Päinvastoin 🥲 Tässä tulee nyt kohta 2v kemiallisesta raskaudesta eikä ole tapahtunut mitään
En toivo kenellekään tätä polkua 
Mutta toiset raskautuvat nopeasti uudelleen, toivottavasti teille käy niin.
Haaveena vauva 2025
- Viestiketjun aloittaja rimpsukka84
- Ensimmäinen viesti
En toivo kenellekään tätä polkua Mutta toiset raskautuvat nopeasti uudelleen, toivottavasti teille käy niin.
Taas oli näköjään kirjautunut ulos, mutta minä täällä siis onnittelin @kolmattakertaa. 
Kyselin itsekin täällä joku aika sitten apua ovulaatiotestien kanssa. Mitä ilmeisimmin ovulaatio tapahtui, kun nyt on dpo11 ja olen saanut kolmena päivänä haamuja/vähän selkeämpiäkin haamuja useisiin eri testeihin.
Pelottaa ja jännittää miten käy, mutta samalla maailman onnellisin olo. 
Malttamattomana kuvasin tänään vielä vähän märkää testiä, mutta mielestäni nyt on jo kohtalaisen selkeä viiva näille päiville (pc päiväpissasta).
Kyselin itsekin täällä joku aika sitten apua ovulaatiotestien kanssa. Mitä ilmeisimmin ovulaatio tapahtui, kun nyt on dpo11 ja olen saanut kolmena päivänä haamuja/vähän selkeämpiäkin haamuja useisiin eri testeihin.
Pelottaa ja jännittää miten käy, mutta samalla maailman onnellisin olo. Malttamattomana kuvasin tänään vielä vähän märkää testiä, mutta mielestäni nyt on jo kohtalaisen selkeä viiva näille päiville (pc päiväpissasta).
Ja linkki unohtui... https://aijaa.com/vf3mhsTaas oli näköjään kirjautunut ulos, mutta minä täällä siis onnittelin @kolmattakertaa.
Kyselin itsekin täällä joku aika sitten apua ovulaatiotestien kanssa. Mitä ilmeisimmin ovulaatio tapahtui, kun nyt on dpo11 ja olen saanut kolmena päivänä haamuja/vähän selkeämpiäkin haamuja useisiin eri testeihin.
Malttamattomana kuvasin tänään vielä vähän märkää testiä, mutta mielestäni nyt on jo kohtalaisen selkeä viiva näille päiville (pc päiväpissasta).
Onnittelut myös sinne! Me ollaan sitten aika samassa tilanteessa kun täällä dpo 10 . On kyllä hyvä viiva! Jospa mullakin aamulla olisi jo tuota luokkaa.
Ehdottomasti.. molempi pelottaa, uusi vauva-arki kun on jo yks lapsi ja se, ettei toista tulis. Kaikki tunteet sallittu ja ok.
vierailija
Siis tuo postaus kolmannen lapsen pohdinnoista kuulostaa aivan meidän tarinalta. Olen myös seurannut ketjua ja teen nimimerkin jossain vaiheessa, mutta vielä en ole valmis.
Meillä on kaksi pientä lasta ja vaikka tässä on kädet täynnä ja parisuhde koetuksella (mutta yhdessä ollaan selvitty), niin kolmannesta ollaan juteltu joka päivä viimeiset puoli vuotta ja tunteet sahaa molemmilla laidasta laitaan. Haluaako enää aloittaa kaikkea alusta? Kuopuksen kanssa oli ihan kamalat ekat kuukaudet ja olimme aivan varmoja ettei ikinä enää, mutta nyt tietenkin aika on kullannut muistot ja tuntuu että kyyyyllä sen vielä kerran rämpisi läpi sisulla. Kai?
Rehellisesti sanottuna, me ei olla vauvaihmisiä lainkaan eikä se vauvavuosi motivoi yhtään.. MUTTA vanhemmuus on aivan eri tavalla ihanaa nyt kun lapset pukee ja syö itse ja juttelee ja ovat hassuja ihania itsejään ja niiden kanssa voi tehdä kaikenlaista, opettaa asioita. Hirvittää, että pystytäänkö me vielä yhteen vauvavuoteen, mutta toisaalta surettaa ajatus ettei kolmatta tulisi. Olen aina kuvitellut itseni kolmen lapsen äidiksi ja pidän vauvanvaatteet tallessa, koska "jos kuitenkin niitä tarvii vielä"... Eli joo, hirvittää, pelottaa, kutkuttaa, innostuttaa, jännittää... Kaikki tunteet samaan aikaan ja vuorotellen! Mutta ilman ehkäisyä tässä mennään ja olemme päättäneet että jos tärppi käy, niin sitten se on tarkoitettu niin. Ovi on siis auki ja lupa tulla, mutta kyllähän se pelottaa. Niin ristiriitaista kuin se onkin.
Meillä on kaksi pientä lasta ja vaikka tässä on kädet täynnä ja parisuhde koetuksella (mutta yhdessä ollaan selvitty), niin kolmannesta ollaan juteltu joka päivä viimeiset puoli vuotta ja tunteet sahaa molemmilla laidasta laitaan. Haluaako enää aloittaa kaikkea alusta? Kuopuksen kanssa oli ihan kamalat ekat kuukaudet ja olimme aivan varmoja ettei ikinä enää, mutta nyt tietenkin aika on kullannut muistot ja tuntuu että kyyyyllä sen vielä kerran rämpisi läpi sisulla. Kai?
Rehellisesti sanottuna, me ei olla vauvaihmisiä lainkaan eikä se vauvavuosi motivoi yhtään.. MUTTA vanhemmuus on aivan eri tavalla ihanaa nyt kun lapset pukee ja syö itse ja juttelee ja ovat hassuja ihania itsejään ja niiden kanssa voi tehdä kaikenlaista, opettaa asioita. Hirvittää, että pystytäänkö me vielä yhteen vauvavuoteen, mutta toisaalta surettaa ajatus ettei kolmatta tulisi. Olen aina kuvitellut itseni kolmen lapsen äidiksi ja pidän vauvanvaatteet tallessa, koska "jos kuitenkin niitä tarvii vielä"... Eli joo, hirvittää, pelottaa, kutkuttaa, innostuttaa, jännittää... Kaikki tunteet samaan aikaan ja vuorotellen! Mutta ilman ehkäisyä tässä mennään ja olemme päättäneet että jos tärppi käy, niin sitten se on tarkoitettu niin. Ovi on siis auki ja lupa tulla, mutta kyllähän se pelottaa. Niin ristiriitaista kuin se onkin.
vierailija
Myötätuulia teille 🤎Päinvastoin 🥲 Tässä tulee nyt kohta 2v kemiallisesta raskaudesta eikä ole tapahtunut mitään
Mutta toiset raskautuvat nopeasti uudelleen, toivottavasti teille käy niin.
Tää on kyllä jännä miten fiilikset seilaa, sillon kun päätettiin alkaa lasta yrittää niin ajatus oli ottaa rennosti ja kattoo mitä käy, mutta niin vaan lähes ekasta kierrosta on alkanut pää täyttyä kaikenmaailman ajatuksista ja oviksen odottelusta
Sitä ei ymmärrä yhtään ennenkuin vauvakuumekuplaan ajautuu!
"Stressaa" vähän kaikkea. Nyt luin ettei sais ovisviikolla painella menee joka päivä. Ja nyt harmittaa että eikai tää kierto sillä mennt pieleen
toki edellisissä on ollu vaihtelevia talletuksia..On tää vaan jännää, rankkaa, ihanaa, kamalaa ja kutkuttavaa.
Mulla oli pari kemiallista raskautta putkeen joskus pari vuotta sitten ilman edes menkkoja välissä, eli on hyvinkin mahdollista että tärppää nopeasti! Kemialliset tosin johtuivat mulla kierukasta, ei ollut raskaus siinä vaiheessa suunnitelmissa.
Onpa ollut mielenkiintoista lukea tätä ikäkeskustelua. Itse olisin halunnut äidiksi jo hetken aikaa, mutta mies "valmis" isäksi vasta nyt. Yrityksen alussa tulen olemaan 28 ja hän 29, mutta siltikin pelottaa että ollaan jätetty tämä liian myöhäiseksi, varsinkin kun haluaisimme useamman lapsen. Kiva saada vähän perspektiiviä siitä että vanhemmallakin iällä raskautuminen onnistuu. Omalla äidillä oli hankaluuksia raskautumisesta, josta hän on pelotellut ja jäänyt ihan pienestä lapsesta asti pelko siitä, että lapsia ei saa jos ei aloita aikaisin...
vierailija
aamun testi (ylempi) täällä ehkä aavistuksen tummempi, mutta niin. Toki edellisestä testistä on se 24h ja arvon tuplaantumisen menee se 36-48h et sinänsä voi olla, ettei ole vielä tuplaantunut. Kokeilen vielä illalla uudestaan.
Pysyispä tämä 🥹
Pysyispä tämä 🥹
vierailija
Niin ja //kolmattakertaa täällä!
vierailija
Ikäkeskusteluun, mä olin 27 kun esikoinen syntyi. Silloin luin tällaisesta hollantilaisesta tutkimuksesta, mikä sai kahdesta lapsesta haaveilevan pistämään töpinäksi:
”Jos pariskunta haluaa yhden lapsen ja ilman lapsettomuushoitoja, toive toteutuu 90-prosenttisesti, kun nainen on 32-vuotias.
Jos pari toivoo kahta lasta, yrittäminen on syytä aloittaa jo, kun nainen on 27.
Kolmesta lapsesta haaveilevilla 90 prosentin todennäköisyys edellyttää, että töpinäksi laitetaan jo naisen ollessa 23.
Pari, joka on tarvittaessa valmis käyttämään koeputkihedelmöitystä, voi laskelmien mukaan siirtää raskauden yrittämistä 3–4 vuodella eteenpäin. Jos pariskunta on valmis lapsettomuushoitoihin ja toiveena on yksi lapsi, yritys tuottaa todennäköisesti hedelmää vielä, kun nainen on 35-vuotias.”
/kolmattakehiin
”Jos pariskunta haluaa yhden lapsen ja ilman lapsettomuushoitoja, toive toteutuu 90-prosenttisesti, kun nainen on 32-vuotias.
Jos pari toivoo kahta lasta, yrittäminen on syytä aloittaa jo, kun nainen on 27.
Kolmesta lapsesta haaveilevilla 90 prosentin todennäköisyys edellyttää, että töpinäksi laitetaan jo naisen ollessa 23.
Pari, joka on tarvittaessa valmis käyttämään koeputkihedelmöitystä, voi laskelmien mukaan siirtää raskauden yrittämistä 3–4 vuodella eteenpäin. Jos pariskunta on valmis lapsettomuushoitoihin ja toiveena on yksi lapsi, yritys tuottaa todennäköisesti hedelmää vielä, kun nainen on 35-vuotias.”
/kolmattakehiin
Itse oon enemmänkin halunnut lapset nuorena siksi, että en olisi niin kovin vanha kun he ovat aikuisia. Jos tämä raskaus onnistuu ja meille ei enempää tule, niin olen 45v. kun hän on 18v. Esikoinen on siinä kohti jo reilu parikymppinen. Toiset taas haluaa toisin päin ja sekin on ok 
Mutta kylllä mä miehen kanssa tänään juttelin, että jos tämä nyt todella näin helposti menisi, että tästä syntyisi vauva, niin ehkä nuorella iälläkin on jotain tekemistä sen kanssa. Ollaan siis molemmat vielä alle 30v. Mutta eihän sitä tiedä, oisko asiat menneet samalla tavalla myöhemminkin.
Mutta kylllä mä miehen kanssa tänään juttelin, että jos tämä nyt todella näin helposti menisi, että tästä syntyisi vauva, niin ehkä nuorella iälläkin on jotain tekemistä sen kanssa. Ollaan siis molemmat vielä alle 30v. Mutta eihän sitä tiedä, oisko asiat menneet samalla tavalla myöhemminkin.