä ja toki muuallakin käyttäydytään, jo ihan pienestä pitäen. En mielestäni kuitenkaan mahdottomia vaadi, ja lapset saavat myös riehua, leikkiä ja jopa kiukutella, mutta ns. sallituissa rajoissa ja oikeissa paikoissa.
Tempperamenttinen tapaus!
siis jätkä tekee esim. niin että sanoo " oho, tippu... Hauvaa, hauvaa" ja sitten vasta heittää ruokaa lattialle, todellinen vahinko siis 
meillä on kielletty siitä asti ku oppi liikkuun (9-10kk) ja aina on totellu hyvin (melkeen vuoden). Tottakai on pahankurinen välillä ja oikein virnistelee ku on menossa pahan tekoon, mutta todellaki 1v ja 2kk ymmärtää kiellot