Aamulla tuli ihan itku silmään, kun tuo tyttö (1,7 kk) on niin hirveästi isänsä perään. Tai ei siinä mitään, hienoa, että tykkää isästään ja isä lapsestaan, mutta...kun minä en kelpaa enää mihinkään.
Sängystä ei voi nousta kuin isän kanssa, potalle isän kanssa, syömään isän kanssa, haluaa...