Kesäkuiset 2025 ☀️

Mekin käytiin eilen ultrassa ja kaikki siellä hyvin Siellä pieni sydän sykki, mutta oli aika huonossa paikassa eikä oikeen mittoja saatu otettua kunnolla, aikalailla vastasi viikkoja

Mulla oli hematoomaa ja joku kysta kohdunkaulassa. Ei ainakaan kätilö ilmaissut huolta niiden suhteen joten yritän olla itsekin positiivisella mielellä.

 

Oi, onnea plussasta!
Oliko teillä helmikuinen kuopus vai muistanko oikein haaveiluryhmästä?

Kiitos! Muistat ihan oikein. Huh, ei vieläkään oikein usko tätä todeksi. Täällä on tällä hetkellä
RV 4+6 ja täysin oireetonta.

 

Täälä edetään jännittäviä ja ahdistavan pelottaviakin aikoja. Tastatiedoksi: 3 alle eskari-ikäistä lasta, yhdet kuolleina syntyneet kaksoset, kkm ja edeltävässä kierrossa tapahtunut spontaani km. Tulin kuitenkin uudelleen heti tuon km:n jälkeen raskaaksi eikä nyt ole mitään varmuutta viikoista.

Kävin kohdunulkoisen epäilyn vuoksi verikokeissa (viikkoja laskennallisesti mahdollisuuksien puitteissa KORKEINTAAN 5+6) ja neuvolan lääkärillä, joka huonolla ultralla ei saanut mitään näkyviin. Sitten saatiin tietoon että hcg oli jo hurjat 23 329, eli todellaki enemmän kuin kuuluisi kun viikkoja todennäköisemmin vähemmänkin kuin tuo 5+6 verikoehetkellä. Piti lähteä samantien naistentautien päivystykseen paremman ultran äärelle. Sieläkin näkyvyys huono mutta todennäköisemmin raskaus oikeassa paikassa kuin väärässä paikassa. Sain kontrolliultran tiistaille (eli vajaan viikon päähän). Ahdistavinta tässä on se, että lääkäri kertoi ehkä nähneensä häivähdyksen toisestakin neste-ontelosta ensimmäisen ala/takapuolella ja sen lisäksi korkea hcg-arvo voisi kertoa kaksosista. En todellakaan ole valmis kokemaan samaa uudelleen, kun edellinen kerta kaksosten kanssa päättyi miten päättyi. Ahdistuin heti niin etten ole saanut nukuttua. Toivon todella, että tiistaina ultrassa näkyisi jo enemmän ja saisi jotain tietoa. Kaksosuus olisi ihana asia mutta uskon, että raskausaika olisi liian ahdistavaa ja traumat eivät jättäisi rauhaan.

Oudointahan tässä on se, että meillä on ”riskit” monikkoraskauksiin on lähellä nollaa, joten edes sen vaihtoehdon ilmoille sanominen toistamiseen sai minut melkein pyörtymään.

Piti vaan päästä jonnekkin purkautumaan. Kiitos jos jaksoit lukea.

 

Täälä edetään jännittäviä ja ahdistavan pelottaviakin aikoja. Tastatiedoksi: 3 alle eskari-ikäistä lasta, yhdet kuolleina syntyneet kaksoset, kkm ja edeltävässä kierrossa tapahtunut spontaani km. Tulin kuitenkin uudelleen heti tuon km:n jälkeen raskaaksi eikä nyt ole mitään varmuutta viikoista.

Kävin kohdunulkoisen epäilyn vuoksi verikokeissa (viikkoja laskennallisesti mahdollisuuksien puitteissa KORKEINTAAN 5+6) ja neuvolan lääkärillä, joka huonolla ultralla ei saanut mitään näkyviin. Sitten saatiin tietoon että hcg oli jo hurjat 23 329, eli todellaki enemmän kuin kuuluisi kun viikkoja todennäköisemmin vähemmänkin kuin tuo 5+6 verikoehetkellä. Piti lähteä samantien naistentautien päivystykseen paremman ultran äärelle. Sieläkin näkyvyys huono mutta todennäköisemmin raskaus oikeassa paikassa kuin väärässä paikassa. Sain kontrolliultran tiistaille (eli vajaan viikon päähän). Ahdistavinta tässä on se, että lääkäri kertoi ehkä nähneensä häivähdyksen toisestakin neste-ontelosta ensimmäisen ala/takapuolella ja sen lisäksi korkea hcg-arvo voisi kertoa kaksosista. En todellakaan ole valmis kokemaan samaa uudelleen, kun edellinen kerta kaksosten kanssa päättyi miten päättyi. Ahdistuin heti niin etten ole saanut nukuttua. Toivon todella, että tiistaina ultrassa näkyisi jo enemmän ja saisi jotain tietoa. Kaksosuus olisi ihana asia mutta uskon, että raskausaika olisi liian ahdistavaa ja traumat eivät jättäisi rauhaan.

Oudointahan tässä on se, että meillä on ”riskit” monikkoraskauksiin on lähellä nollaa, joten edes sen vaihtoehdon ilmoille sanominen toistamiseen sai minut melkein pyörtymään.

Piti vaan päästä jonnekkin purkautumaan. Kiitos jos jaksoit lukea.

Onpa raskas tilanne. En osaa muuta sanoa kun hirmuisesti voimia tilanteeseen.

 

Kiitos! Muistat ihan oikein. Huh, ei vieläkään oikein usko tätä todeksi. Täällä on tällä hetkellä
RV 4+6 ja täysin oireetonta.

Meillä on esikoinen helmikuinen

 

Hei, löytyisikö tänne muita kesäkuista odottavia? Täällä ensimmäistä odotetaan ja kaikki on uutta ja outoa.

Onnea kulta

 

Täälä edetään jännittäviä ja ahdistavan pelottaviakin aikoja. Tastatiedoksi: 3 alle eskari-ikäistä lasta, yhdet kuolleina syntyneet kaksoset, kkm ja edeltävässä kierrossa tapahtunut spontaani km. Tulin kuitenkin uudelleen heti tuon km:n jälkeen raskaaksi eikä nyt ole mitään varmuutta viikoista.

Kävin kohdunulkoisen epäilyn vuoksi verikokeissa (viikkoja laskennallisesti mahdollisuuksien puitteissa KORKEINTAAN 5+6) ja neuvolan lääkärillä, joka huonolla ultralla ei saanut mitään näkyviin. Sitten saatiin tietoon että hcg oli jo hurjat 23 329, eli todellaki enemmän kuin kuuluisi kun viikkoja todennäköisemmin vähemmänkin kuin tuo 5+6 verikoehetkellä. Piti lähteä samantien naistentautien päivystykseen paremman ultran äärelle. Sieläkin näkyvyys huono mutta todennäköisemmin raskaus oikeassa paikassa kuin väärässä paikassa. Sain kontrolliultran tiistaille (eli vajaan viikon päähän). Ahdistavinta tässä on se, että lääkäri kertoi ehkä nähneensä häivähdyksen toisestakin neste-ontelosta ensimmäisen ala/takapuolella ja sen lisäksi korkea hcg-arvo voisi kertoa kaksosista. En todellakaan ole valmis kokemaan samaa uudelleen, kun edellinen kerta kaksosten kanssa päättyi miten päättyi. Ahdistuin heti niin etten ole saanut nukuttua. Toivon todella, että tiistaina ultrassa näkyisi jo enemmän ja saisi jotain tietoa. Kaksosuus olisi ihana asia mutta uskon, että raskausaika olisi liian ahdistavaa ja traumat eivät jättäisi rauhaan.

Oudointahan tässä on se, että meillä on ”riskit” monikkoraskauksiin on lähellä nollaa, joten edes sen vaihtoehdon ilmoille sanominen toistamiseen sai minut melkein pyörtymään.

Piti vaan päästä jonnekkin purkautumaan. Kiitos jos jaksoit lukea.

Voimia vaikeaan tilanteeseen. Toivottavasti nyt kuitenkin olis kaikki hyvin ja saisit tukea ahdistaviin tunteisiin.

 

Tänään 5+5, eli ylihuomenna alkaa jo 7. Viikko. Vielä menee vähän asiaan totutellessa, en meinaa edes muistaa kokoajan että ainiin tässä sitä ollaan raskaana tällä viikolla soitan neuvolaan. Tietynlainen paineen tunne mahassa, jomotus ja nipistelyt oireita, väsyttää ja ummettaa kahvi maistuu edelleen, olo melko normaali. Mahaa turvottaa ja sain jo esikoiselta tietyn katseen mahaan tätä ei muuten pitkään piilotella.

 

Tänään 5+5, eli ylihuomenna alkaa jo 7. Viikko. Vielä menee vähän asiaan totutellessa, en meinaa edes muistaa kokoajan että ainiin tässä sitä ollaan raskaana tällä viikolla soitan neuvolaan. Tietynlainen paineen tunne mahassa, jomotus ja nipistelyt oireita, väsyttää ja ummettaa kahvi maistuu edelleen, olo melko normaali. Mahaa turvottaa ja sain jo esikoiselta tietyn katseen mahaan tätä ei muuten pitkään piilotella.

Minäkään en ole vielä soittanut neuvolaan. Yleensä olen heti plussasta soittanut mutta nyt en jotenkin ole saanut aikaiseksi edes. Täällä oireetonta joten unohtuu vielä usein että hetkonen tässähän raskaana ollaan.

 

Millon sulla on la?

31.5., tässä vielä mietin kumpaan ryhmään itseni parkkeeraan. Toistaiseksi olen tässä, nt-ultran jälkeen taas viisaampi

 

Onko muilla vielä liki oireetonta vai minkälaisia tuntemuksia on ilmaantunut? Mun tekis kauheasti mieli jo alkaa hypistelemään ja valmistelemaan, vaikka tiiän ettei oo mitäään järkeä vielä 🫣 sais vaan pahan olon lisäksi muutakin konkretisoimaan tätä todeksi! 🫶

 

Onko muilla vielä liki oireetonta vai minkälaisia tuntemuksia on ilmaantunut? Mun tekis kauheasti mieli jo alkaa hypistelemään ja valmistelemaan, vaikka tiiän ettei oo mitäään järkeä vielä 🫣 sais vaan pahan olon lisäksi muutakin konkretisoimaan tätä todeksi! 🫶

Täällä ei oireen oiretta ole. Tosin edellinen raskaus oli myös oireeton että sinänsä ei yllätä. Pitää tällä viikolla aktivoitua ja soittaa neuvolaan.

 

Täälä edetään jännittäviä ja ahdistavan pelottaviakin aikoja. Tastatiedoksi: 3 alle eskari-ikäistä lasta, yhdet kuolleina syntyneet kaksoset, kkm ja edeltävässä kierrossa tapahtunut spontaani km. Tulin kuitenkin uudelleen heti tuon km:n jälkeen raskaaksi eikä nyt ole mitään varmuutta viikoista.

Kävin kohdunulkoisen epäilyn vuoksi verikokeissa (viikkoja laskennallisesti mahdollisuuksien puitteissa KORKEINTAAN 5+6) ja neuvolan lääkärillä, joka huonolla ultralla ei saanut mitään näkyviin. Sitten saatiin tietoon että hcg oli jo hurjat 23 329, eli todellaki enemmän kuin kuuluisi kun viikkoja todennäköisemmin vähemmänkin kuin tuo 5+6 verikoehetkellä. Piti lähteä samantien naistentautien päivystykseen paremman ultran äärelle. Sieläkin näkyvyys huono mutta todennäköisemmin raskaus oikeassa paikassa kuin väärässä paikassa. Sain kontrolliultran tiistaille (eli vajaan viikon päähän). Ahdistavinta tässä on se, että lääkäri kertoi ehkä nähneensä häivähdyksen toisestakin neste-ontelosta ensimmäisen ala/takapuolella ja sen lisäksi korkea hcg-arvo voisi kertoa kaksosista. En todellakaan ole valmis kokemaan samaa uudelleen, kun edellinen kerta kaksosten kanssa päättyi miten päättyi. Ahdistuin heti niin etten ole saanut nukuttua. Toivon todella, että tiistaina ultrassa näkyisi jo enemmän ja saisi jotain tietoa. Kaksosuus olisi ihana asia mutta uskon, että raskausaika olisi liian ahdistavaa ja traumat eivät jättäisi rauhaan.

Oudointahan tässä on se, että meillä on ”riskit” monikkoraskauksiin on lähellä nollaa, joten edes sen vaihtoehdon ilmoille sanominen toistamiseen sai minut melkein pyörtymään.

Piti vaan päästä jonnekkin purkautumaan. Kiitos jos jaksoit lukea.

Luin tekstisi jo monta päivää sitten enkä ole osannut kommentoida mitään. Tänään ilmeisesti pitäisi olla ultraan aika? Toivon että kaikki menisi nyt hyvin. Ja jos siellä ne kaksoset olisikin niin kaikki voi onneksi mennä silti hyvin. Mutta siinä vaiheessa varmaan joku keskusteluapu voisi olla paikallaan? Sinulla on rankka historia takana, en yhtään ihmettele että hirvittää. Kovasti tsemppiä tähän päivään.

 

Mulla oli tänään hCG-arvon mittaus ja tulos 2708 eli nousua oli viime torstaihin, mutta ei tämä nyt ihan sitä vauhtia ole tuplaantunut mitä pitäisi, tänään rv 6+0. Saapa nähdä ens viikon torstaina varhaisultra.

Kuinka siellä menee? Juuri selailin tekstejä taaksepäin että sulla to ultra. Siihen ei oo enää kauan.

 

Täälä edetään jännittäviä ja ahdistavan pelottaviakin aikoja. Tastatiedoksi: 3 alle eskari-ikäistä lasta, yhdet kuolleina syntyneet kaksoset, kkm ja edeltävässä kierrossa tapahtunut spontaani km. Tulin kuitenkin uudelleen heti tuon km:n jälkeen raskaaksi eikä nyt ole mitään varmuutta viikoista.

Kävin kohdunulkoisen epäilyn vuoksi verikokeissa (viikkoja laskennallisesti mahdollisuuksien puitteissa KORKEINTAAN 5+6) ja neuvolan lääkärillä, joka huonolla ultralla ei saanut mitään näkyviin. Sitten saatiin tietoon että hcg oli jo hurjat 23 329, eli todellaki enemmän kuin kuuluisi kun viikkoja todennäköisemmin vähemmänkin kuin tuo 5+6 verikoehetkellä. Piti lähteä samantien naistentautien päivystykseen paremman ultran äärelle. Sieläkin näkyvyys huono mutta todennäköisemmin raskaus oikeassa paikassa kuin väärässä paikassa. Sain kontrolliultran tiistaille (eli vajaan viikon päähän). Ahdistavinta tässä on se, että lääkäri kertoi ehkä nähneensä häivähdyksen toisestakin neste-ontelosta ensimmäisen ala/takapuolella ja sen lisäksi korkea hcg-arvo voisi kertoa kaksosista. En todellakaan ole valmis kokemaan samaa uudelleen, kun edellinen kerta kaksosten kanssa päättyi miten päättyi. Ahdistuin heti niin etten ole saanut nukuttua. Toivon todella, että tiistaina ultrassa näkyisi jo enemmän ja saisi jotain tietoa. Kaksosuus olisi ihana asia mutta uskon, että raskausaika olisi liian ahdistavaa ja traumat eivät jättäisi rauhaan.

Oudointahan tässä on se, että meillä on ”riskit” monikkoraskauksiin on lähellä nollaa, joten edes sen vaihtoehdon ilmoille sanominen toistamiseen sai minut melkein pyörtymään.

Piti vaan päästä jonnekkin purkautumaan. Kiitos jos jaksoit lukea.

Ajatukset siellä teidän tilanteessa tänään 🩷
En tosiaan voi tunteitasi käsittää, kun itsellä spontaaneja km takana aivan alkuraskaudessa, mutta voin vain kuvitella ahdistuksen määrän 🩷
Toivon suotuisia uutisia 🩷

 

Eilen oli suhteellisen oireeton päivä. Mitä, nyt yökin aamulla asiakkaan hampaita pestessä ja illalla imuroinnin yhteydessä yritin korottaa ääntäni ohjaillen lapsia nostelemaan tavaroita lattialta, niin yökin siinäkin. Mies kurkkasi kulman takaa ja nauroi, niin huvittavaa se kuulemma oli.
Ruoka on maistunut erittäin huonosti. Oikein mitään ei tee mieli.
Reilu viikko ultraan 🩷

 

Täällä ei pahemmin pahoinvointia ole ollut. Aamuisin hampaita pestessä on yököttänyt, mutta mitään ei onneksi ole tyhjästä vatsasta tullut ylös. Nyt on ollut kamala väsy ja niskaa/yläselkää särkenyt ja sumuinen olo, mutta kuumetta ei ole eikä kunnon mitään tautiakaan tullut, vaikka koko ajan tuntuu siltä, että on tulossa kipeäksi. Panadolia olen ottanut, mutta ei oikein vaikuta. Uskaltaiskohan Buranaa kokeilla vai pitääkö vain levätä tämä pois. Muuten saanut ihan hyvin nukuttua, mutta tämä niskasärky on vähän vaivannut öisinkin. Jooga, venyttelyt yms. ei oikein auta mitään. Turhauttaa jo, kun ei oikein mitään saa tehtyä iltaisin kotona ja töissäkin menee päivät takkuisesti.

 

Täällä on tänään ~7+6, joka on ihan arvio vaan, kun oviksesta ei tietoo ja kierto oli epäsäännöllinen.

Etovaa oloa on ollu noin 3 viikkoa ja mielenkiintoista, että olen oksentanut kolmena (3) päivänä, tosin vain kerran päivässä. Koskaan aikasemmissa raskauksissa en ole yhtään kertaa oksentanut. Ja meillä siis 5 lasta.

Kaikki shampoot, pesuaineet ym.ällöttää. Makea ja sokeri ei ole niin hyvää kuin ennen. Ei haittaa, jospa pysyisi raskauskilot kohtuudessa, vaikka hyvinhän niitä syömällä tulee, jos alkaa kunnolla mussuttamaan. Suolaset ja rasvaset jutut siis maistuu. ja omena.

Tällä viikolla pitäisi soittaa neuvolaan, en ole asian kans hätäillyt, hyvin kyllä kerkee.

 

Täällä ei pahemmin pahoinvointia ole ollut. Aamuisin hampaita pestessä on yököttänyt, mutta mitään ei onneksi ole tyhjästä vatsasta tullut ylös. Nyt on ollut kamala väsy ja niskaa/yläselkää särkenyt ja sumuinen olo, mutta kuumetta ei ole eikä kunnon mitään tautiakaan tullut, vaikka koko ajan tuntuu siltä, että on tulossa kipeäksi. Panadolia olen ottanut, mutta ei oikein vaikuta. Uskaltaiskohan Buranaa kokeilla vai pitääkö vain levätä tämä pois. Muuten saanut ihan hyvin nukuttua, mutta tämä niskasärky on vähän vaivannut öisinkin. Jooga, venyttelyt yms. ei oikein auta mitään. Turhauttaa jo, kun ei oikein mitään saa tehtyä iltaisin kotona ja töissäkin menee päivät takkuisesti.

Älä ota Buranaa.

 

Huhhui tätä väsymystä, sumuinen olo kuvaa hyvin. Voisin kaivautua peiton alle pariksi viikoksi
Muita Oulussa synnyttäviä? Päästään uudelle synnärille

 

Kuinka siellä menee? Juuri selailin tekstejä taaksepäin että sulla to ultra. Siihen ei oo enää kauan.

Kiitos kysymästä. Torstain varhaisultraa ootetaan ku kuuta nousevaa yrittänyt touhuta ja ajatella vaan muita asioita ettei vatvoisi liikaa. Mulla ei muita oireita kun väsymys ja sykkeen nousu, toki ilmesesti hcg linkittyy pahoinvointiin ja mullahan se oli matalalla. Ennen öisin keskisykkeet oli 53-56, ja nyt ei syke edes käy alle 60:n yöllä. Että kyllä siellä joku kiihdyttää verenkiertoa.

 

Luin tekstisi jo monta päivää sitten enkä ole osannut kommentoida mitään. Tänään ilmeisesti pitäisi olla ultraan aika? Toivon että kaikki menisi nyt hyvin. Ja jos siellä ne kaksoset olisikin niin kaikki voi onneksi mennä silti hyvin. Mutta siinä vaiheessa varmaan joku keskusteluapu voisi olla paikallaan? Sinulla on rankka historia takana, en yhtään ihmettele että hirvittää. Kovasti tsemppiä tähän päivään.

Tänään tosiaan oli kontrolliultra ja ainakin yksi syke oikeasta paikasta löytyi pitkällisen etsinnän jälkeen. Jostain syystä omalla kohdalla näkyvyys on aina huono ja ilmeisesti myös kohdun asento vaikuttaa. Toista ruskuaispussia näkyi myös mutta sen sisältä ei sillä (huonolla) näkyvyydellä saatu näkymään sikiökaikua tai sykettä. Lääkärin mukaan ei tarvetta uudelle kontrollille huolimatta gemini -epäilystä, koska ei ole mitään radikaaleja oireita tai ongelmaa. Että vielä pitää jännittää vaikka kyllä jo isoin stressi helpotti kun löytyi oikeasta paikasta ja sykekkin vielä! Laskennallisesti viikkoja voisi olla 6+5 ja tänään mitattuna 6+3 eli monta viikkoa saa vielä odottaa varmistusta onko sielä vain yksi vai kenties toinenkin. Toinen ruskuaispussi mitä lääkäri näki saattaa haihtua itsekseen, olla tuulimuna loppuun saakka tai sen sisältä saattaa löytyä myöhemmin syke. Mene ja tiedä. ‍

Hcg oli eilen jo noin 57 000 että korkea se kyllä on ja ehkä tuo toinen ruskuaispussi sen selittää (oli sitten tyhjä tai ei).

Täytyy varmaan huomenna varata vihdoin ensikäynti neuvolaan…

 

Tänään tosiaan oli kontrolliultra ja ainakin yksi syke oikeasta paikasta löytyi pitkällisen etsinnän jälkeen. Jostain syystä omalla kohdalla näkyvyys on aina huono ja ilmeisesti myös kohdun asento vaikuttaa. Toista ruskuaispussia näkyi myös mutta sen sisältä ei sillä (huonolla) näkyvyydellä saatu näkymään sikiökaikua tai sykettä. Lääkärin mukaan ei tarvetta uudelle kontrollille huolimatta gemini -epäilystä, koska ei ole mitään radikaaleja oireita tai ongelmaa. Että vielä pitää jännittää vaikka kyllä jo isoin stressi helpotti kun löytyi oikeasta paikasta ja sykekkin vielä! Laskennallisesti viikkoja voisi olla 6+5 ja tänään mitattuna 6+3 eli monta viikkoa saa vielä odottaa varmistusta onko sielä vain yksi vai kenties toinenkin. Toinen ruskuaispussi mitä lääkäri näki saattaa haihtua itsekseen, olla tuulimuna loppuun saakka tai sen sisältä saattaa löytyä myöhemmin syke. Mene ja tiedä. ‍

Hcg oli eilen jo noin 57 000 että korkea se kyllä on ja ehkä tuo toinen ruskuaispussi sen selittää (oli sitten tyhjä tai ei).

Täytyy varmaan huomenna varata vihdoin ensikäynti neuvolaan…

Kiva kuulla että siellä oli kaikki hyvin 🥹

 

Hei, täällä kans yks lapsettomuus taustainen. Monta vuotta hoitoja takana ja kolme keskenmenoa joista kaksi kkm nyt kuitenkin hoitojen välissä luomu plussa .. sain aloittaa tukilääkkeet heti plussan jälkeen ja hcg arvoja on seurattu joka viikko ja tänään oli varhaisultra jossa tällä kertaa löytyi pitkän tonkimisen jälkeen syke <3 itkuhan siinä tuli kun olin jo ihan varma ettei siellä nytkään mitään löydy. Mieskin pääsi katsomaan ja kyllä siitäkin huomasi että tunteet on pinnassa. Vielä ei olla ihan selvillä vesillä, koko ei ihan vastannut viikkoja, pitäisi olla 7+0 ja ultran mukaan on vasta6+3 sain kahden viikon päähän kontrolli ajan. Eli pelko on täällä vahvasti läsnä. Heti plussan jälkeen tulin kipeäksi, oli kuumetta ja flunssaa ja kun flunssa alkoi helpottaa niin raskaus oireet alkoi, olin nyt melkein kaks viikkoa saikulla ja mietin et menisikö töihin vai jatkaako saikulla tänään on ollut tosi helppo päivä oireiden suhteen vaikka heti kun oireet vähänkin laantuu niin pelko keskenmenoista nousee.
Laskettu aika olis 18.6
Ja toivon että saadaan salattua jouluun asti kaikilta muilta, olisipa hienoa antaa joulukortti ultrakuvan kanssa.
Onpa ollut helpottava lukea teidän muiden oireista ja peloista ei ole niin yksinäistä

 

Hei, täällä kans yks lapsettomuus taustainen. Monta vuotta hoitoja takana ja kolme keskenmenoa joista kaksi kkm nyt kuitenkin hoitojen välissä luomu plussa .. sain aloittaa tukilääkkeet heti plussan jälkeen ja hcg arvoja on seurattu joka viikko ja tänään oli varhaisultra jossa tällä kertaa löytyi pitkän tonkimisen jälkeen syke <3 itkuhan siinä tuli kun olin jo ihan varma ettei siellä nytkään mitään löydy. Mieskin pääsi katsomaan ja kyllä siitäkin huomasi että tunteet on pinnassa. Vielä ei olla ihan selvillä vesillä, koko ei ihan vastannut viikkoja, pitäisi olla 7+0 ja ultran mukaan on vasta6+3 sain kahden viikon päähän kontrolli ajan. Eli pelko on täällä vahvasti läsnä. Heti plussan jälkeen tulin kipeäksi, oli kuumetta ja flunssaa ja kun flunssa alkoi helpottaa niin raskaus oireet alkoi, olin nyt melkein kaks viikkoa saikulla ja mietin et menisikö töihin vai jatkaako saikulla tänään on ollut tosi helppo päivä oireiden suhteen vaikka heti kun oireet vähänkin laantuu niin pelko keskenmenoista nousee.
Laskettu aika olis 18.6
Ja toivon että saadaan salattua jouluun asti kaikilta muilta, olisipa hienoa antaa joulukortti ultrakuvan kanssa.
Onpa ollut helpottava lukea teidän muiden oireista ja peloista ei ole niin yksinäistä

Onnea ja tervetuloa mukaan!
Oma kokemukseni ainakin on, että menettämisen pelko on vielä läsnä, vaikka ultrassakin syke jo näkyi. Onhan se helpottava tieto, mutta ei takaa sitä, etteikö vielä voisi käydä huonosti. Varsinkin, kun on lapsettomuus tausta ja toive onnistumisesta niin suuri. Pidetään kuitenkin toivoa yllä, että kaikilla täällä jatkuisi hyvin.