[QUOTE="Äiti";22335984]Meillä oli samanlainen. Puri toisia lapsi, töni nurin jne. Pph ei meinannu pärjätä lapsen kanssa. Aloitti puremisen ym. reilu 1v ikäsenä. Hoitoon meni 2v4kk ikäsenä. Rauhoittu ykskaks ku otin hoidosta kotiin 3v9kk ikäsenä. Kai sitä järkeä oli jo tullut päähän ja kun pääsi vielä äidin kans kotiin eikä tarvinnut sitä jatkuvaa aikasta herätystä ja kiirettä pitää yllä.
Muu siihen ei auttanut. Kielsin monta vuotta, vein miettimään. Itkin itsekseni ja moitin itseäni kuinka huono äiti olin. Ainoa lohtu oli vanhempi sisarus, joka käyttäytyi normaalisti. Häpesin lastani, ei jaksanut lähteä puistoon, en perhekahvilaan kun jouduin koko ajan olemaan puolen metrin päässä käsi ojossa (ihan oikeesti, valehtelematta), ettei tyttö vaan satuta ketään. Se sit vaan meni ohi ja nyt 4,5v iässä on mitä ihanin lapsi. Jakaa kaiken, karkit ym. Siis omistaan jättää monesti mulle ja isälleenkin ilman kysymättä. Toisaalta on myös hyvin herkkä ja täytyy kovasti kannustaa ja kehua, miten hienosti piirtää jne.[/QUOTE]
Olipas kannustava tarina, meillä nimittäin juuri tuollainen impulsiivisesti suuttuva (lyövä, tönivä) jo 4 vuotta täyttänyt poika. Päiväkodista tullut niin paljon tätä ikävää palautetta (jo kauan) sekä itse "kärsitty" pojan käytöksestä jo niin kauan että nyt alkoi selvittelyt.
Juuri tänään kävimme neuvolalääkärin luona juttelemassa tästä asiasta, ja meidät ohjattiin nyt perheneuvolaan ongelman kanssa. Olen hieman huojentunut, apua on ainakin tulossa.
Ja pieni huojennus on jo siitäkin, että pojalla sattui juuri nyt olemaan todella hyvä koko viikko päiväkodissa, ei lyönyt ketään ja oli osallistunut innolla yhteisiin hetkiin. Ja illalla olimme ystäväni tyttärien synttäreillä, ja siellä hyvä käytös jatkui, ei ilmennut minkäänlaista aggressiivisuutta.
Raapii ja jopa puree minuakin, jos ei saa tahtomaansa periksi...Onko kellään jotain vinkkiä miten tuon saisi loppumaan, kiitos!
