Miksi Marin ei lakkauttanut suomen turkistarhausta kun siihen olisi ollut mahdollisuus? Turkistarhaus on häpeäpilkku Suomelle, ei missään muualla Euroopassa harrasteta tällaista julmuutta eläimiä kohtaan.
En osaa ottaa kantaa kysymykseesi. Kun katsot vanhoja SF-elokuvia, huomaat, että fiinit naiset pöyhkeilevät elokuvissa turkiksillaan. He nakkelevat niskojaan hienoissa ravintoloissa ketunnahkat ja muut elukat hartioillaan.
Minkkiturkki oli vielä kova sana viime vuosituhannella, kun laskeuduin alas maitojunasta vanerikapsäkki kädessäni Helsingin päärautatieasemalla. Siihen aikaan pää-etuliite ei vielä ollut käytössä. Tulipalopakkasilla kaupungilla käveli turkit yllään myyränkoloista nousseita otuksia. Ostin itselleni ulsterin Scond hand-shopista. Ätini maaseudulla ei voinut käsittää miten ihmiset ilkesivät ostaa itselleen vaatteita kirppitoreilta.
Sisareni käly antoi minulle vaalean puolikaniturkinsa. Ompelin siihen uuden vuorikankaan, ja olin olevinani tyylikäs. Kerran vierailin sisareni luona Vantaalla. Talon pihassa oli asuntovaunu, josta miehet huikkasivat juttusille. He olivat kiertäviä kirjakauppiaita, ja kohteliaasti vaihdoin muutaman sanan heidän kanssa.
Kun kauppoja ei syntynyt, miesten ilmeet myrtyivät. Sitten he heittivät hieman pilkallisen herjan turkistani. Käsitin, että turkin omistajilla on varaa mihin tahansa.
Sananlasku ”ei ole koiraa karvoihin katsomista” pitää paikkansa. Aloin inhota turkkiani, ja laitoin sen kiertoon. Olen myöhemminkin huomannut, että lahjoitetuista vaatteista on vain riesaa.
Nainen, joka käyttää turkiksia, on suurin syy turkisalan suosioon. Tietämättömyyttä ja tyhmyyttä. Kukapa nainen ei t ekisi kaikkensa, että tuntisi olevansa kaunis ja haluttu.
Olen ehkä ainut poikkeus siinä joukossa Suomessa ja maailmassa.
Voi hyvin äläkä purskahda epätoivoiseen itkuun oudon ja käsittämättömän viestini luettuasi.
www.is.fi
