Olen täällä kesätauollani käynyt aika aktiivisesti lukemassa tätä palstaa vaikka en olekaan viestejä hirveästi kirjotellut. Täällä on paljon kaikkia tilanteita ollut teillä, iso sydän kaikille
@Keltainenkukka92 tuo sun viimeisin viesti istuu tosi hyvin myös omaan tilanteeseen tällä hetkellä. Oon pelännyt jo pitkän aikaa että eräs läheinen ilmoittaa olevansa raskaana koska ovat sellaisessa elämäntilanteessa että sopisi kuvioon. Nyt se sitten on tapahtunut, ja samaistun aivan täysin noihin asioihin mitä kirjoitit. Tuntuu niin pahalta, että sattuu fyysisesti olla perheen kanssaOmassa tilanteessa vielä on sellanen kiva bonus, että heidän laskettu aika on samaan aikaan kuin meillä olis ollut, jos se ensimmäisen tuoresiirron raskaus olis jatkunut.. Eli ”pääsen” seuraamaan nyt aivan lähietäisyydeltä kaiken onnen, pyöristyvän vatsan, lapsen tuloon valmistautumisen, läheisten onnen, seuraamaan keskustelua asian ympärillä jne, kun tää kaikki olis voinut tapahtua meille
Ja en tiedä tuleeko se koskaan tapahtumaan. Voin kertoa että en ole voinut nyt hyvin. Enkä tiedä miten tulen pitämään itseni kasassa raskauden edetessä ja syntymän jälkeen. Pystynkö edes mennä katsomaan vauvaa?
Mutta joo. Meillä ei ole vielä ivf suunnitteluaikaa tiedossa. Jonossa ollaan oltu kesäkuun alusta saakka..
Kuulostaa kauheelta, niin surullista. Just toi ”kun tää kaikki olis voinut tapahtua meille”, ihan sydäntäsärkevää, nimenomaan toi et se epäreiluus että toisille ne asiat todella tapahtuu ja usein tosta noin vaan :,-(