1-2v. lapsen kanssa ulkomaille lentäneitä?

[cvetica]

Onkos täällä joku, joka on lentänyt 1-2v. lapsensa kanssa ulkomaille? Sehän on ikä, kun lapsesta ei tarvitse monillakaan lentoyhtiöillä maksaa vielä paikkalippuhintaa - kuinka olette siis matkaa tehneet? Oletteko paikan silti ostaneet vai matkanneet lapsi sylissänne? Onko mukana ollut kenties oma turvaistuin vai onko lapsi voinut istua mahdollisesti tyhjäksi jääneellä paikalla itse? Mitä juttuja lentomatkalta on erityisesti jäänyt mieleen? Hyvää/huonoa?

Laittaakaahan vinkiksi joitain huomionarvoisia asioita pian matkaan lähtevälle!

Ps. Ihan pienen vauvan kanssa kun on ollut niin helppo lentää, mutta isompi lapsukainen taitaa olla jo yleensä sen verran liikkuvaisempaa sorttia, että muutaman tunnin lentomatkallakin tarvitaan jo hieman erilaista otetta matkustamiseen...

 

[T O N T T U]

mina olen matkustanut useaan otteeseen, mutta aina max 4 tunnin matkoja...aina yrittavat antaa tyhjan paikan viereen, jos voivat, aina ei tietysti ole mahdollista...usein se lapsi on sylissa pomppinut, vaikka olisi oma paikka ollutkin...kuitenkin tosi hyvin matkat aina mennyt!
otan aina mukaa muutaman uuden lelun (ei kovaaanisia tai sellaisa, jotka helposti katoaa), joiden parissa aika kuluu, mielellaan juttuja, joita joutuu hiukan miettimaan, useita eri toimintoja, vahan vanhemmalle voit myos ottaa piirustusvalineet.juotavaa, ja pienta naposteltavaa, rusinoita, valmiiksi leikattuja hedelmia, leipatikkuja etc
kirjat on myos hyvia!
henkilokunta auttaa usein mielellaan, pitavat lasta sylissa syodessasi ja vessaan mennessa.joskus myos loytyy kanssamatkustajia, joptka leikittavat lastasi...

 

[webmama]

Me lennettiin esikoisen kanssa n. 3 tuntia tytön ollessa reilu 1v, seuraavan kerran 6 tuntia tytön ollessa vajaa 2v.

Vuoden vanha nukkui puolet lennosta ja tutki sitten muuten vain ihmisiä, mukeja, omia lelujaan (muutama hyvä olla mukana koneessa), lehtiä jne. Ei tarvinnut paljon virikkeitä keksiä ja lento meni ongelmitta muutenkin.

Parivuotias olikin sitten pahassa uhmaiässä ja matkusti sylissä. Ei halunnut millään istua paikallaan edes nousun ja laskun aikana. Kaamee meteli, mutta minkäs teet. Kyllä sitten viihtyi, kun sai popsia jotain hyvää (keksiä, pillimehua jne.) ja liikkua vähän käytävällä. Takasinpäin lento meni helpommin, kun vieressä oli saman ikäistä seuraa ja tytöt leikkivät yhdessä. Vanhemmat joutuivat toki vähän väliä nousemaan paikoiltaan ja vetämään lapsia syliin. Siis kun lentoemot kulkivat kärryjen kanssa käytävillä. Muta muuten sujui hienosti.

Meillä ei ollut mitään omia tyynyjä, peittoja tai kaukaloita mukana. Pienille vauvoille voi järjestyä makuukaukalo lentokoneesta, yhtiöstä ja lennosta riippuen. Tyynyt ja peitot saa aina, samoin jotain puuhatavaraa (joskin usein vähän isommille suunnattuja). Meillä ei myöskään ollut ongelmia korvien kanssa. Nenäsuihke voi auttaa siihen, kun laitat sieraimiin hyvissä ajoin ennen nousua ja laskua. Samoin esim. imeminen (rinta tai vaikka pullo) helpottaa oloa.

Lyhyemmät lennot (1-2t) meillä on aina sujuneet mutkitta. Siinä yleensä ehtii vain alas istahtaa ja ihmetellä moottorin surinaa, ja sitten jo laskeudutaankin.

Muista myös, että reissuun lähtiessä ja lapsen mukaan ottaessanne, reissaatte aina lapsen ehdoilla. Kannattaa pitää kiinni rutiineista, esim. ruokailu ja nukkumisajoista. Kotiinpaluu voi muuten olla hankalaa.

Hyvää matkaa! :wave:

 

[T O N T T U]

joo, ja valita sopivat lentoajat!!!

 

[Eppu79]

Meillä vilkas tyttö 1v. Äskettäin oltiin Brysselissä. Kannattaa ottaa jokunen lelu ja kirja mukaan. Lentsikasta antavat jonkun lelun. Välillä käytävillä kävelyä ja lehtien lukua, takaisin tullessa jopa nukkui pari tuntia. Kaikille mukavampaa, kun mukana myös esim. namia tiukan paikan yllättäessä.

 

[cvetica]

Kuulostaapa sille, että viihdettä ja pientä purtavaa, kärsivällisyyttä ja avointa mieltä mukaan ja hommahan tuntuu luistavan. Ja jos vielä saa sopivat lentoajat - täytyypä panna korvan taakse kaikki. Kiitos ajatuksia herättäneistä vinkeistä! Kyllä noiden turvin jo reissaa hyvinkin...

 

[SaraX]

Meillä on ihan mukavasti liikkuva poika. lennettiin kesällä espanjaan, lento 4 tuntia. otin pari lempi lelua mukaan ja pari kirjaa. Ei niillä kuitenkaan ollut juuri käyttöä. meno matkan poika nukkui nousun ja laskun ajan, yht. n.pari tuntia lennosta. se heräs kesken unien tunnin nukuttuaan ja itkeskeli kaks seuraavaa kunnes nukahti taas. paluu meni helpommin, vaikka poika (silloin siis 1v) oli hereillä koko lennon ajan, nukahti just ku koneen renkaat tömähti maahan!
Paikkaa ei pojalle maksettu, oli sylissä ja ihan mukavasti se meni kun sai välillä seistä ja katsella ihmisiä. paluumatkalla espanjan lentokentällä oli erikoisen mukava nainen lentoselvityksessä, joka antoi ilmaiseksi ylimääräisen paikan pojalle. maidon lämmittäminen onnistui hyvin koneen ollessa ilmassa. varasin leipää ja jälkiruokia mukaan kun en ollut varma saako purkkiruokia lämmitettyä...
poika kyllä söi osan minun ruoasta. paluumatkalla poika sai oman annoksen koska hänellä oli oma paikka

 

[cvetica]

Tosi kiva kyllä, jos sattuu saamaan lapselle oman paikan noin. Ja kun löytyy kivoja lentsikkakenttävirkailijoita. Tietysti pitää olla hieman tuuriakin, että koneesta löytyy vapaita paikkoja. Mutta sitä tässä kyllä toivoo.

 

[ättä]

Me tehtiin pitkä lento amerikkaan viime keväänä, kun poika oli noin 1,5 v. Hänelle ei löytynyt omaa paikkaa, koska kone oli kokonaan puukattu täyteen. Menessä meillä oli onneksi paikat jossa oli extra jalkatila. Siinä oli pojalla hyvä leikkiä eikä ollut käytävällä muiden tiellä.
Tullessa olisi ollut hankalanpaa, mutta sattui lento hänen yöunien alkupuolelle ja melkein koko matka nukuttiin.
Muuten meillä oli käytössä nuo aikaisemmin kerrotut jutut. Lisäksi on pakko rohkeasti vain laulaa ja loruilla lapsen kanssa.

Yksi rauhoittava tekijä meidän reisussa on ollut kantoliina. Kannoin poikaa liinassa kentillä ja hän oli liinaassa myös lentokoneessa nousut ja laskut. Hän oli hyvin tottunut liinaan ja tiesi että silloin ollaan paikoillaan.


B)

 

[kanssamatkustajat]

Vanhemman lapsen kanssa lentely ei ollut koskaan ongelma, koska lapsi oli rauhallinen ja viihtyi mukaan varatuissa ja koneesta saaduissa viihdykkeissä.
Nuoremman, jolla on vahvempi luonne ja joka on ikiliikkuja, kanssa lentäminen huolestutti etukäteen. 1,5 vuotiaana lennettiin 5 h, välillä yksi vaihto. Meno meni ihan ok, lapsi vaihteli sylistä toiseen (minun ja miehen). Mitään erityistä huomiota emme saaneet lentoemoilta tai muilta matkustajilta.
Takaisin tullessa ensimmäisellä lennolla oli mukana kännäävä nuorisoporukka englantilaisia, joiden humalaista nukkumista pojan kiljuminen ärsytti. Ja poika ei siis huutanut suoraa huutoa, vaan kiljahteli silloin tällöin. Samoin tämän samaisen porukan pahiten känniset vaikeuttivat kulkemista ja turvatarkastuksista läpi menemistä. Poika nukahti koneen laskiessa ja nukkui sylissäni koko 1,5 tuntisen seuraavan koneen odottelun, sekä koneen nousun. Ja heräsi sitten virkeänä touhuamaan heti koneen noustua. Tällä lennolla olikin sitten yksi kyttäävä nuori naisihminen, jonka lentorauhaa poikamme häiritsi. Nainen tuijotti, huokaili, mäkätti miehelleen, osoitti kaikin tavoin mieltään ja todella jätti pahan mielen. Edelleenkään poika ei mitenkää riehunut tai huutanut vaan oli vain vilkas lapsi. Emme päästäneet lasta käytävälle tai muiden penkkeihin, vaan keikkui koko ajan minun tai mieheni sylissä, joten muita hän ei häirinnyt. Emme tälläkään lennolla saaneet mitään erityishuomiota lentoemoilta. Emme tosin sitä kaivanneetkaan.
Joten tuuria on se, millaiseen seuraan joutuu.
Tärkeintä on se, että lennetään lapsen ehdoilla.