1,5-vuotiaan aggressiivinen käytös...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Jos ollaan vaikkapa puistossa tai vaikkapa perhekahvilassa niin repii muita lapsia tukasta, raapii tai läpsii... Tekee sitä vaikka kielletään, yritetään kääntää huomio muualle jne. Mikä ihme vaivaa? Kohta on sosiaalinen elämä lopettava kokonaan, kun ei tuo lopeta aggressiivista käytöstään :( Raapii ja jopa puree minuakin, jos ei saa tahtomaansa periksi...Onko kellään jotain vinkkiä miten tuon saisi loppumaan, kiitos!
 
[QUOTE="vieras";22335632]Jos ollaan vaikkapa puistossa tai vaikkapa perhekahvilassa niin repii muita lapsia tukasta, raapii tai läpsii... Tekee sitä vaikka kielletään, yritetään kääntää huomio muualle jne. Mikä ihme vaivaa? Kohta on sosiaalinen elämä lopettava kokonaan, kun ei tuo lopeta aggressiivista käytöstään :( Raapii ja jopa puree minuakin, jos ei saa tahtomaansa periksi...Onko kellään jotain vinkkiä miten tuon saisi loppumaan, kiitos![/QUOTE]

Meillä samaa samanikäisellä,tosin ei toisia lapsia läiski mutta minua. Repii myös hiuksista, ja välillä jopa paukauttaa päätä johonki jos en anna tahtomaansa.. Miettiny samaa että millä sais loppumaan..
 
meilläkin 1,5v kohdisti tuollaista raivoa muhun repi hiuksista, löi, kiukutteli ja muutenkin oli mahdoton mutta nyt 1v8kk on jo rauhottunut ihan itsestään huomattavasti, osaa siis vieläkin kiukutella ja olla mahdotonkin välillä :) mutta ei siis enää revi, pure lyö tms.. Josko se olisi joku vaihe tuon ikäisellä? Tietysti meillä kiellettiin, selitettiin että se sattuu ja on väärin ja näin joten joko oli ohi menevä vaihe tai ymmärsi kerrankin :) puhetta.. eipä tästä apua tainnut kauheesti olla!
 
meillä tekee tuota jo 1v2kk ikäinen :D

ja se kuuluu ikään. :)
Ihan normaalia on. Se on sitä oman minän etsimistä ja testaamista. Oman luonteen ja tahdon löytymistä.
Olkaa huoleti. Pitää vaan jaksaa kieltää vaikkei perille asti menisikään.

meillä kohteeksi joudun minä ja isosisko :D
 
Nyt ehkä hieman jo onneksi helpottanut. Tosiaan ihan silmittömästi välillä juuri raapii muita, eikä välttämättä tarvitse olla mitään näkyvää syytä (esim. lelun ottaminen häneltä tms.)! Todella lujilla olen välillä hänen kanssaan, yritän ohjata kauniisti muihin puuhiin ja yritän myös ennakoida tilanteita, paljon joudun kulkemaan ihan tytön rinnalla kerhoissa yms. Aina jos tyttö raapii, niin heti tiet. kiellän satuttamasta, mutta myös aina kysyn, että harmittaako häntä joku. Ehkäpä näin joskus oppii jäsentämään tunteensa, kertomaan niistä, eikä purkamaan niitä noin. Mutta on kyllä tyypillistä tämän ikäisille. Siskon poika oli ihan samanlainen, mutta nyt täysin "väkivallaton" 5-vuotias!
 
Meillä oli samanlainen. Puri toisia lapsi, töni nurin jne. Pph ei meinannu pärjätä lapsen kanssa. Aloitti puremisen ym. reilu 1v ikäsenä. Hoitoon meni 2v4kk ikäsenä. Rauhoittu ykskaks ku otin hoidosta kotiin 3v9kk ikäsenä. Kai sitä järkeä oli jo tullut päähän ja kun pääsi vielä äidin kans kotiin eikä tarvinnut sitä jatkuvaa aikasta herätystä ja kiirettä pitää yllä.

Muu siihen ei auttanut. Kielsin monta vuotta, vein miettimään. Itkin itsekseni ja moitin itseäni kuinka huono äiti olin. Ainoa lohtu oli vanhempi sisarus, joka käyttäytyi normaalisti. Häpesin lastani, ei jaksanut lähteä puistoon, en perhekahvilaan kun jouduin koko ajan olemaan puolen metrin päässä käsi ojossa (ihan oikeesti, valehtelematta), ettei tyttö vaan satuta ketään. Se sit vaan meni ohi ja nyt 4,5v iässä on mitä ihanin lapsi. Jakaa kaiken, karkit ym. Siis omistaan jättää monesti mulle ja isälleenkin ilman kysymättä. Toisaalta on myös hyvin herkkä ja täytyy kovasti kannustaa ja kehua, miten hienosti piirtää jne.
 
meillä tekee tuota jo 1v2kk ikäinen :D

ja se kuuluu ikään. :)
Ihan normaalia on. Se on sitä oman minän etsimistä ja testaamista. Oman luonteen ja tahdon löytymistä.
Olkaa huoleti. Pitää vaan jaksaa kieltää vaikkei perille asti menisikään.

meillä kohteeksi joudun minä ja isosisko :D

Meillä ihan sama juttu ja tyttä samanikäinen... Sinänsä mulle outoa ,koska molemmat isoveljensä eivät tätä harrastaneet. Meillä saa kuulla ja tuta "kunniansa" ihan kaikki meidän perheessä. On likalla kyllä muutenkin siis tuota luonnetta ja kun vielä on horoskoopiltaan leijona, niin avot;):D
 
[QUOTE="Äiti";22335984]Meillä oli samanlainen. Puri toisia lapsi, töni nurin jne. Pph ei meinannu pärjätä lapsen kanssa. Aloitti puremisen ym. reilu 1v ikäsenä. Hoitoon meni 2v4kk ikäsenä. Rauhoittu ykskaks ku otin hoidosta kotiin 3v9kk ikäsenä. Kai sitä järkeä oli jo tullut päähän ja kun pääsi vielä äidin kans kotiin eikä tarvinnut sitä jatkuvaa aikasta herätystä ja kiirettä pitää yllä.

Muu siihen ei auttanut. Kielsin monta vuotta, vein miettimään. Itkin itsekseni ja moitin itseäni kuinka huono äiti olin. Ainoa lohtu oli vanhempi sisarus, joka käyttäytyi normaalisti. Häpesin lastani, ei jaksanut lähteä puistoon, en perhekahvilaan kun jouduin koko ajan olemaan puolen metrin päässä käsi ojossa (ihan oikeesti, valehtelematta), ettei tyttö vaan satuta ketään. Se sit vaan meni ohi ja nyt 4,5v iässä on mitä ihanin lapsi. Jakaa kaiken, karkit ym. Siis omistaan jättää monesti mulle ja isälleenkin ilman kysymättä. Toisaalta on myös hyvin herkkä ja täytyy kovasti kannustaa ja kehua, miten hienosti piirtää jne.[/QUOTE]

Olipas kannustava tarina, meillä nimittäin juuri tuollainen impulsiivisesti suuttuva (lyövä, tönivä) jo 4 vuotta täyttänyt poika. Päiväkodista tullut niin paljon tätä ikävää palautetta (jo kauan) sekä itse "kärsitty" pojan käytöksestä jo niin kauan että nyt alkoi selvittelyt.
Juuri tänään kävimme neuvolalääkärin luona juttelemassa tästä asiasta, ja meidät ohjattiin nyt perheneuvolaan ongelman kanssa. Olen hieman huojentunut, apua on ainakin tulossa.

Ja pieni huojennus on jo siitäkin, että pojalla sattui juuri nyt olemaan todella hyvä koko viikko päiväkodissa, ei lyönyt ketään ja oli osallistunut innolla yhteisiin hetkiin. Ja illalla olimme ystäväni tyttärien synttäreillä, ja siellä hyvä käytös jatkui, ei ilmennut minkäänlaista aggressiivisuutta.
 
[QUOTE="vieras";22336007]Meillä ihan sama juttu ja tyttä samanikäinen... Sinänsä mulle outoa ,koska molemmat isoveljensä eivät tätä harrastaneet. Meillä saa kuulla ja tuta "kunniansa" ihan kaikki meidän perheessä. On likalla kyllä muutenkin siis tuota luonnetta ja kun vielä on horoskoopiltaan leijona, niin avot;):D[/QUOTE]

:D joo meilläkin luonnetta löytyy.
Meillä ollut taas niin ettei tuolla tytöllä ollut mitään mut nyt sillä onkin sit älytön uhmaikä :laugh:
Ja hällä löytyy luonetta ja tahtoa siinä muodossa.

Meilläkin aina "kunnian kukko" laulaa yleensä mulle kun joku ei mee mielen mukaan. :D
Millon oon saanu kärpäslätkästä, millon on viskannut mua lelulla tai tullut muuten vaan muksimaan :laugh:
niin.. mun vikahan se on tietty on jos ei onnistu.

siskoaan on onnistunut pariin otteeseen puremaan tosi kovaa kun ei oo osannut aavistaa. Nyt osaa jo varoa :D
 
Meillä tuntuu esikoispojalla kaikki vaiheet tulevan pienellä viiveellä. Muistaakseni hänellä ei tuossa iässä ollut ainakaan kovin voimakasta tönimis-puremis-läpsimisvaihetta, vaan lähinnä jäi ihmeissään katsomaan perään jos joku toinen lapsi yritti häntä tuupiskella. Nyt kun ikää on vähän vajaa 3v, on hänelle tullut vähän lievempänä tuollainen vaihe. Eli aina kun aikuisen silmä välttää, yrittää tönäistä toista. Pienempää sisarustaan mätkii myös vähänväliä, vaikka jokaiseen välikohtaukseen puututaan aina. Lapsi on myös todella pitkä ikäisekseen, joten häntä luullaan vanhemmaksi kuin mitä on. Välillä meitä puistoissa ja kerhoissa katsotaankin pitkään jos lapsi alkaa siellä temppuilemaan, että eikö tuollekaan nyt mitään ole opetettu.
 
[QUOTE="tiina";22336328]Olipas kannustava tarina, meillä nimittäin juuri tuollainen impulsiivisesti suuttuva (lyövä, tönivä) jo 4 vuotta täyttänyt poika. Päiväkodista tullut niin paljon tätä ikävää palautetta (jo kauan) sekä itse "kärsitty" pojan käytöksestä jo niin kauan että nyt alkoi selvittelyt.
Juuri tänään kävimme neuvolalääkärin luona juttelemassa tästä asiasta, ja meidät ohjattiin nyt perheneuvolaan ongelman kanssa. Olen hieman huojentunut, apua on ainakin tulossa.

Ja pieni huojennus on jo siitäkin, että pojalla sattui juuri nyt olemaan todella hyvä koko viikko päiväkodissa, ei lyönyt ketään ja oli osallistunut innolla yhteisiin hetkiin. Ja illalla olimme ystäväni tyttärien synttäreillä, ja siellä hyvä käytös jatkui, ei ilmennut minkäänlaista aggressiivisuutta.[/QUOTE]

Mekin kävimme lapsen ollessa 3v perheneuvolassa vähän juttelemassa. Myöhemmin kun oli taas kauhea tapaus (lähinnä hoidossa) 3,5v ikäsenä kävimme uudestaan ja tällä kertaa lapsen kanssa. Totesivat, että lapsi vaikuttaisi normaalilta, vain kovaluontoiselta. Tyttö muistaa vieläkin 4,5v iässä nyt, kuinka hänelle sanottiin siellä, että jos alkaa suututtaan niin ei saa lyödä ketään. Pitää mennä vaikka lyömään nallea.
 

Yhteistyössä