Tämän murheellisen päivän iltaan vielä tällainen päivitys että mulla ehkä alkaa nyt menkat. Joskus kai käy niin että Primolutin jälkeen tulee kierrossa sekoilua. Tai sitten Zumenon kasvatti limakalvoa niin ettei keltarauhanen jaksanut enää ylläpitää sitä?Pelkään että koko ivf-hoitoa ei voi tehdä jos menkat on totta, koska se ensi viikon matka sijoittuu silloin ehkä liian lähelle munasolujen kypsymistä. Mutta olen vasta 90% varma menkoista. Normaalisti olisi ihan selvää että ne nää on mutta Zumenonhan tietysti voisi aiheuttaa alavatsakipuja ja tiputtelua muutoinkin. En käytännössä ehdi soittaa Felicitakselle ennen sitä mun huomista lääkäriaikaa joten menen nyt vaan sinne ja pahimmillaan sitten vaan toivotellaan näkemisiin lokakuussa (kun mulla on syyskuussakin reissu, nyyh).
Lapsettomuushoidoissa olevat
- Viestiketjun aloittaja Mimerkki
- Ensimmäinen viesti
Eikä! Ollaanko ylioptimistisia ja ajatellaan että voisi olla kiinnitymisvuotoa? 
Ymmärrän, believe me I do, harmituksen jos siirtyy mutta ehkä käynti ei ole aivan turha, pistosopetus + jos follitilanne nyt hyvä niin ehkä ei tarvitse mennä uudestaan sitten lokakuussa.
Mä uskon kyllä vielä että saatte lääkkeillä sumplittua hyvän aikataulun, eikö reissu ollu ihan lyhyt?
EDIT: mitä enemmän mä lasken niin ei voi mennä pieleen jos reissu ensi viikon aikana? Jos leikitään että stimulaatio alkaa la 16. niin hurjan aikainen punktio olisi ma-ti 25-26.8. ja ultraan luulis pääsenvän myös kohdemaassa? Ja todennäköisesti menee muutenkin pari päivää lisää ja lääkkeillä voi siirtää vielä jkv.
@MyMa olet ollut mielessä koko päivän ❤
Ymmärrän, believe me I do, harmituksen jos siirtyy mutta ehkä käynti ei ole aivan turha, pistosopetus + jos follitilanne nyt hyvä niin ehkä ei tarvitse mennä uudestaan sitten lokakuussa.Mä uskon kyllä vielä että saatte lääkkeillä sumplittua hyvän aikataulun, eikö reissu ollu ihan lyhyt?
EDIT: mitä enemmän mä lasken niin ei voi mennä pieleen jos reissu ensi viikon aikana? Jos leikitään että stimulaatio alkaa la 16. niin hurjan aikainen punktio olisi ma-ti 25-26.8. ja ultraan luulis pääsenvän myös kohdemaassa? Ja todennäköisesti menee muutenkin pari päivää lisää ja lääkkeillä voi siirtää vielä jkv.
@MyMa olet ollut mielessä koko päivän ❤
Viimeksi muokattu:
Kiitos tosi paljon rohkaisusta @Keltainenkukka92 , toivottavasti se on noin! <3
Olen yrittänyt tässä päättää että onko nää menkat vai ei, koska ei kai se lääkärikään sitä voi mun puolesta päättää. Olen vieläpä kuukupin käyttäjä niin "tiputtelu" on vähän vaikea käsite kun ei sieltä kupista näe että onko tullut tippoina vai ei. Mutta kai mä sitten kohta siellä vastaanotolla sanon että nää on menkat mutta hieman miedonpuoleiset. Toivottavasti saan lääkärin taivuteltua tuohon keltaisenkukan kantaan että matka ei haittaa.
Ja sama täällä, @MyMa on ollut mielessä.
Olen yrittänyt tässä päättää että onko nää menkat vai ei, koska ei kai se lääkärikään sitä voi mun puolesta päättää. Olen vieläpä kuukupin käyttäjä niin "tiputtelu" on vähän vaikea käsite kun ei sieltä kupista näe että onko tullut tippoina vai ei. Mutta kai mä sitten kohta siellä vastaanotolla sanon että nää on menkat mutta hieman miedonpuoleiset. Toivottavasti saan lääkärin taivuteltua tuohon keltaisenkukan kantaan että matka ei haittaa.
Ja sama täällä, @MyMa on ollut mielessä.
Tuo MyMan km muistutti itseäkin, että varmoilla vesillä sitä vielä ei olla.
Olenkin ollut hieman kaiketi ahdistunut, kun olen nähnyt ahdistavia unia nyt lähes kolmena yönä peräkkäin. Eka näin että tätini oli kuollut (oikeasti joutui kesällä sairaalaan ja huonossa tapauksessa olisikin voinut kuolla), sitten näin että olimme kaikki oksennustaudissa ja revimme ämpäreitä toisiltamme, kun yrjö lensi, sekä kolmas, jossa porukoiden koira puri ohikulkeneen pikkukoiran hengiltä sekä ulkoiluttajan käden.
Olenkin ollut hieman kaiketi ahdistunut, kun olen nähnyt ahdistavia unia nyt lähes kolmena yönä peräkkäin. Eka näin että tätini oli kuollut (oikeasti joutui kesällä sairaalaan ja huonossa tapauksessa olisikin voinut kuolla), sitten näin että olimme kaikki oksennustaudissa ja revimme ämpäreitä toisiltamme, kun yrjö lensi, sekä kolmas, jossa porukoiden koira puri ohikulkeneen pikkukoiran hengiltä sekä ulkoiluttajan käden.
V
vierailija
Vieras
Ei voi olla totta, miten näin voi käydä. Ja vielä se että koko kesä mennyt raskaana ja poikkeusoloissa, turhaan. On tämä touhu vaan niin epäreilua, olen todella pahoillani puolestasi
/Toivoton vierailija
Kiitos ihan hirveästi kaikille ihanista viesteistä ja toivotuksista. Tuntuu kuin te kaikki seisoisitte täällä rivissä mua tukemassa 
Eilinen ja tää päivä on menny itkuisesti, mieskin oli aivan maassa kun oli niin kovasti iloinnut jo kolmannesta lapsesta. Mulla vaan jotenkin, siis en tiedä miten, on ollut pari viikkoa jotenkin niin pessimistinen olo... Useammalle kaverillekin olin laittanut viestiä, että "onkohan siellä enää ketään kun ultraan mennään". Googlasin jo viime viikolla kkm oireita. Kun jotenkin musta on tuntunut, että kohtu ei oo kasvanut samalla tavalla kuin aiemmissa raskauksissa. Alavatsa ei oo tuntunut pyöristyneen, vaikka turvotuksen takia pitikin jo mammahousuihin vaihtaa. Vielä viikko sitten cycloja laittaessakin vähän ihmettelin, että miten tää kohtu on jo pitkän aikaa tuntunut sormelle ihan samalta... Että nyt kun järkeilen, niin joku ihme vaisto on ollut takaraivossa. Ja mä en siis yhtään usko tämmösiin enteisiin tai etiäisiin mutta jotenkin, jotenkin vaan on ollu outo fiilis.
Ja harmittaa nää kaikki käytännön jutut, puolivaloilla mennyt kesäloma, nyt en voi uida enää loppukesänä ja lapset haluais koko ajan käydä rannalla, 3000€ meni kevään aikana että puff vaan kankkulan kaivoon, kaikki lääkkeiden sivuoireet ja mielialalääkkeen vieroitusoireet tämän takia... Ei meitä ketään kyllä helpolla päästetä.
Soitin polille ja ens viikolla sit ottavat mut käynnille. Joka tapauksessa otetaan ne tyhjennyslääkkeet, kun oli jo noin "pitkällä" (8+4 siis) ettei jää sit mitään istukan riekaleita, kuten saattaa käydä jos annettais vaan ittellään tyhjentyä. Eilen ja tänään vuoto on kyllä ollut varsin niukkaa, että saapa nähdä lähteekö tämä edes itsestään kunnolla käyntiin vai ei. Päivystykseen sit vkoloppuna jos pahaksi menee.
Järkeilin asiaa ja syy siihen miksi vuoto alkoi juuri nyt, on se kun lopetin cyclot juuri viime sunnuntaina. Mulla on aina kestänyt niiden jälkeen (esim negasiirroissa) juuri joku 4-5 pvä että vuoto alkaa. Eli cyclot piti "raskautta" yllä tähän asti. Harmittaa kun osui nyt näin, oli juuri tälle vkolopulle kivaa tekemistä suunniteltuna ja tosiaan oltais ne uutisetkin kerrottu. No onneksi ei ehditty.
@näännä tänpäiväinen tuomio kiinnostaa, että mitä sanovat sulle vastaanotolla.
Netflixiä tässä nyt katselen peiton alla, huoh kyllä tulee pitkä ja tuskainen vkoloppu.
Eilinen ja tää päivä on menny itkuisesti, mieskin oli aivan maassa kun oli niin kovasti iloinnut jo kolmannesta lapsesta. Mulla vaan jotenkin, siis en tiedä miten, on ollut pari viikkoa jotenkin niin pessimistinen olo... Useammalle kaverillekin olin laittanut viestiä, että "onkohan siellä enää ketään kun ultraan mennään". Googlasin jo viime viikolla kkm oireita. Kun jotenkin musta on tuntunut, että kohtu ei oo kasvanut samalla tavalla kuin aiemmissa raskauksissa. Alavatsa ei oo tuntunut pyöristyneen, vaikka turvotuksen takia pitikin jo mammahousuihin vaihtaa. Vielä viikko sitten cycloja laittaessakin vähän ihmettelin, että miten tää kohtu on jo pitkän aikaa tuntunut sormelle ihan samalta... Että nyt kun järkeilen, niin joku ihme vaisto on ollut takaraivossa. Ja mä en siis yhtään usko tämmösiin enteisiin tai etiäisiin
mutta jotenkin, jotenkin vaan on ollu outo fiilis. Ja harmittaa nää kaikki käytännön jutut, puolivaloilla mennyt kesäloma, nyt en voi uida enää loppukesänä ja lapset haluais koko ajan käydä rannalla, 3000€ meni kevään aikana että puff vaan kankkulan kaivoon, kaikki lääkkeiden sivuoireet ja mielialalääkkeen vieroitusoireet tämän takia... Ei meitä ketään kyllä helpolla päästetä.
Soitin polille ja ens viikolla sit ottavat mut käynnille. Joka tapauksessa otetaan ne tyhjennyslääkkeet, kun oli jo noin "pitkällä" (8+4 siis) ettei jää sit mitään istukan riekaleita, kuten saattaa käydä jos annettais vaan ittellään tyhjentyä. Eilen ja tänään vuoto on kyllä ollut varsin niukkaa, että saapa nähdä lähteekö tämä edes itsestään kunnolla käyntiin vai ei. Päivystykseen sit vkoloppuna jos pahaksi menee.
Järkeilin asiaa ja syy siihen miksi vuoto alkoi juuri nyt, on se kun lopetin cyclot juuri viime sunnuntaina. Mulla on aina kestänyt niiden jälkeen (esim negasiirroissa) juuri joku 4-5 pvä että vuoto alkaa. Eli cyclot piti "raskautta" yllä tähän asti. Harmittaa kun osui nyt näin, oli juuri tälle vkolopulle kivaa tekemistä suunniteltuna ja tosiaan oltais ne uutisetkin kerrottu. No onneksi ei ehditty.
@näännä tänpäiväinen tuomio kiinnostaa, että mitä sanovat sulle vastaanotolla.
Netflixiä tässä nyt katselen peiton alla, huoh kyllä tulee pitkä ja tuskainen vkoloppu.
Sikiön koon perusteella. Niistähän on ihan sentti- millitaulukot, joilla katsotaan esim. luomuraskauksissakin kuinka pitkällä ollaan, jos hedelmöitysajankohta ei ole tiedossa.
Joo siis mä ehkä selitin vähän epäselvästi, kyllä se pieni muotonsa menettänyt möykky siellä oli, mutta viikkoihin nähden ihan kauheesti näkyi ultrassa sitä tyhjää kohdussa.
Itse asiassa lääkäri osasi ultran perusteella (ja kyllä hän ihan sitä vertakin kaivoi lähemmin tarkasteltavaksi) sanoa että menkat on.
Foll-tilanne oli sellainen että oikealla oli 8 ja 9mm follit ja vasemmalla joukko pieniä. Jos nyt lähdettäisiin stimulaatioon niin jopa jo ensi pe voitaisiin olla punktiossa jonka tulos saattaisi olla pelkät nuo kaksi isompaa follia.
Joten ei nyt sitten lähdetä stimulaatioon vaan syö Microgynonia kunnes sen mun syyskuun reissun jälkeen uusi yritys. Eli joskus syyskuun toiseksiviimeisellä viikolla.
Fiilis ei oo nyt mikään paras, mutta toisaalta henkisesti tosi helpottavaa että se ei nyt ollut se mun reissu joka pilasi kaiken vaan follejakin pitää vielä vähän tasapäistää. Eikä uusi yritys mennyt lokakuun puoliväliin kuten pahimmillaan pelkäsin.
Voimia viikonloppuun @MyMa <3
@Keltainenkukka92 ei ole sulla menkkoja vielä näkynyt? Pitää nyt jännäillä koko rahalla sinun ivf:ää kun oma viivästyi.
Muille keskustelijoille toki kiva ettei ole kahta ihan yhtaikaa kun pysyy sitten paremmin kärryillä mitkä oli kenenkin follikkelit.
Foll-tilanne oli sellainen että oikealla oli 8 ja 9mm follit ja vasemmalla joukko pieniä. Jos nyt lähdettäisiin stimulaatioon niin jopa jo ensi pe voitaisiin olla punktiossa jonka tulos saattaisi olla pelkät nuo kaksi isompaa follia.
Joten ei nyt sitten lähdetä stimulaatioon vaan syö Microgynonia kunnes sen mun syyskuun reissun jälkeen uusi yritys. Eli joskus syyskuun toiseksiviimeisellä viikolla.
Fiilis ei oo nyt mikään paras, mutta toisaalta henkisesti tosi helpottavaa että se ei nyt ollut se mun reissu joka pilasi kaiken vaan follejakin pitää vielä vähän tasapäistää. Eikä uusi yritys mennyt lokakuun puoliväliin kuten pahimmillaan pelkäsin.
Voimia viikonloppuun @MyMa <3
@Keltainenkukka92 ei ole sulla menkkoja vielä näkynyt? Pitää nyt jännäillä koko rahalla sinun ivf:ää kun oma viivästyi.
Muille keskustelijoille toki kiva ettei ole kahta ihan yhtaikaa kun pysyy sitten paremmin kärryillä mitkä oli kenenkin follikkelit.
@MyMa Todellakin uskon. Meidän pojalla oli kaksoinen, molemmat hyvinvointisia rv8. Kesän takia nt-ultra vasta rv14. Siinä välissä tuli _tunne_ ettei kaikki hyvin. En voi mitenkään selittää, en ole yhtään "hengellinen", toisin päin todella akateemisesti suuntautunut. En siis voinut odottaa, mies piti ihan höpönä, joten uusi yksityinen ultra rv 12 jolloin todettiin että B oli lakannut kasvamasta viikon-pari aikaisemmin. Kätilö sanoi jotenkin ihanasti että "niin kuin sun äidinvaisto oli aavistanut..". Kai jonkinlainen tapa säästää mieltä kun ei tule täysin yllättäen 
@näännä pahoittelut että laskin väärin
Nyt ei käy järkeen, kp1(?) on noin isoja folleja - varsinkin kun estrogeenin pitäisi estää niiden kasvua niin ettei johtofolli(t) pääse karkaamaan 
Onko sun ovis tavallisesti todella aikaisin?
Tänään kp 24(/24-26) ja dpo 11(/11-12). Vähän oli jo menkkafiiliksiä mutta vatsa sen verran kuralla etten oikein ole varma mistään. 1,5vrk saisi vielä viipyä niin uusi kierto alkaisi tilatusti sunnuntaina. Onneksi huomenna on ohjelmaa aamusta iltaan niin aika mennee nopeasti.
@näännä pahoittelut että laskin väärin
Nyt ei käy järkeen, kp1(?) on noin isoja folleja - varsinkin kun estrogeenin pitäisi estää niiden kasvua niin ettei johtofolli(t) pääse karkaamaan Onko sun ovis tavallisesti todella aikaisin?Tänään kp 24(/24-26) ja dpo 11(/11-12). Vähän oli jo menkkafiiliksiä mutta vatsa sen verran kuralla etten oikein ole varma mistään. 1,5vrk saisi vielä viipyä niin uusi kierto alkaisi tilatusti sunnuntaina. Onneksi huomenna on ohjelmaa aamusta iltaan niin aika mennee nopeasti.
Joo itsekin jäin @Keltainenkukka92 miettimään että kuinkahan tavallista tällainen on. Mun ovis on yleensä hyvin tavallinen, neliviikkoisen kierron puolivälissä, letrot kyllä aina aikaisti sitä huomattavasti. Onneksi asiaan on ratkaisu ja lääkäri vaikutti toiveikkaalta. Ethän sä nyt mitään laskenut väärin, kristallipallonhan tuohon olisi tarvinnut että olisi follitilanteen arvannut. Sun kommentti auttoi mua varmaan nukkumaankin paremmin viime yönä kun en ollut niin epätoivon laaksossa kuin muuten olisin ollut.
Toivotaan että sun menkat vielä hetken viipyy!
Viestisi alkupuoleen kommentti: Ihana kätilö, ihmeellinen vaisto ja ikävä kuulla, että tuollainenkin menetys on ollut teidän polulla.
Sun kommentti auttoi mua varmaan nukkumaankin paremmin viime yönä kun en ollut niin epätoivon laaksossa kuin muuten olisin ollut. Toivotaan että sun menkat vielä hetken viipyy!
Viestisi alkupuoleen kommentti: Ihana kätilö, ihmeellinen vaisto ja ikävä kuulla, että tuollainenkin menetys on ollut teidän polulla.
Kiitos ihan hirveästi kaikille ihanista viesteistä ja toivotuksista. Tuntuu kuin te kaikki seisoisitte täällä rivissä mua tukemassa
Eilinen ja tää päivä on menny itkuisesti, mieskin oli aivan maassa kun oli niin kovasti iloinnut jo kolmannesta lapsesta. Mulla vaan jotenkin, siis en tiedä miten, on ollut pari viikkoa jotenkin niin pessimistinen olo... Useammalle kaverillekin olin laittanut viestiä, että "onkohan siellä enää ketään kun ultraan mennään". Googlasin jo viime viikolla kkm oireita. Kun jotenkin musta on tuntunut, että kohtu ei oo kasvanut samalla tavalla kuin aiemmissa raskauksissa. Alavatsa ei oo tuntunut pyöristyneen, vaikka turvotuksen takia pitikin jo mammahousuihin vaihtaa. Vielä viikko sitten cycloja laittaessakin vähän ihmettelin, että miten tää kohtu on jo pitkän aikaa tuntunut sormelle ihan samalta... Että nyt kun järkeilen, niin joku ihme vaisto on ollut takaraivossa. Ja mä en siis yhtään usko tämmösiin enteisiin tai etiäisiin
Ja harmittaa nää kaikki käytännön jutut, puolivaloilla mennyt kesäloma, nyt en voi uida enää loppukesänä ja lapset haluais koko ajan käydä rannalla, 3000€ meni kevään aikana että puff vaan kankkulan kaivoon, kaikki lääkkeiden sivuoireet ja mielialalääkkeen vieroitusoireet tämän takia... Ei meitä ketään kyllä helpolla päästetä.
Soitin polille ja ens viikolla sit ottavat mut käynnille. Joka tapauksessa otetaan ne tyhjennyslääkkeet, kun oli jo noin "pitkällä" (8+4 siis) ettei jää sit mitään istukan riekaleita, kuten saattaa käydä jos annettais vaan ittellään tyhjentyä. Eilen ja tänään vuoto on kyllä ollut varsin niukkaa, että saapa nähdä lähteekö tämä edes itsestään kunnolla käyntiin vai ei. Päivystykseen sit vkoloppuna jos pahaksi menee.
Järkeilin asiaa ja syy siihen miksi vuoto alkoi juuri nyt, on se kun lopetin cyclot juuri viime sunnuntaina. Mulla on aina kestänyt niiden jälkeen (esim negasiirroissa) juuri joku 4-5 pvä että vuoto alkaa. Eli cyclot piti "raskautta" yllä tähän asti. Harmittaa kun osui nyt näin, oli juuri tälle vkolopulle kivaa tekemistä suunniteltuna ja tosiaan oltais ne uutisetkin kerrottu. No onneksi ei ehditty.
@näännä tänpäiväinen tuomio kiinnostaa, että mitä sanovat sulle vastaanotolla.
Netflixiä tässä nyt katselen peiton alla, huoh kyllä tulee pitkä ja tuskainen vkoloppu.
On toi niin epäreilua ja surullista
Keskenmeno ylipäätään ja hoitoalkuisen varsinkin kun just se kaikki tehty työ ja vaiva, ultrissa ravaaminen, lääkkeet jne, ja usein tuhansien tai kymmenienkin tuhansien rahanmeno ja sit just kun siinä ei oo vaan se että suree sen kesken menneen raskauden ja eikun uutta yritystä kehiin vaan kun uusi yritys ja onnistuminen on taas niin suuren työn takana ja vaatii itseltä melkoista ponnistelua ja lisäksi yritys ainakin jossain kohtaa voi olla rahasta kiinni, ja tietysti jaksamisestakin, kun ei voi vaan parilla peitonheilutuskerralla per kuukausi yritystä hoitaa. Siinä keskenmenossa murskautuu niin suuret toiveet ja ilo onnistumisesta ja kaikki se mitä niihin hoitoihin on ladattu ja panostettu niin onkin yhtäkkiä yhtä tyhjän kanssa. Mun kaveri (joka tulee tosi helposti raskaaksi ja hällä 5 lasta ja pari noin rv 6 km, joista sit seuraavassa kierrossa uusi onnistunut raskaus), just mulle tässä joku päivä laitto myötätuntoista viestiä ja ymmärrän hyvin että sanojen ”oikea” valinta on vaikeaa ja arvostan kyllä myötätuntoa vaikka sanat olisi ontuvat mutta siis siinä sitten totesi että onpa raskasta ja että ”vielä kun että yksin täytyy käydä tämä läpi” - ajattelin siinä sitten että se nyt tuntuu melko vähäpätöiseltä asialta tässä se että tämän yksin joutuu käydä läpi, tai ylipäätään tämän ”läpikäyminen” kun kaikista katkerimmalta ja isoimmalta jutulta tässä tuntuu se että sen uuden raskaudensaaminen on niin helvetin hankalaa ja epävarmaa.
Varmasti olet voinut tuntea että jotain on tapahtunut, ihminenhän kerää koko ajan tiedostamattaan tietoa ympäristöstä (tai itsestään) joista sitten lopputulemana erilaisia fiiliksiä/ajatuksia/intuitioita, onhan sulla kuitenkin suuria muutoksia kropassa tapahtunut kun alkion kehitys on pysähtynyt.
Mulla oli siinä tuulimunassa alusta asti tunne ”ettei siellä mitään ole” ja siis ihan konkreettisesti ne kohdun nipistelytuntemukset, joita pidän tosi oleellisena ja ihanina raskausmerkkeinä, puuttui. Nyt tässä viimeisimmässä niitä taas tuntui, mistä olin tosi iloinen mutta sitten ne loppui siinä rv 8 tienoilla, mistä arvasinkin että nyt on keskeytynyt, vaikka esim pahoinvointia vielä oli ja vaan voimistui.
Paljon voimia sulle ja olen tosi surullinen teidän puolesta, on tuo aivan kauheaa. Toivottavasti edes tyhjentyminen sujuisi sujuvasti. Mä lopetin Cyclogestit ti ja pe alkoi niukka ruskea vuoto ja ma sitten muutamassa tunnissa yltyi ja tuli se varsinainen km-vuoto ma ja hiukan lisää vielä ti.
Aivan sydäntä murskaavaa @MyMa , lämpimät osanottoni ja isoja haleja 
en voi kuvitellakaan teidän tuskaa, keskenmeno toki aina järkyttävää ja musertavaa, mutta että noin pitkillä viikoilla ja koko kesän raskaana olleena.. jotenkin niin pysäyttävä uutinen kun aika samoihin aikoihin raskauduttiin ja muistan että jo noilla viikoilla en enää pystynyt kuvittelemaan km mahdollisuutta/miten sen kestäisin.
Toivottavasti puolisosi on pystynyt olemaan enemmän kotona myös tukenasi
en voi kuvitellakaan teidän tuskaa, keskenmeno toki aina järkyttävää ja musertavaa, mutta että noin pitkillä viikoilla ja koko kesän raskaana olleena.. jotenkin niin pysäyttävä uutinen kun aika samoihin aikoihin raskauduttiin ja muistan että jo noilla viikoilla en enää pystynyt kuvittelemaan km mahdollisuutta/miten sen kestäisin.Toivottavasti puolisosi on pystynyt olemaan enemmän kotona myös tukenasi
**Sisältövaroitus**
Keskenmenon kuvailua. Ei suurta dramatiikkaa.
Kerron nyt pääpiirteittäin miten meni, toivottavasti se on kaikille ok, eikä tarvi siis jäädä tän mun tarinan ympärille pyörimään, jatkakaa vaan toki muutakin keskustelua
Viime yönä heräsin 01 maissa alavatsan kramppeihin. Tyhjennysvuoto alkoi itsestään ja tuli hyytelömäistä vuotoa aika satsi pyttyyn. Soitin aika pian naistentautien päivystykseen ja toivottivat tervetulleeksi. Oli niin kertakaikkisen ihana, vanhempi naiskätilö puhelimessa ja hän oli vastassakin sairaalassa. Istui viereen, halasi ja silitti päätä
♥ Lääkäri katsoi aika pian, oli noin nelikymppinen naisgyne ja voi luoja että ei ollut empatiataitoja hänelle sitten siunattu. Ei yhtä ainuttakaan lohdun sanaa tai pahoittelua, kun tämä tilanne on niin kamala (joka ikinen hoitaja sen sijaan voivotteli ja tsemppasi), keskittyi vaan mun potilastapaukseen, ja kun siinä tutkimuspöydällä maatessakin aloin ihan hervottomasti itkeä, niin hän kysyi "niin sattuuko tää noin paljon vai tää tilanneko sua näin itkettää?" Herran tähden siis no MITÄ LUULET!!
Siinä hänen tutkimuksessa päivystyksessä jo selvisi että sikiöpussia eikä sikiötä ei enää näkynyt, eli ilmeisesti se oli tullut ensimmäisenä kotona. Mitään tällaista en nähnyt enkä ollut erottanut ja oon siitä ihan iloinen. Kohtuontelo näytti ultrassa jo hyvin tyhjentyneeltä mutta kohdunkaulakanavassa oli vielä reilusti tavaraa. Osastolle siis.
Se alun ihana kätilö sanoi, että naistentautien osastolla on kimppahuoneet, mutta hän laittaa sut yhden hengen huoneeseen synnytysosastolle (kysyi sopiiko) että saa olla yksin. Mulle tää oli ok ja ihana kun sai olla rauhassa. Lähtiessä hän vielä uudestaan halasi ja itsekin ihan kyyneelet silmissä toivotti tsemppiä. ♥
Sain cytotecit aamuviideltä, pari tuntia ehdin torkkua ja sit alkoi tulla lisää hyytelömäistä vuotoa. Aamupvällä mut jouduttiin kuitenkin siirtämään sinne naistentaudeille, kun synnytysosasto täyttyi synnyttäjistä, mun piti lähteä alta pois. Otti päähän mutta lopulta se oli ihan ok. Naistentaudeilla uusi lääkäri teki taas sisätutkimuksen ja ultran, hän oli mukavampi ja hellempi. Ne sisätutkimukset oli silti musta koko homman karsein juttu, se spekula sattui ihan sairaasti kun alapää oli niin arka, ja siinä se koko homman kauheus jotenkin konkretisoitui. Että tämmöstä helvetillistä paskaa ja ronkkimista pitää kestää, eikä edes tule vauvaa lopussa lohdutukseksi
Vielä oli istukkaa ja verihyytymiä näkyvissä, uus annos cytoja. Koko reissun pärjäsin vaan Panadol+burana+lämpöpussilla, en siis yhtään minään kivun sankarina, vaan ei vaan yltynyt sen kovemmaksi. Olin odottanut paljon pahempaa kipua.
Puoliltapäivin sit tuli jackpot alusastiaan, ison kanamunan kokoinen hyytymä. Kivut ja krampit loppui kuin seinään sen jälkeen, eikä möykyn ulostulokaan sattunut. Vuotokin ollut sen jälkeen ihan minimaalista.
Parin tunnin seurannan jälkeen sain lähteä taksilla kotiin. Tuli jotenkin aivan valtava henkinen helpotuskin sillä hetkellä, kun se iso mölli tuli ulos ja tiesin, että tämä loppui nyt. Olo on hyvä nyt.
Mieli ei ihan tavoita nyt sitä surua, että vauvaa ei tule. Oon vaan levollinen ja helpottunut että fyysinen osuus on (toivottavasti ja odotettavasti) tässä. Ens viikko on saikkua joten ehkä ne surutkin sieltä sitten tulee taas esiin vähän viiveellä.
Keskenmenon kuvailua. Ei suurta dramatiikkaa.
Kerron nyt pääpiirteittäin miten meni, toivottavasti se on kaikille ok, eikä tarvi siis jäädä tän mun tarinan ympärille pyörimään, jatkakaa vaan toki muutakin keskustelua
Viime yönä heräsin 01 maissa alavatsan kramppeihin. Tyhjennysvuoto alkoi itsestään ja tuli hyytelömäistä vuotoa aika satsi pyttyyn. Soitin aika pian naistentautien päivystykseen ja toivottivat tervetulleeksi. Oli niin kertakaikkisen ihana, vanhempi naiskätilö puhelimessa ja hän oli vastassakin sairaalassa. Istui viereen, halasi ja silitti päätä
♥ Lääkäri katsoi aika pian, oli noin nelikymppinen naisgyne ja voi luoja että ei ollut empatiataitoja hänelle sitten siunattu. Ei yhtä ainuttakaan lohdun sanaa tai pahoittelua, kun tämä tilanne on niin kamala (joka ikinen hoitaja sen sijaan voivotteli ja tsemppasi), keskittyi vaan mun potilastapaukseen, ja kun siinä tutkimuspöydällä maatessakin aloin ihan hervottomasti itkeä, niin hän kysyi "niin sattuuko tää noin paljon vai tää tilanneko sua näin itkettää?" Herran tähden siis no MITÄ LUULET!!Siinä hänen tutkimuksessa päivystyksessä jo selvisi että sikiöpussia eikä sikiötä ei enää näkynyt, eli ilmeisesti se oli tullut ensimmäisenä kotona. Mitään tällaista en nähnyt enkä ollut erottanut ja oon siitä ihan iloinen. Kohtuontelo näytti ultrassa jo hyvin tyhjentyneeltä mutta kohdunkaulakanavassa oli vielä reilusti tavaraa. Osastolle siis.
Se alun ihana kätilö sanoi, että naistentautien osastolla on kimppahuoneet, mutta hän laittaa sut yhden hengen huoneeseen synnytysosastolle (kysyi sopiiko) että saa olla yksin. Mulle tää oli ok ja ihana kun sai olla rauhassa. Lähtiessä hän vielä uudestaan halasi ja itsekin ihan kyyneelet silmissä toivotti tsemppiä. ♥
Sain cytotecit aamuviideltä, pari tuntia ehdin torkkua ja sit alkoi tulla lisää hyytelömäistä vuotoa. Aamupvällä mut jouduttiin kuitenkin siirtämään sinne naistentaudeille, kun synnytysosasto täyttyi synnyttäjistä, mun piti lähteä alta pois. Otti päähän mutta lopulta se oli ihan ok. Naistentaudeilla uusi lääkäri teki taas sisätutkimuksen ja ultran, hän oli mukavampi ja hellempi. Ne sisätutkimukset oli silti musta koko homman karsein juttu, se spekula sattui ihan sairaasti kun alapää oli niin arka, ja siinä se koko homman kauheus jotenkin konkretisoitui. Että tämmöstä helvetillistä paskaa ja ronkkimista pitää kestää, eikä edes tule vauvaa lopussa lohdutukseksi
Vielä oli istukkaa ja verihyytymiä näkyvissä, uus annos cytoja. Koko reissun pärjäsin vaan Panadol+burana+lämpöpussilla, en siis yhtään minään kivun sankarina, vaan ei vaan yltynyt sen kovemmaksi. Olin odottanut paljon pahempaa kipua.
Puoliltapäivin sit tuli jackpot alusastiaan, ison kanamunan kokoinen hyytymä. Kivut ja krampit loppui kuin seinään sen jälkeen, eikä möykyn ulostulokaan sattunut. Vuotokin ollut sen jälkeen ihan minimaalista.
Parin tunnin seurannan jälkeen sain lähteä taksilla kotiin. Tuli jotenkin aivan valtava henkinen helpotuskin sillä hetkellä, kun se iso mölli tuli ulos ja tiesin, että tämä loppui nyt. Olo on hyvä nyt.
Mieli ei ihan tavoita nyt sitä surua, että vauvaa ei tule.
Oon vaan levollinen ja helpottunut että fyysinen osuus on (toivottavasti ja odotettavasti) tässä. Ens viikko on saikkua joten ehkä ne surutkin sieltä sitten tulee taas esiin vähän viiveellä.
Viimeksi muokattu:
@MyMa Onpa inhottavaa, että noin herkässä tilanteessa lääkäri on noin empatiakyvytön. Onneksi sentään kätilöt osasivat toimia kuten kuka tahansa tunneälykäs ihminen toimisi ja tukivat sua tässä hirveässä tilanteessa. Toivottavasti fyysinen osuus olisi nyt takana päin ja pääsisit aloittamaan myös henkisen toipumisen. Keskenmeno jättää kyllä pysyvän arven. Voimia ihan hirveästi!
Onneksi sentään kätilöt osasivat toimia kuten kuka tahansa tunneälykäs ihminen toimisi ja tukivat sua tässä hirveässä tilanteessa. Toivottavasti fyysinen osuus olisi nyt takana päin ja pääsisit aloittamaan myös henkisen toipumisen. Keskenmeno jättää kyllä pysyvän arven. Voimia ihan hirveästi! Silmät kosteina luin @MyMa kirjoituksesi. Niin raaka ja kauhea kokemus kaiken kaikkiaan "vaikka onneksi meni hyvin". Wi kenenkään pitäisi joutua käymään tuollaista läpi, varsinkaan kun vauva niin hartaasti toivottu. Eniten itkettää melkein tuo ihana kätilö, selvästi oikea ihminen oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Onneksi on saikkua, pidä huolta itsestäsi.
Oma napa, vuoto ei ole alkanut eli yksi pieni win, kerrankin, (tarpeeksi pitkä lutaali, IVF ajankohdan kannalta hyvä juttu).
Wi kenenkään pitäisi joutua käymään tuollaista läpi, varsinkaan kun vauva niin hartaasti toivottu. Eniten itkettää melkein tuo ihana kätilö, selvästi oikea ihminen oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Onneksi on saikkua, pidä huolta itsestäsi. Oma napa, vuoto ei ole alkanut eli yksi pieni win, kerrankin, (tarpeeksi pitkä lutaali, IVF ajankohdan kannalta hyvä juttu).
Yritin vastata suoraan viestiisi @MyMa , mutta tunnin ajan olen yrittänyt jo lähettää sitä eikä se jostain syystä onnistu. Kokeilen nyt sitten uutta viestiä, jospa se menisi läpi.
Palaan kokemustasi lukiessa viime vuoteen, jolloin itse kesän lopulla koin keskenmenon 11+4. Itsellä alkoi pieni vuoto kolme päivää aiemmin, mutta tosiaan tuolloin 11+4 alkoi kovat krampit, jotka tunnistin lieviksi supistuksiksi. Itselleni iso möykky tuli vessanpönttöön ja oli kyllä todella surrealistinen fiilis painaa pöntön nappia ja pohtia, että vauvan alkuni taisi olla siellä.
Onneksi kätilöt ovat ottaneet sinut lämmöllä vastaan. Itselläni oli ultra (jonka piti alunperin olla nt-ultra ) tuota möykyn tuloa seuraavana päivänä, jolloin sain myös cytotecit auttamaan loppujen limakalvon/istukan riekaleiden tyhjentämistä.
Annettiinko @MyMa sinulle jatko-ohjeita fyysisen puolen hoidon ja myös henkisen puolen hoidon suhteen?
Itselläni ohje oli tehdä raskaustesti 4vk päästä ja sen ollessa negatiivinen keskenmeno katsottiin läpikäydyksi.
Itselläni raskaustesti (25-arvoinen) oli tuolloin negatiivinen, kuukautiset alkoivat 37 päivää keskenmenon jälkeen.
Sitten 7vk päästä yksityinen gynekologi näki kohdussa vielä riekaleen.
Jos en olisi itse käynyt yksityisellä ultrauksella, en tiedä miten pitkään riekale olisi päätynyt olemaan kohdussani. Siitä olen kyllä ihmeissäni ja myös pettynyt, että kaikkialla (vai onko edes missään?) keskenmenon jälkeen ei tehdä jälkitarkastusta, joka olisi ollut itselleni sekä fyysisesti että henkisesti tärkeä asia.
Itse reipastuin tuon 11+4-tyhjenemisen jälkeen pieneksi hetkeksi, kun sain itseni tyhjäksi. Tunteet sitten tulivat pian rytinällä ja syksy kului niiden kanssa painiessa. Ja huomaan, että nyt kun luen sinun tämänhetkistä tilannetta @MyMa ,muistoni vuoden takaisesta tulevat elävinä mieleen. Olet ollut paljon mielessä tänä viikonloppuna, vaikka tuntemattomia toisillemme olemmekin. Oma kokemukseni oli raju ja ei sitä toisille toivo. Ihan tarpeeksi rankka reitti on kulkea lapsettomuushoidoissa, sitten kun joutuu vielä tilastoihmeeksi keskenmenon kanssa (minä ehdin käydä varhaisultrassa viime kesänä, jossa kaikki oli hyvin ja kerrottiin, että nyt on hyvin pieni prosentuaalinen riski enää keskenmenolle), niin kyllä siinä ihmisestä otetaan kaikki irti.
Itse erikoistuin viime syksynä työmatkoilla ja lenkeillä itkemiseen. Myös brittiläinen podcast "worst girl gang ever"-kuului arkeeni kun pää meinasi välillä hajota surun ja pettymyksen sekoituksesta. Siinä siis aiheena juuri keskenmenot ja koin sen itselleni tärkeäksi kuulla muiden kokemuksia, omassa lähipiirissä ei juuri keskenmenoja ole koettu tai sitten niistä ei ole ääneen kerrottu. Hoitoalkuisen keskenmenon käsittelyyn liittyy myös omat erikoisuudet etenkin tulevia suunnitelmia ajatellen, joten siksi kuuntelin erityisesti sellaisia tarinoita tuosta podcastista.
Ps. En nyt jostain syystä saa puhelimella kirjoittaessa hymiöitä tekstiin vaan ne poistuvat julkaistaessa viestini. Sydämiä ja myötätuntohymiöitä on tämäkin viesti täynnä, mutta todennäköisesti niistä ei yksikään taas tule esille
Palaan kokemustasi lukiessa viime vuoteen, jolloin itse kesän lopulla koin keskenmenon 11+4. Itsellä alkoi pieni vuoto kolme päivää aiemmin, mutta tosiaan tuolloin 11+4 alkoi kovat krampit, jotka tunnistin lieviksi supistuksiksi. Itselleni iso möykky tuli vessanpönttöön ja oli kyllä todella surrealistinen fiilis painaa pöntön nappia ja pohtia, että vauvan alkuni taisi olla siellä.
Onneksi kätilöt ovat ottaneet sinut lämmöllä vastaan. Itselläni oli ultra (jonka piti alunperin olla nt-ultra ) tuota möykyn tuloa seuraavana päivänä, jolloin sain myös cytotecit auttamaan loppujen limakalvon/istukan riekaleiden tyhjentämistä.
Annettiinko @MyMa sinulle jatko-ohjeita fyysisen puolen hoidon ja myös henkisen puolen hoidon suhteen?
Itselläni ohje oli tehdä raskaustesti 4vk päästä ja sen ollessa negatiivinen keskenmeno katsottiin läpikäydyksi.
Itselläni raskaustesti (25-arvoinen) oli tuolloin negatiivinen, kuukautiset alkoivat 37 päivää keskenmenon jälkeen.
Sitten 7vk päästä yksityinen gynekologi näki kohdussa vielä riekaleen.
Jos en olisi itse käynyt yksityisellä ultrauksella, en tiedä miten pitkään riekale olisi päätynyt olemaan kohdussani. Siitä olen kyllä ihmeissäni ja myös pettynyt, että kaikkialla (vai onko edes missään?) keskenmenon jälkeen ei tehdä jälkitarkastusta, joka olisi ollut itselleni sekä fyysisesti että henkisesti tärkeä asia.
Itse reipastuin tuon 11+4-tyhjenemisen jälkeen pieneksi hetkeksi, kun sain itseni tyhjäksi. Tunteet sitten tulivat pian rytinällä ja syksy kului niiden kanssa painiessa. Ja huomaan, että nyt kun luen sinun tämänhetkistä tilannetta @MyMa ,muistoni vuoden takaisesta tulevat elävinä mieleen. Olet ollut paljon mielessä tänä viikonloppuna, vaikka tuntemattomia toisillemme olemmekin. Oma kokemukseni oli raju ja ei sitä toisille toivo. Ihan tarpeeksi rankka reitti on kulkea lapsettomuushoidoissa, sitten kun joutuu vielä tilastoihmeeksi keskenmenon kanssa (minä ehdin käydä varhaisultrassa viime kesänä, jossa kaikki oli hyvin ja kerrottiin, että nyt on hyvin pieni prosentuaalinen riski enää keskenmenolle), niin kyllä siinä ihmisestä otetaan kaikki irti.
Itse erikoistuin viime syksynä työmatkoilla ja lenkeillä itkemiseen. Myös brittiläinen podcast "worst girl gang ever"-kuului arkeeni kun pää meinasi välillä hajota surun ja pettymyksen sekoituksesta. Siinä siis aiheena juuri keskenmenot ja koin sen itselleni tärkeäksi kuulla muiden kokemuksia, omassa lähipiirissä ei juuri keskenmenoja ole koettu tai sitten niistä ei ole ääneen kerrottu. Hoitoalkuisen keskenmenon käsittelyyn liittyy myös omat erikoisuudet etenkin tulevia suunnitelmia ajatellen, joten siksi kuuntelin erityisesti sellaisia tarinoita tuosta podcastista.
Ps. En nyt jostain syystä saa puhelimella kirjoittaessa hymiöitä tekstiin vaan ne poistuvat julkaistaessa viestini. Sydämiä ja myötätuntohymiöitä on tämäkin viesti täynnä, mutta todennäköisesti niistä ei yksikään taas tule esille
Kiitos todella ihanasta ja lämpimästä viestistäsi @sara3
Erityisesti olen samaa mieltä tuosta, että hoitoalkuisten raskauksien keskenmenot ovat vielä aivan oma juttunsa. Ihan sama asia kuin ylipäätän nämä lapsettomuusasiat ja raskaaksi tuleminen, mä olen esimerkiksi aina tuntenut että nämä huhtikuiset- ym. keskusteluryhmät ei ole YHTÄÄN mun juttu. (Ja siis ihan fine jos teille joillekin on, mulle ne vaan ei resonoi). Tässäkin menetyksessä (nyt ainakin alussa) mulla on enemmän kauhea suru ja pettymys siitä, että nyt meidän 1/3 tsäänssi (2 alkiota pakkasessa) oli tässä, ja meillä on käytännössä KAKSI mahdollisuutta enää saada kolmas lapsi. Mulla oli koko tän menneen alkuraskauden niin pessimistinen fiilis, enkä jotenkin juurikaan ajatellut että meille tulee vauva, vaan mun ajatukset oli enimmäkseen olen nyt raskaana, ja sekin fiilis oli jotenkin hirveän varautunut. Edes varhaisultran jälkeen en päässyt yhtään sellaiseen kepeään iloisuuteen. Yritän siis sanoa että nyt ei ainakaan vielä lyö päälle suru juuri tämän yksittäisen yksilön, tämän kyseisen vauvan menetyksestä, vaan siitä että mahdollisuudet saada uusi lapsi ylipäätään heikkeni juuri ihan sikana.
Oon tosi pahoillani Sara että jouduit tietoisesti huuhtomaan vauvasi alun vessasta alas. Aivan sydäntä kylmäävä ajatus
mutta kaikenmoisia ihme tunteita tähän kyllä liittyy, mullakin siis todennäköisimmin tai melkein varmasti se vauvan osuus tuli heti ekana kotona. Sitten kun se sairaalateissun lopuksi tullut hematooma tuli ulos, niin jotenkin olin iloinen että se meidän pieni vauvan rusina sai edes "syntyä" meille kotiin eikä sinne sairaalaan metallipyttyyn. Ja jälkihoito, haha joo tää kyllä näytti taysissakin olevan aika vitsi. Tai no, sain lapun jossa oli puhelinnumeroita joihin voi soittaa, ja siitä olin kyllä ihan tyytyväinen että siinä on Pirhan omakin numero, lisäksi sitten Mieli ry ynnä muita kolmannen sektorin toimijoita. Mutta aivan 100% sit sun oma asia, saatko aikaiseksi olla yhteydessä vai et. Ja ohjeen tehdä raskaustesti oli vaan paperissa, yhdellä rivillä eikä sitä lappua käyty mun kanssa edes läpi. Että sillee. Niin ja neuvolaan voi kuulemma olla yhteydessä. Nää on kans tommosia ihan puolivillaisia heittoja, koska tiedän kavereiden kokemuksista että kyllä monia on ihan käännytetty neuvolasta pois, koska et kuulu äitiys- etkä lastenneuvolaan.
Puhumattakaan puolisosta. Mä olin sairaalassa omasta halustani yksin koska halusin että mies pysyy lasten kanssa etteivät he huomaisi mitään (onneksi vuoto alkoi yöllä kun lapset nukkui). Mutta mies on tästä aivan rikki myös, hän kovasti odotti kolmatta lasta ja mihinkähän palvelun piiriin hän sitten kuuluu? No ei mihinkään. Ja niin läheistä suhdetta hänellä ei ystäviinsä ole, että saisi puhuttua tästä.
Mulla käytännössä jälkihoito ja -tarkastus tehdään Ovumiassa, sovittiin jo sairaalan lähetettä tehdessä että varaan sinne heti ajan kun jälkivuoto loppuu ja muutenkin suunnitellaan jatkoa. Mutta taas, tää on vaan mun oman aktiivisuuden varassa ja satutaan nyt olemaan yksityisellä hoidon piirissä. Muutenhan näitä ei tarkasta kukaan, jos ei komplikaatioita tule.
Ja kiitos tosi paljon podcast-vinkistä, pitää kaivaa tuo!
Ja p.s. täällä kaksplussalla on ollut tuo emoji-ongelma jo melkein 10 vuotta. Mä uskon että puhelinkin vaikuttaa vähän, koska tällä kännykällä saan puhelimen omia emojeja lisättyä, mutta tietokoneella jos kirjoitan niin ne juurikin katoilee tuolla lailla kesken kirjoituksen.
Ja pakko nyt vielä sanoa että pahoittelen että tää mun itkutarina nyt vie kamalasti palstatilaa, kirjoittakaa muutkin vaan ihan vapaasti omia "normi" juttuja, mä en ainakaan pahastu.
Noin, täytyy näköjään tästäkin asiasta vielä potea huonoa omaatuntoa...
Noin, täytyy näköjään tästäkin asiasta vielä potea huonoa omaatuntoa...
@MyMa kiitos kun jaksoit jakaa sun keskenmenokokemusta Huoli pois siitä että veisit ”liikaa” palstatilaa, ei todellakaan. Silloin kun asioita tapahtuu, niin niiden kuuluukin ottaa oma tila palstalla.
Paljon vielä voimia tulevaan ja toipumiseen.
Niin samaistun tuohon sun ajatukseen ja huoleen että ”mahdollisuudet saada lapsi heikkenivät juuri”. Mulla on exactly sama pelko ja ahdistus, vaikka ivf tulokset on tähän mennessä ollut lupaavia kun raskaudet on kuitenkin siirroista alkaneet. Mutta silti. Kukaan ei takaa että niin käy kahdella seuraavalla kierroksella. Siis oikeasti. Kaksi kierrosta! Sen varassa on meidän lisääntyminen
Ja ihan käsittämättömältä kuulostaa tämä keskenmenojen jälkihuolto meillä Suomessa
Ja kun kyse ei ole pelkästään fyysisestä kokonaisuudesta, vaan vttu niin syväluotaavasta psyykkisestä prosessista, että sitä toivoisi että olisi selkeät stepit mitä jälkihuoltoon tarjotaan. Vielä ollaan kaukana kokonaisvaltaisuudesta…
Huoli pois siitä että veisit ”liikaa” palstatilaa, ei todellakaan. Silloin kun asioita tapahtuu, niin niiden kuuluukin ottaa oma tila palstalla. Paljon vielä voimia tulevaan ja toipumiseen.
Niin samaistun tuohon sun ajatukseen ja huoleen että ”mahdollisuudet saada lapsi heikkenivät juuri”. Mulla on exactly sama pelko ja ahdistus, vaikka ivf tulokset on tähän mennessä ollut lupaavia kun raskaudet on kuitenkin siirroista alkaneet. Mutta silti. Kukaan ei takaa että niin käy kahdella seuraavalla kierroksella. Siis oikeasti. Kaksi kierrosta! Sen varassa on meidän lisääntyminen
Ja ihan käsittämättömältä kuulostaa tämä keskenmenojen jälkihuolto meillä Suomessa
Ja kun kyse ei ole pelkästään fyysisestä kokonaisuudesta, vaan vttu niin syväluotaavasta psyykkisestä prosessista, että sitä toivoisi että olisi selkeät stepit mitä jälkihuoltoon tarjotaan. Vielä ollaan kaukana kokonaisvaltaisuudesta…Ei huolta @MyMa , et missään nimessä vie "liikaa palstatilaa"! Siis et todellakaan.
Nyt on sitä paitsi mun vuoro viedä vähän tilaa... Tein äsken positiivisen r-testin Hitsi kun aijaa ei toimi, piti ladata kuva. Minulla on ollut fiiliksiä ja vähän tuntemuksia. Pieni veripisara dpo7. Vatsaoireet, outo maku suussa. En ole uskaltanut edes kuiskata asiasta täällä eikä miehelle tai kenellekään kun on tuntunut niin hullulta, huomenna piti aloittaa pistelyt?!? Äsken haalea mutta selvästi erottuva viiva, dpo13 parin tunnin pidätyksellä.
Nyt on sitä paitsi mun vuoro viedä vähän tilaa... Tein äsken positiivisen r-testin
Hitsi kun aijaa ei toimi, piti ladata kuva. Minulla on ollut fiiliksiä ja vähän tuntemuksia. Pieni veripisara dpo7. Vatsaoireet, outo maku suussa. En ole uskaltanut edes kuiskata asiasta täällä eikä miehelle tai kenellekään kun on tuntunut niin hullulta, huomenna piti aloittaa pistelyt?!? Äsken haalea mutta selvästi erottuva viiva, dpo13 parin tunnin pidätyksellä.
Uusimmat
-
-
VSuomalainen nainen oli polttaa kaksi pientä lasta elävältä
- Aloittaja: vierailija
- Viestiä: 0
-
VYLEn aamuteeveen uutisankkuri jäätyi tänään kun haastattelemansa vanhoillislestojen kontakti käräytti hänen olevan myös VL 😂
- Aloittaja: vierailija
- Viestiä: 8
-
V
-
VEuroopan unioni kuvittelee taas olevansa vahvempi kuin Donald Trump 🗽
- Aloittaja: vierailija
- Viestiä: 2
-
VKarhujen metsästämiselle on tulossa samanlainen kiintiösysteemi kuin susilla on – Vihreät tytöt tulevat pöyristymään
- Aloittaja: vierailija
- Viestiä: 0
-
VVihreät kansanedustajatytöt moittivat itse säätämäänsä lakia huonoksi
- Aloittaja: vierailija
- Viestiä: 0
Kuumimmat
-
V
-
-
V
-
-
-
V