On se aika vuodesta että mies menee mökille taas yksin

Öööö…nyt en ymmärrä, miksi asioista ei saa puhua? Pitäisikö vain olla ja teeskennellä, että kaikki on hyvin? Miksi kaikkien ketjun aloittajien pitäisi olla tai epäillään olevan provoja? Miksi aina miesten oletetaan paukuttavan salaa jotain tsainaa kaksi viikkoa vuodesta mökillään?

Mitäs sanoisitte jos ap ottaisi spareissulle, samaan aikaan kun miehensä on mökillä yksin, mukaan vietnamilaisen pikku uroon ja antaisi mennä vapaasti painoon?????

Näiden kahden mökkiketjun aloittaja toivoi uusimmassa viestissään minulle jonkun vielä löytyvän. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Sen olen oppinut jo elämässäni. Asioita tupsahtaa eteeni, ja niiden kanssa on opittava elämään ja lutviutumaan. Voiko elämäni enää olla ihanampaa? Rötkötän reporankana rähjäisellä ja saumastaan jo hieman ratkenneella nahkasohvallani, ja elämässäni on nyt vain yksi dilemma. Lähdenkö ulos kävelylle ja sorrun Prisman houkutuksiin herkkuhyllyillä vai jatkanko kirjan lukemista. Eilen maailmalla vietettiin kanelipullapäivää. Säästyin houkutukselta, mutta pullat pyörivät silti koko ajan mielessäni. Millainen miesoletettu saisi minut innostumaan mistä ja milloin?
Onko hänen välttämättä oltava mies? Eikö nykyisin oleva sukupuolten kirjo olisi parempi vaihtoehto?
Selasin ikivanhaa tietokonettani, ja ruudulla vilisi MSN.COM uutiset. Elton John uutinen kiinnosti eniten, ja sain klikattua uutisen auki vaikka koneeni pisti hanttiin. Otsikossa luki ettei Eltonista ole enää paljon mitään jäljellä. Pelkäsin pahinta, mutta jutun luettuani hymyilin leveästi. Hitsi miten britit veistelevät fiksusti leikkauksillaan. Kyseessä on hänen polvi, nielurisat ja ties mikä sisuskaluista. Johnilla on takanaan useita elimistönsä poistoja.
Elämä on luopumista. Minusta on ihana kiikuttaa roskiin ja kierrätykseen tavaroita, joita en enää tarvitse. Haaveilen pikkuriikkisestä asunnosta, jossa on vain vähän omaisuutta. Vain sellaista tavaraa, joka ei tuo mitään muistoja mieleen.
Ikääntymisessä on yksi kurja puoli. Liikaa muistoja ja kuolleita ihmisiä, jotka ehkä kikattelevat jutuilleni rajan takaa.
Etsin yhtä t-paitaa ja käsiini osui pusero, jota käytin sukulaiseni siunaustilaisuudessa. Pöydän vastapäätä istui jo edesmennyt sisareni puolisonsa kanssa. Kysyin häneltä jostain syystä kysymyksen talosta, jossa he asuivat nuorena parina. Talo oli autio Syynitalo. Sisareni kertoi jonkun kiinteistöstä vastaavan soittaneen heidän ovikelloa, ja sitten päivitelleen vieläkö te täällä asutte? Vierailin siellä hiihtolomalla teini-ikäisenä nuoremman sisareni kanssa katsomassa kummipoikaani. Vieläkö minä asun täällä maan päällä? kaikuu korvissani. Miksi minä jäin tänne maailmaan kupeksimaan? Hyvin moni nuorempi lähtee ennen aikojaan, ja syitä on monia.
Miten parhaiten käytän jäljellä olevan aikani? En halua, että kukaan enää rakastuu minuun tulenpalavasti.
Viihdyn yksineläjänä. Nuoruuteni haave toteutui. Minulla on kaapissa matkalaukkuja. Seuraavalla matkallani on yksi ongelma. Miten selviän ulkona kovassa helteessä?
Korvapuusteja siellä kuulema myydään skandikaupassa.

 

Tää mies menee mökille-trolli on mielenkiintoisella tavalla todella outo. Veikkaisin että jonkinasteisia traumoja ja mielenterveyden tasapaino-ongelmia on oltava oikeasti taustalla.

 

Joku sai herneet nenään, miksi miehillä on aina niin kurjat kommentit? Ymmärrän että on vaikeaa.

 

Aina on oltava trolli, aina on viestiketjussa mukana muutama joka luulee trolliksi. Mikä on trolli? Ehkä minä ap:na tosiaan trollaan kun keskustelen elämäni kummallisuuksista. En ymmärrä miestä joka on yhdessä, mutta haluaa yllättäen aina olla yksin, usein. Haluan tietää totuuden, miksi näin on, en halua olla omassa elämässäni ulkopuolinen. Yritän ottaa dilemmasta tottakai selvää. Jos se on grillaamista, niin olkoon sitten niin..no höh, tietokone käsittää trollaamisen grillaamiseksi…‍

 

Aina on oltava trolli, aina on viestiketjussa mukana muutama joka luulee trolliksi. Mikä on trolli? Ehkä minä ap:na tosiaan trollaan kun keskustelen elämäni kummallisuuksista. En ymmärrä miestä joka on yhdessä, mutta haluaa yllättäen aina olla yksin, usein. Haluan tietää totuuden, miksi näin on, en halua olla omassa elämässäni ulkopuolinen. Yritän ottaa dilemmasta tottakai selvää. Jos se on grillaamista, niin olkoon sitten niin..no höh, tietokone käsittää trollaamisen grillaamiseksi…‍

Tästä kirjasta löytyy netissä haastattelu.

Sinun, Margot - Meri Valkama - Pokkari(9789510488362) | Adlibris kirjakauppa

pokkari, 2022. Osta kirja Sinun, Margot Meri Valkama (ISBN 9789510488362) osoitteesta Adlibris.fi. Ilmainen toimitus yli 39,90 euron tilauksiin. Adlibriksen valikoimissa on miljoonia kirjoja, löydä seuraava lukuelämyksesi jo tänään! Aina edulliset hinnat, ilmainen toimitus yli 39,90 € tilauksiin...

www.adlibris.com

Hyvä, että otat asiasta selvää. Toivottavasti saat miehesi mystisyyteen selvyyden.
Kirjailija Valkama vaikuttaa mukavalta tyypiltä vaikka häntä aiemmin tuntematta sain kohukolumnistaan erilaisen käsityksen. Wikipedian mukaan hän on eronnut tunnetusta puolisostaan. Muistan, kun julkisuudessa oli jotain maininta heidän erosta.

 

Joku ehdotti katsomaan elokuvaa Jäniksen vuosi, se alkuperäinen missä on Antti Litja. Elokuva on niin vanha että sain käsiini ensin ranskalaisen version, no meni aikaansa vielä kun löytyi alkuperäinenkin elokuva. Kahteen vuoteen sitä ei ollut lainattu virkailijan mukaan kirjaston dvd hyllystä. Hieno elokuva, taidan ymmärtää myös irrottautumisen oravanpyörästä ja ihmisen kaipuusta luontoon, erämaahan ja omaan sisimpään. Sopii naisille sekä miehille ja kaikille.

 

Joku ehdotti katsomaan elokuvaa Jäniksen vuosi, se alkuperäinen missä on Antti Litja. Elokuva on niin vanha että sain käsiini ensin ranskalaisen version, no meni aikaansa vielä kun löytyi alkuperäinenkin elokuva. Kahteen vuoteen sitä ei ollut lainattu virkailijan mukaan kirjaston dvd hyllystä. Hieno elokuva, taidan ymmärtää myös irrottautumisen oravanpyörästä ja ihmisen kaipuusta luontoon, erämaahan ja omaan sisimpään. Sopii naisille sekä miehille ja kaikille.

Wau! Kirjoituksistani on sittenkin jotain hyötyä. Liikuin tänään asioilla kotikulmilla, ja ostoskeskuksen käytävällä minut pysäytti Helsnki Mission kaksi feissaria. Olen jutellut vastaavien henkilöiden kanssa monta kertaa Kampin Narinkkatorilla. Yksi heidän kysymys oli kuinka monta prosenttia nuorista kokee mt-ongelmia ja yksinäisyyttä. Veikkasin reilusti alakanttiin.
Aina kun näen kesällä luonnossa keltaisia niittynätkelmiä, muistan elokuvan Jäniksen vuosi. Tänään eräs henkilö kertoi lapsistaan, joilla oli ollut nuorena ongelmia opiskelun ja liian vakavan miesjutun takia.
En ryhtynyt järjestön kuukausilahjoittajaksi, mutta kerroin, että olen tsempannut lukijoitani vuosikymmeniä netissä tällä ja jo lopetetulla perhepalstalla.
Selaan nettiä, ja ulkona sataa rankasti vettä. Luin juttuja Floridan myrskyistä.
Lidlin kassan tungetteleva asiakasjuttu hieman huvitti. Ei minun kokemaa nettikiusaamista voi verrata Lidl-kassatapaukseen. Käyn joskus alepassa, ja se tieto on kismittänyt nettilukijoitani vuosikymmeniä. Ehkä alan kirjoittaa Indiska-kaupasta ja Intian hiilijalanjäljestä, josta joku on avannut uuden ketjun tällä palstalla. En muista koskaan ostaneeni liikkeestä mitään vaikka olen joskus katsellut siellä tavaravalikoimaa. Tänään kävin Normal-kaupassa, ja oloni on ehkä sen takia hyvin normaali. Harmi kun Normaaleja ihmisiä-kirja on kaikissa lähikirjastoissa varattu. Kstson sen sijaan tarinan Yle Areenalta 12-osaisena jaksona. Löytyy nimellä Normal people.

 

Wau! Kirjoituksistani on sittenkin jotain hyötyä. Liikuin tänään asioilla kotikulmilla, ja ostoskeskuksen käytävällä minut pysäytti Helsnki Mission kaksi feissaria. Olen jutellut vastaavien henkilöiden kanssa monta kertaa Kampin Narinkkatorilla. Yksi heidän kysymys oli kuinka monta prosenttia nuorista kokee mt-ongelmia ja yksinäisyyttä. Veikkasin reilusti alakanttiin.
Aina kun näen kesällä luonnossa keltaisia niittynätkelmiä, muistan elokuvan Jäniksen vuosi. Tänään eräs henkilö kertoi lapsistaan, joilla oli ollut nuorena ongelmia opiskelun ja liian vakavan miesjutun takia.
En ryhtynyt järjestön kuukausilahjoittajaksi, mutta kerroin, että olen tsempannut lukijoitani vuosikymmeniä netissä tällä ja jo lopetetulla perhepalstalla.
Selaan nettiä, ja ulkona sataa rankasti vettä. Luin juttuja Floridan myrskyistä.
Lidlin kassan tungetteleva asiakasjuttu hieman huvitti. Ei minun kokemaa nettikiusaamista voi verrata Lidl-kassatapaukseen. Käyn joskus alepassa, ja se tieto on kismittänyt nettilukijoitani vuosikymmeniä. Ehkä alan kirjoittaa Indiska-kaupasta ja Intian hiilijalanjäljestä, josta joku on avannut uuden ketjun tällä palstalla. En muista koskaan ostaneeni liikkeestä mitään vaikka olen joskus katsellut siellä tavaravalikoimaa. Tänään kävin Normal-kaupassa, ja oloni on ehkä sen takia hyvin normaali. Harmi kun Normaaleja ihmisiä-kirja on kaikissa lähikirjastoissa varattu. Katson sen sijaan 12-osaisen tv-sarjan jaksot Yle Areenalta. Sarjan nimi on Normal people.
Selasin tätä palstaa ja en ollut uskoa lukemaani. Joku väittää kirjoituksessaan, että käsikirjoitan Ylen sketsisarjaa Kovan viikon ilta. Seuraan ohjelmaa satunnaisesti.

 

Tää mies menee mökille-trolli on mielenkiintoisella tavalla todella outo. Veikkaisin että jonkinasteisia traumoja ja mielenterveyden tasapaino-ongelmia on oltava oikeasti taustalla.

Taitaa kirjoitella täällä yhdessä jos toisessakin "roolissa".

 

Taitaa kirjoitella täällä yhdessä jos toisessakin "roolissa".

Mitä väliä. Otatte tämän palstan liian vakavasti.

 

Mitä tarkoitat, mikä ihme siinä niin nyppii jos haluaa vähän ventiloida ajatuksia? Jotkut menee pubiin, jotkut kaataa ystävän niskaan murheet, jotkut haluaa keskustella netissä. Ei siinä mitään ihmeempää. Suomalaiseen perusluonteeseen kuuluu tiestysti olla aina epäluuloinen, voihan lampaan taljan alla piillä vaikka r…..ä. Ymmärrettävää tietysti sekin.

 

Jos tarkoitat että kysyn ja vastaan itselleni, niin sepä vasta olisikin.No voihan sellaistakin sattua, silloin on todellisesta yksinäisyydestä kyse. Olen ollut vaan kysyjän ja pohdiskelijan roolissa. Toivottavasti en koskaan ala keskustella itseni kanssa nettipalstoilla ‍‍‍‍

 

tottakai mies lähtee mökille kun hupilahtauskausi alkaa

ei kaupungissa passaa räiskiä tulikepeillä

 

Hyvä arvaus olisi tuo muuten, mutta mieäs ei metsästä. Ei omista aselupaa, armeijassa tietysti käytti, mutta ei metsässä. Ap

 

Lisää arvauksia, niin olisin kiitollinen. Tämä asia nyt vaivaa, oli sitten itselläni traumoja tai ei. Ap

 

Lisää arvauksia, niin olisin kiitollinen. Tämä asia nyt vaivaa, oli sitten itselläni traumoja tai ei. Ap

Olen jo kirjoittanut tähän ketjuun monta arvausta.
Ex-puolisoni sairastui heti kesämökin oston jälkeen mökkihöperyyteen.
Olimme kaiken vapaa-aikamme mökillä vuoden ympäri. Oli minullakin vieroitusoireita mökistämme avioeron jälkeen.
Tapasin tänä syksynä naisen, joka mökkeilee samassa kunnassa. Huomasin ettei minulla ole enää mitään kaipuuta sille seudulle.
Ei toisen ihmisen pään sisälle voi mennä.
Parisuhteessa pitää olla omat rajat. Kirjoitin aikoinaan paljon elämästäni nettipalstoilla.
Tätä palstaa seurattuani totean, että tein viisaasti, kun en kirjautunut aikakausilehden palstalle ja vaihtelin nimimerkkejä.
Miehesi olkoon mökillänne metsäneläinten hyvässä seurassa. Nauti vapaudestasi kaupunkiasunnossanne. Ihailin eilen pitkällä kävelymatkalla luonnon värikkyyttä ja teiden varsien helakoita kärpässieniä. Muistan kun pienenä koululaisena ihailin syksyllä havisevia haavanlehtiä, ja kävelin kumisaappaillani vesiojissa. Luonto on aina ollut paras ystäväni. Kun kävelin aikoinaan yli vuosikymmenen pitkää matkaa työpaikan ja kodin väliä viereisessä kaupungissa, linnut istuivat sähkölangoilla ja odottivat milloin ilmestyn näkökenttään. Lastemme isä voi hyvin, jos jotain lukijaani kiinnostaa. Hän pääsi jo kauan aikaa sitten eroon tupakasta ja viinasta. Uutta miestä en ole kaivannut ja tarvinnut elämääni. Elämäni on hyvässä tasapainossa, ja olen maailman onnellisin isoäiti ihanille lapsenlapsillemme.

 

Mieheni lähti kahden kaverinsa kanssa mökilleen torstai iltapäivänä. Kerkesivät sinne valoisaan aikaan. Mökillä on sähköt mutta se on saaressa. Miehet saunovat ja arvatenkin ottavat alkoholia pari päivää. Sunnuntaina palaavat kotiin.
Jenni.86

 

Kiitos vastauksistanne, jään miettimään niitä. Palataan

 

Olen jo kirjoittanut tähän ketjuun monta arvausta.
Ex-puolisoni sairastui heti kesämökin oston jälkeen mökkihöperyyteen.
Olimme kaiken vapaa-aikamme mökillä vuoden ympäri. Oli minullakin vieroitusoireita mökistämme avioeron jälkeen.
Tapasin tänä syksynä naisen, joka mökkeilee samassa kunnassa. Huomasin ettei minulla ole enää mitään kaipuuta sille seudulle.
Ei toisen ihmisen pään sisälle voi mennä.
Parisuhteessa pitää olla omat rajat. Kirjoitin aikoinaan paljon elämästäni nettipalstoilla.
Tätä palstaa seurattuani totean, että tein viisaasti, kun en kirjautunut aikakausilehden palstalle ja vaihtelin nimimerkkejä.
Miehesi olkoon mökillänne metsäneläinten hyvässä seurassa. Nauti vapaudestasi kaupunkiasunnossanne. Ihailin eilen pitkällä kävelymatkalla luonnon värikkyyttä ja teiden varsien helakoita kärpässieniä. Muistan kun pienenä koululaisena ihailin syksyllä havisevia haavanlehtiä, ja kävelin kumisaappaillani vesiojissa. Luonto on aina ollut paras ystäväni. Kun kävelin aikoinaan yli vuosikymmenen pitkää matkaa työpaikan ja kodin väliä viereisessä kaupungissa, linnut istuivat sähkölangoilla ja odottivat milloin ilmestyn näkökenttään. Lastemme isä voi hyvin, jos jotain lukijaani kiinnostaa. Hän pääsi jo kauan aikaa sitten eroon tupakasta ja viinasta. Uutta miestä en ole kaivannut ja tarvinnut elämääni. Elämäni on hyvässä tasapainossa, ja olen maailman onnellisin isoäiti ihanille lapsenlapsillemme.

 

Olen jo kirjoittanut tähän ketjuun monta arvausta.
Ex-puolisoni sairastui heti kesämökin oston jälkeen mökkihöperyyteen.
Olimme kaiken vapaa-aikamme mökillä vuoden ympäri. Oli minullakin vieroitusoireita mökistämme avioeron jälkeen.
Tapasin tänä syksynä naisen, joka mökkeilee samassa kunnassa. Huomasin ettei minulla ole enää mitään kaipuuta sille seudulle.
Ei toisen ihmisen pään sisälle voi mennä.
Parisuhteessa pitää olla omat rajat. Kirjoitin aikoinaan paljon elämästäni nettipalstoilla.
Tätä palstaa seurattuani totean, että tein viisaasti, kun en kirjautunut aikakausilehden palstalle ja vaihtelin nimimerkkejä.
Miehesi olkoon mökillänne metsäneläinten hyvässä seurassa. Nauti vapaudestasi kaupunkiasunnossanne. Ihailin eilen pitkällä kävelymatkalla luonnon värikkyyttä ja teiden varsien helakoita kärpässieniä. Muistan kun pienenä koululaisena ihailin syksyllä havisevia haavanlehtiä, ja kävelin kumisaappaillani vesiojissa. Luonto on aina ollut paras ystäväni. Kun kävelin aikoinaan yli vuosikymmenen pitkää matkaa työpaikan ja kodin väliä viereisessä kaupungissa, linnut istuivat sähkölangoilla ja odottivat milloin ilmestyn näkökenttään. Lastemme isä voi hyvin, jos jotain lukijaani kiinnostaa. Hän pääsi jo kauan aikaa sitten eroon tupakasta ja viinasta. Uutta miestä en ole kaivannut ja tarvinnut elämääni. Elämäni on hyvässä tasapainossa, ja olen maailman onnellisin isoäiti ihanille lapsenlapsillemme.

Kiva kuulla, mutta voiko olla noin, eikö ihminen aina kaipaa vierelleen toista ihmistä? Eikö yksinäisyys ole tuolla tavoin liian totaalista, jopa luonnon keskellä ja siellä varsinkin? Itse ainakin kärsin yksinäisyydestä ja siitä ettei parisuhteessa puhuta tarpeeksi.

 

Kiva kuulla, mutta voiko olla noin, eikö ihminen aina kaipaa vierelleen toista ihmistä? Eikö yksinäisyys ole tuolla tavoin liian totaalista, jopa luonnon keskellä ja siellä varsinkin? Itse ainakin kärsin yksinäisyydestä ja siitä ettei parisuhteessa puhuta tarpeeksi.

Nautin elämäntyylistäni. Vietin lapsuuteni 9- lapsisessa perheessä enkä sen jälkeen ole halunnut elämääni isoa laumaa. Kävin myöhään Prismassa, ja katselin siellä lehtiä ja lööppejä. Ikääntynyt mieslaulaja kertoi jonkun lehden kannessa uskovansa sielunvaellukseen. Hänestä yksi elämä ei riitä ihmiselle. Minulla on sellainen tunne, että tämä elämä on minulle tarkoitettu. Olen joskus kertonut jutelleeni Helsingin kadulla buddhalaisen munkin kanssa. Hän sanoi melkein heti keskustelun
alussa, että olen valaistunut ihminen. Olen paljon miettinyt eri uskontoja ja maailmankatsomuksia. Kaikissa niissä tavoitellaan rauhaa ja sisäistä tasapainoa. Ei minun tarvitse mennä minnekään retriittiin hiljentymään. Olen levossa tässä ja nyt. Dalai Lama ja moni muu elävät selibaatissa. Mielestäni seksi orjuuttaa ihmistä. Sitä tuputetaan joka paikassa kuin huumetta. En jaksaisi elää yhdessä hyvin viriilin partnerin kanssa. Tarvitsen paljon omaa tilaa ja rauhaa. Kun tapasin tulevan lasteni isän, hän oli tullut Suomeen armeijaan. Kuvittelin, että hän palaa takaisin opiskelukaupunkiinsa.
Päätin, että hän on viimeinen miesjuttuni. Olin siinä vaiheessa jo täysin miehiin kyllästynyt. Heitä riitti joka lähtöön.
Luultavasti olisin pitänyt pääni ja elänyt yksineläjänä. Helsingissä on hyvin paljon yksineläjiä. Inhoan sinkku sanaa enkä käytä sitä muuten kuin äänilevyasioissa. Täällä saamme elää niin kuin haluamme enmekä ole kenellekään tilivelvollisia.
En löytänyt Prismasta mitään luettavaa. Säälin lehtien toimittajien väsäämiä typeriä lööppejä. Jos kirja Sannasta ei myy muuten kuin tuollaisella räiskinnällä, niin voi elämän kevät. Onko Suomen kansa tosiaan noin tyhmää kuin toimittajat kuvittelevat?
En usko, että kukaan mies jaksaisi kauan minun kanssa. Tuhnis sanoi eron syyksi, että olen liian täydellinen ihminen. Nuorempi sisareni sanoi aikoinaan, että olen kuin pyhimys. Lyhytpsykoterapeuttini sanoi, että minun pitää opiskella diakoniksi. Tunnen aina suunnatonta raivoa, jos jotain ihmistä ei auteta hädässä tai hän näkee nälkää. Elämäni suurin tragedia olisi olla jonkun huippurikkaan ja typerän ukon puoliso, joka pihtailisi rahojaan ja kerskuisi niillä. Teemu Selänteen Sirpa yhtenä esimerkkinä. Olen onnellinen siitä, että olen nähnyt elämässäni lähes kaikki ihmiselämän vivahteet.
Kun liikun maailmalla, en kehu Suomea.
Tässä maassa on paljon ikäviä asioita.
Myös minua on potkittu ja mätkitty mennen tullen rankasti monella taholla elävässä elämässä ja myös netin palstoilla. Ehkä lukijani saavat voimaa siitä, kun revittelevät kustannuksellani. Kaikista asioista olen ottanut selvää, joten en minä tältä palstalta mitään hae enkä tarvitse saada mitään itselleni. Olen aina ollut kova kirjoittamaan, ja tehnyt sitä myös työkseni. Jouduin myös työssäni puhumaan paljon puhelimessa. Siksi nautin suunnattomasti, kun saan eläkeläisenä pitää suuni kiinni. Ennen lauloin paljon, mutta ilokseni sekin on jäänyt. Tykkään laulaa nykyään vain lastenlauluja. Sellaista tänään lallattelin, mutta en viitsinyt gioglettaa laulua netistä. Olen liian puhelias, ja siksi säästän ihmisiä lärpätykseltäni.
Vaikuttaa siltä, että Suomessa puhuminen on vanhanaikaista, ja kaikki vain somettaa. No tosin Prismassa yksi mies puhui puhelimeen koko ajan jopa kassalla maksaessaan. Ei käynyt kateeksi hänen mahdollista puolisoa.

 

71 viestiin, ymmärrän sinua hyvin, en minäkään kehu Suomea maailmalla, tosin nykyään harvemmin maailmalla käyn vaikka haluaisin ja voisin. Suomi on mennyt taaksepäin kehityksessä, tai ollaanko aina ollut juntteja, se metsään piiloutunut metsäkansa.

Kolmikymppisenä elin muutaman vuoden toisessa maassa, silloin ymmärsin miten mollissa Suomessa kaikki on, etenkin uutiset. Koronan jälkeen uutiset on tehnyt mahalaskun, Venäjän aloittaman hyökkäyssodan alettua siellä ollaan vielä vaan. Toisaalta ihmetellään, miksi niin moni masentuu, moni nuori jää eläkkeelle, syynä mielenterveysongelmat. Enkä tarkoita nyt tätä olevaa hallitusta, vaikka ei siitäkään aiheutuvat uutiset, ne negatiiviset plokkaukset, mitään hyvää mieltä tee, kenellekään. Siis ulkomailla asuessani huomasin että ihmisillä oli enemmän iloa, elämää ja voimia. Suomesta puuttuu ilo! Yritä siinä nyt sitten yksin pitää positiivista Mieltä. No jollei onnistu, niin avuksi voi hakea lääkäriltä Ilopillerit, joita niin moni Suomessa syö. Suomessa kärsitään myös stressistä, ihmekös tuo, syödään verenpaine, kolesteroli, diabetes -lääkkeitä, jne.

 

By the way, mieheni saapuu kohta mökille, sitä ennen oli jotenkin zenmäisesti omassa maailmassaan, ei ollut äksy kuten yleensä, vain vähän. Mies kuunteli Viron sanastoa ja katseli tanssivideoita.
Mihin mökillä tarvitaan Viron kieltä, olisiko ajatusta?
Ehkä mökkihöperyys, mitä se sitten onkaan vaivaa jo tosi pahasti. Tai sitten on jotain meneillään, kuten jonkun ehdottamia tsainajuttuja, mitä ne muuten tarkalleen on?
Mutta en nyt viitsi ajatella asiaa enempää, nautin yksinolosta, pistän takkaan tulen, menen saunaan ja otan oluen, Lapin kullan. Sen kylkeen lämpimän lapinjuuston lakkahillolla. Kaiken saman minkä voi tehdä mökillä voi tehdä myös kotona..(tähän aikaan vuodesta mökki on jo kalsea ja ajatella sitä kauppakassiruljanssia, ennenkuin saa mitään suuhunsa).

 

#72 Kiitos ihanasta viestistäsi. Juuri tätä samaa sanovat kesäisin Suomessa vierailevat lapseni. Koronavuodet olivat hyvin synkkää aikaa Suomessa.
Ehkä Sanna-kirjat (Lauri Nirmen kirja on tulossa myöhemmin) purkavat kuin miinoitusta sotatantereilla. Ihmisillä on valtava tarve purkaa ahdistustaan ja pelkojaan ja syyttää kaikesta yhtä ja samaa henkilöä. Kai heidän mielestä Sannan olisi pitänyt jäädä sängyn pohjalle makaamaan ja pumpata itsensä täyteen psyykenlääkkeitä.
Ex-aviomieheni matkusti paljon ulkomailla. Hän markkinoi lääkeyrityksen tuotteita. Olin joskus mukana työmatkoilla, ja innolla edistin ihmisten hyvinvointia.
Kirjoitin myöhään illalla tällä palstalla, ja sitten googletin tietoa Dalai Lamasta.
Yksi Suomen menestyneimmistä naisyritysjohtajista on julkaissut elämänkertansa, ja kertoi Maarit Tastulan podcastissa saaneensa elämäänsä eniten tasapainoa buddhalaisuudesta. Kaikki Dalai Laman elämänohjeet tuntuivat tutuilta ja järkeenkäyviltä.
Huumori ja ilo ovat aina kantaneet minua. Elämässäni on tapahtunut hyvin raskaita tapauksia, mutta aina olen jaksanut lähteä töihin ja olla ihmisten keskellä.
Tyttäreni asui muutaman vuoden Ranskassa useassa eri kaupungissa. Kerran hän suunnitteli minulle ihana etunimen ja elämän Rivieralle. Katson melko paljon ranskalaisia elokuvia ja luen kirjoja jopa ranskaksi. Äsken katsoin viidennen jakson Normal people-tv-sarjaa. Olin nuorena kuin sarjan naispäähenkilö.
Olisi kai pitänyt hakea opiskelemaan kirjallisuutta, mutta äidinkielenopettajani, erittäin arvostettu Suomen Agatha Christie tympäisi näsäviisaudellaan kirjallisuusintoni. Viimeisin äidinkielenopettajani pahoitteli, kun yo-aineeni palasi takaisin ällästä ämmänä. Tavallaan hyvä etten lähtenyt rimpuilemaan kivikkoiselle kirjallisuuspolulle. Tykkään käydä kirjastojen kirjallisuusilloissa.
Mukava kun et takertunut ikuiseen ”miksi sinulla ei ole uutta miestä” jankkaukseen.
Olen aina saaanut vetää miehen roolit monen miehen edestä jo lapsuudestani lähtien. Venyin avioliitossani uskomattomiin sfääreihin pahasti alkoholisoituneen puolisoni kaiken mahdollistajana. Heikoimmillani olin ulkomailla lomamatkoilla, kun hän oli täysin sekaisin juopottelunsa takia.
Nykyään kaikista asoista voi yleisesti puhua ja kirjoittaa. Tarinani on kesyimmästä päästä.
Koronavuosina kävin melko paljon ulkomailla vaikka se oli hankalaa lentolakkojen ja koronatodistusten takia. Sitten pamahti Ukrainan sota, kun vietimme ulkomailla lapseni baby showeria. Kävin yläkerrassa huoneessani lukemassa, että Venäjä on hyökännyt Ukrainaan. Tyttäreni tuli moittimaan minua miksi eristäydyn huoneeseeni kesken juhlien.
Olen vahva ihminen enkä ole mistään moksiskaan. Noudatan kaikkia ohjeita mitä kansalaisille neuvotaan Putinin joukkojen mahdollisen hyökkäyksen varalta.
Olisi tietenkin ihanaa, kun rauha tulisi ja elämä Euroopassa normalisoituisi. Voisin sitten vapaasti hengittää, ja ehkä kokonaan jättää Suomen taakseni.
Katsoin joku aika sitten brittielokuvan Father. Ikääntyneen ihmisen elämä voi olla rikasta vaikka on muistisairas. Levollinen elämä ja puistossa ulkoilu riittävät. Rakastan yli kaiken isoissa puistoissa kävelyä Lontoossa ja kaikissa muissakin suurkaupungeissa. Tyttäreni on vienyt minua ympäri Eurooppaa.
Helsingin puistot olen kolunnut läpikohtaisin lähes koko ikäni Helsingissä asuneena. Yksinäisyydestä vouhkataan liikaa Mediassa. Helsingissä on yksinäisille paljon aktiviteetteja, jos kodin seinät tuntuvat kallistuvan päälle. Tällä viikolla läheisessä kulttuuritalossa oli kaupungin järjestämä infostandi senioreille. Kävelin käytävällä ja kovaäänisestä raikui Katri Helenan Katson autiota hiekkarantaa ja hieman myöhemmin Tapani Kansan Kalajoen hiekat. Molemmat ihania biisejä, mutta sääli, että ikäihmisten kuvitellaan elävän vain menneisyydessään.
Dalai Laman yksi ohjeista on, että vuodessa pitää käydä ainakin kerran paikassa jossa ei ole ennen käynyt, eikä menneitä pidä kaivella vaan elää nykyhetkessä. Lapseni eivät siedä ollenkaan, että jauhan vanhoja asioita.
Sain uusittua passini Nordean nikottelusta huolimatta. Nettioperaattorillani asioidessani operaattorille tuli verkkohäiriö, ja joudun asioimaan liikkeessä uudestaan. Vaikka eläisin kuinka pientä ja vaatimatonta elämää tahansa, asioita on hoidettava, ja päiväni kuluvat kuin siivillä. En ymmärrä miten saisin mahdutettua päivääni jonkun miehen tapaisen. Muinoin harrastin kirrjeenvaihtoa ulkomaisen miehen kanssa, ja hän olisi heti halunnut vierailla Suomessa.
Tuskin kukaan kutsuisi minua vieraakseen ulkomaille vaikka olisin parempi kirjoittaja kuin tällä viikolla Nobel-kirjallisuuspalkinnon voittanut naiskirjailija Etelä-Koreassa. Minä muuten pidän myös rännässä kävelystä. Viittaan tällä Hesarin kirjajuttuun palkinnon voittajasta.
Jatkan Normal people katsomista. zsitten lämmitän eilen ostamani kaalikääryleet.
Niistäkin voisin kirjoittaa muutaman liuskan tarinan. Juttu aina karkaa lapasistani.
Jatketaan tarinaa jossain toisessa ketjussa ettei ap. tunne itseään ulkopuoliseksi ketjussaan.

 

Mies kävi mökillä muttei arvoitus koskaan ratkennut, ehkä joskus sitten. Minulla ei ollut energiaa tehdä yllätyskäyntiä tms. Toivottavasti arvoitus ei ratkea liian myöhään, ettei tarvitse tuntea itseään petetyksi. Jäin kaipaamaan palstan vahvaa kommentoijaa. Mihin hävisit? Tuollainen ystävä olisi kullan arvoinen.