Haaveena vauva 2025

Moikka! Täällä hetken vauvakuumeillut, ja nyt ensimmäistä kertaa tikussa näkyi jotain, mutta olikin kemiallinen ja jo muutaman päivän jälkeen oli testit negaa. Onko joku raskautunut nopeasti kemiallisen jälkeen? Uskaltaako yrittää jo seuraavassa? Kohta vuosi yritystä takana, niin toivonkipinä heräsi.

Päinvastoin 🥲 Tässä tulee nyt kohta 2v kemiallisesta raskaudesta eikä ole tapahtunut mitään En toivo kenellekään tätä polkua

Mutta toiset raskautuvat nopeasti uudelleen, toivottavasti teille käy niin.

 

Taas oli näköjään kirjautunut ulos, mutta minä täällä siis onnittelin @kolmattakertaa.

Kyselin itsekin täällä joku aika sitten apua ovulaatiotestien kanssa. Mitä ilmeisimmin ovulaatio tapahtui, kun nyt on dpo11 ja olen saanut kolmena päivänä haamuja/vähän selkeämpiäkin haamuja useisiin eri testeihin. Pelottaa ja jännittää miten käy, mutta samalla maailman onnellisin olo.

Malttamattomana kuvasin tänään vielä vähän märkää testiä, mutta mielestäni nyt on jo kohtalaisen selkeä viiva näille päiville (pc päiväpissasta).

 

Taas oli näköjään kirjautunut ulos, mutta minä täällä siis onnittelin @kolmattakertaa.

Kyselin itsekin täällä joku aika sitten apua ovulaatiotestien kanssa. Mitä ilmeisimmin ovulaatio tapahtui, kun nyt on dpo11 ja olen saanut kolmena päivänä haamuja/vähän selkeämpiäkin haamuja useisiin eri testeihin. Pelottaa ja jännittää miten käy, mutta samalla maailman onnellisin olo.

Malttamattomana kuvasin tänään vielä vähän märkää testiä, mutta mielestäni nyt on jo kohtalaisen selkeä viiva näille päiville (pc päiväpissasta).

Ja linkki unohtui... https://aijaa.com/vf3mhs

 

Taas oli näköjään kirjautunut ulos, mutta minä täällä siis onnittelin @kolmattakertaa.

Kyselin itsekin täällä joku aika sitten apua ovulaatiotestien kanssa. Mitä ilmeisimmin ovulaatio tapahtui, kun nyt on dpo11 ja olen saanut kolmena päivänä haamuja/vähän selkeämpiäkin haamuja useisiin eri testeihin. Pelottaa ja jännittää miten käy, mutta samalla maailman onnellisin olo.

Malttamattomana kuvasin tänään vielä vähän märkää testiä, mutta mielestäni nyt on jo kohtalaisen selkeä viiva näille päiville (pc päiväpissasta).

Onnittelut myös sinne! Me ollaan sitten aika samassa tilanteessa kun täällä dpo 10 . On kyllä hyvä viiva! Jospa mullakin aamulla olisi jo tuota luokkaa.

 

Hei,

Kirjoitan nyt vierailijana tänne. Ehkä teen nimimerkin myöhemmin, pakko purkaa sekavia ajatuksia jonnekin.

Onko kenellekkään teistä tullut viime hetken paniikkia kun ehkäisy on lopulta jätetty pois? Voi apua. Meillä miehen kanssa yksi 2020 syntynyt lapsi. Olen jo pitkään vähän haaveillut toisesta. Haluaisin lapselle sisaruksen ja uskoisin, että jään katumaan jos emme anna vauvalle mahdollisuutta tulla. Mies ei ole missään tapauksessa ollut suostuvainen, koska esikoisen kanssa on ollut rankkaa eikä tosiaankaan ole ollut helppoa vauva-arkea jne ja olen kyllä samaa mieltä . Asiasta on keskusteltu aivan valtavasti viime aikoina ja kesällä olin jo sitä mieltä, että meidän täytyy päästä tästä johonkin tulokseen. Ollaan päästy siihen tulokseen, että kävin poistamassa viime viikolla kierukan ja onkin tullut vähän paniikki tämän asian kanssa, että onko sitä sittenkään valmis aloittamaan kaiken taas alusta, pitäisi muuttaakin tilanpuutteen vuoksi jossain vaiheessa, miten esikoinen, miten parisuhde jne. Ikäeroa tulisi lapsille se 5v vaikka heti raskautuisi, aika paljon jo. Ihan todella sekavat ajatukset. Tosi outoa, tätä on tavallaan pitkään halunnut mutta meinaa mennä pupu pöksyyn. Onko muilla ollut tämmöstä?! Voi kunpa vaan osaisi ottaa rennosti…

Ehdottomasti.. molempi pelottaa, uusi vauva-arki kun on jo yks lapsi ja se, ettei toista tulis. Kaikki tunteet sallittu ja ok.

 

Siis tuo postaus kolmannen lapsen pohdinnoista kuulostaa aivan meidän tarinalta. Olen myös seurannut ketjua ja teen nimimerkin jossain vaiheessa, mutta vielä en ole valmis.

Meillä on kaksi pientä lasta ja vaikka tässä on kädet täynnä ja parisuhde koetuksella (mutta yhdessä ollaan selvitty), niin kolmannesta ollaan juteltu joka päivä viimeiset puoli vuotta ja tunteet sahaa molemmilla laidasta laitaan. Haluaako enää aloittaa kaikkea alusta? Kuopuksen kanssa oli ihan kamalat ekat kuukaudet ja olimme aivan varmoja ettei ikinä enää, mutta nyt tietenkin aika on kullannut muistot ja tuntuu että kyyyyllä sen vielä kerran rämpisi läpi sisulla. Kai?

Rehellisesti sanottuna, me ei olla vauvaihmisiä lainkaan eikä se vauvavuosi motivoi yhtään.. MUTTA vanhemmuus on aivan eri tavalla ihanaa nyt kun lapset pukee ja syö itse ja juttelee ja ovat hassuja ihania itsejään ja niiden kanssa voi tehdä kaikenlaista, opettaa asioita. Hirvittää, että pystytäänkö me vielä yhteen vauvavuoteen, mutta toisaalta surettaa ajatus ettei kolmatta tulisi. Olen aina kuvitellut itseni kolmen lapsen äidiksi ja pidän vauvanvaatteet tallessa, koska "jos kuitenkin niitä tarvii vielä"... Eli joo, hirvittää, pelottaa, kutkuttaa, innostuttaa, jännittää... Kaikki tunteet samaan aikaan ja vuorotellen! Mutta ilman ehkäisyä tässä mennään ja olemme päättäneet että jos tärppi käy, niin sitten se on tarkoitettu niin. Ovi on siis auki ja lupa tulla, mutta kyllähän se pelottaa. Niin ristiriitaista kuin se onkin.

 

Päinvastoin 🥲 Tässä tulee nyt kohta 2v kemiallisesta raskaudesta eikä ole tapahtunut mitään En toivo kenellekään tätä polkua

Mutta toiset raskautuvat nopeasti uudelleen, toivottavasti teille käy niin.

Myötätuulia teille 🤎

Tää on kyllä jännä miten fiilikset seilaa, sillon kun päätettiin alkaa lasta yrittää niin ajatus oli ottaa rennosti ja kattoo mitä käy, mutta niin vaan lähes ekasta kierrosta on alkanut pää täyttyä kaikenmaailman ajatuksista ja oviksen odottelusta
Sitä ei ymmärrä yhtään ennenkuin vauvakuumekuplaan ajautuu!
"Stressaa" vähän kaikkea. Nyt luin ettei sais ovisviikolla painella menee joka päivä. Ja nyt harmittaa että eikai tää kierto sillä mennt pieleen toki edellisissä on ollu vaihtelevia talletuksia..

On tää vaan jännää, rankkaa, ihanaa, kamalaa ja kutkuttavaa.

 

Moikka! Täällä hetken vauvakuumeillut, ja nyt ensimmäistä kertaa tikussa näkyi jotain, mutta olikin kemiallinen ja jo muutaman päivän jälkeen oli testit negaa. Onko joku raskautunut nopeasti kemiallisen jälkeen? Uskaltaako yrittää jo seuraavassa? Kohta vuosi yritystä takana, niin toivonkipinä heräsi.

Mulla oli pari kemiallista raskautta putkeen joskus pari vuotta sitten ilman edes menkkoja välissä, eli on hyvinkin mahdollista että tärppää nopeasti! Kemialliset tosin johtuivat mulla kierukasta, ei ollut raskaus siinä vaiheessa suunnitelmissa.

Onpa ollut mielenkiintoista lukea tätä ikäkeskustelua. Itse olisin halunnut äidiksi jo hetken aikaa, mutta mies "valmis" isäksi vasta nyt. Yrityksen alussa tulen olemaan 28 ja hän 29, mutta siltikin pelottaa että ollaan jätetty tämä liian myöhäiseksi, varsinkin kun haluaisimme useamman lapsen. Kiva saada vähän perspektiiviä siitä että vanhemmallakin iällä raskautuminen onnistuu. Omalla äidillä oli hankaluuksia raskautumisesta, josta hän on pelotellut ja jäänyt ihan pienestä lapsesta asti pelko siitä, että lapsia ei saa jos ei aloita aikaisin...