Huh, nyt se on katkaistu se orastavakin ihastus.
Luin paljon nettilääkäreiden neuvoja ja tulin siihen tulokseen, että on parempi ottaa ainakin kilometrin mittainen hajurako tähän ihastuksen kohteeseen. Kun kuitenkin olen nykyisessä suhteessani onnellinen ja haluan panostaa siihen.
Vaikeetahan se tulee olemaan,koska hän on a) mun työkaveri ja b) mieheni parhaita ystäviä ja c) tuntee aika lailla samoin.
Käytiin lounaalla ja puhuttiin asiat selviks. Hänen mielestä mitään ongelmaa ei olis niin kauan kuin mitään ei tapahdu. Mutta sanoin, että mulle jo nää ajatukset aiheuttaa huonon omantunnon. Haluan liikaa viettää aikaa hänen kanssaan ja ajattelen häntä, vaikka pitäs keskittyä omaan liittoon.
Päätettiin siis ottaa aikalisä kaikesta kanssakäymisestä, joka ei sisällä työtä tai perheiden yhteisiä tapaamisia. Katotaan tilannetta uusiks sitten, kun olen päässyt yli tunteistani ja unohtanut haluni häntä kohtaan.
Yhdessä todettiin, että luojan kiitos molemmat haluaa säilyttää nykyiset suhteensa. Jos se ei olis molemmilla päällimmäisenä, saattas sänky rytistä, vaikka kuinka ovat mieheni kanssa kavereita. Nyt toinen hillittee toista sillon kun toinen ei kykene hillittemään itseään.
Tilitän nyt tänne koko tarinan, kun jotenkin pitää tänään saada pöytä puhtaaks. Eikä tällaisia voi muille puhua. Tämän jälkeen suljen hänet mielestäni kaikessa muussa mielessä kuin mieheni ystävänä.
Eli ollaan tunnettua vuosia. Hän on sekä mieheni että minun ystävä, hänen avovaimoaan tapaamme silloin tällöin. Joskus vuosi sitten alkoi pieni flirtti, viatonta leikkiä, jolle miehenikin naureskeli. Ei se silloin ollut kuin vitsiä...
Olen aina nauttinut hänen seurastaan ja mieheni ystävistä hän on ehdoton suosikki. Olenkin miehelleni joskus sanonut, että jos häntä ei olisi, tämä toinen varmaan olisi ollut hyvinkin potentiaalinen kumppani. Tosin hän on seurustellut vielä kauemmin kuin me.
Tänä kesänä työpaikan saunaillassa hän kosketti polveani ja meinasin tippua tuolilta. Sähköiskut meni läpi kropan. Olin silloin selvinpäin ja hän humalassa, joten jätin kosketuksen ja pienen flirtin huomiotta.
Sitten alkoivat unet. Jossain vain olin hänen kanssaan, toisissa oli kuumaa seksiä.
Ja äkkiä huomasin, että maailmani alkoi pyöriä hänen ympärillään. Missä hän oli, mitä hauskaa sanoi, mitä teki. Yhä useammin katsoin häntä silmiin...Ja aina se tuntui lämpimältä ja hyvältä.
Viime perjantaina tilanne kärjistyi. Olin ensimmäistä kertaa aikoihin baarissa, hänen kanssaan työporukan mukana. Tanssittiin, ehkä hiukan liian lähekkäin. Istuttiin ja juotiin samaa drinkkiä. Juteltiin. Ei mitään, mistä kukaan pääsisi sanomaan mitään.
Juopumustilan edetessä halusin puhua tilanteestamme. Sitä hän ei ollut odottanut. Toisaalta ahdistaa, että menin tunnustamaan tunteeni, toisaalta hyvä näin. Muuten tilanne olisi edennyt ilta illalta aina intiimimpään suuntaan.
Monen tunnin keskustelujen ja molempien parisuhteiden puinnin jälkeen menimme samassa taksissa omiin koteihimme. Taksimatkan ajan hän puristi kättäni ja katsoi silmiin. Lupasimme, että tämä jää tähän, ikuisesti.
Tänään pyysin hänet lounaalle ja sanoin, että tarvitsen enemmän välimatkaa. Toisaalta toivoin, että hän olisi muuttanut mielensä, toisaalta pelkäsin sitä. Onneksi näin ei ollut käynyt.
Emme siis tapaa ennen kuin olen siihen valmis ystävänä.
Kertokaa vielä, miten pääsen tunteistani eroon. En halua menettää avioliittoani enkä loppuiäksi tätä mahtavaa ihmistä, jonka seurasta nautin.
Olen siis tehnyt oikein, mutta kylläpä se on vaikeaa.