Hohhoijakkaa. On taas tulkitsijat liikkeellä kahdesta suunnasta ja ainoa fokus tuntuu olevan parisuhteen tila, ikään kuin tää olis se tärkein juttu. Lopettaakaa jo. Eiköhän tuon levyn keskeinen teema ole tuon viisuvuoden jälkeinen pyöritys ja joka paikkaan repiminen/ ihmisten halu saada pala Kärpystä (omistaa hänet), jolloin omille tunteille ei jää aikaa, eikä mahdollisuutta sulatella kaikkea, jolloin jäljelle jää turta tyhjyys. Ei K mitään parisuhdestatustaan noissa biiseissään julista puoleen tai toiseen. Ei ole yhtään hänen tyyliään. Kunnioittakaas nyt edes vähän sitä, mitä artisti kertoo, älkääkä vääntäkö asioita oman mielenne mukaan.