Ei kukkia hääpäivänä!

Oltiin puhuttu jo etukäteen, että ei osteta hääpäivänä mitään. Paitsi että kukkia haluaisin, sen verran pyysin. No, ei tullut. Mies sanoi vain että k-kaupassa ei ollut. Kukkakauppaan matkaa kaupalta alle 1km.. alkuun olin vain vähän pettynyt mutta nyt muutama päivä myöhemmin asia surettaa minua todella! Ja kun oikein haluan suruissani velloa, tajusin etten saanut mitään äitienpäivänäkään, mikä oli minulle ensimmäinen tänä vuonna.

Sanokaa että joltain muultakin löytyy yhtä rakas tomppeli, joka ei sitten älyä vaikka pyytää ei mulla muuta

 

Se on kyllä paha, jos ei edes pyynnöstä...

 

Täältä löytyy. Tai sitten ostaa toisena vuotena peräkkäin saman lahjan...
Hän vetoaa adhd:hensa, mutta ei se mun harmin tunteita yhtään sovita. Jos en itse järjestä, niin en saa. Saatan esim tekstiviestin lähettää iltapäivällä, ja hän saattaa vastata että mennäänkö töiden jälkeen ravintolaan syömään.

 

En halua hääpäivänä, syntymäpäivänä, äitienpäivänä, naistenpäivänä... jouluna mitään. Miksi mieheni pitäisi ostaa jotain? Jos tarvitsen tai haluan jotain niin sitten pyydän. Jonninjoutavaa rahan tuhlausta.

 

En halua hääpäivänä, syntymäpäivänä, äitienpäivänä, naistenpäivänä... jouluna mitään. Miksi mieheni pitäisi ostaa jotain? Jos tarvitsen tai haluan jotain niin sitten pyydän. Jonninjoutavaa rahan tuhlausta.

Ei oo tullut mieleenkään, takana kohta puolivuosisataa yhdessä

 

Oltiin puhuttu jo etukäteen, että ei osteta hääpäivänä mitään. Paitsi että kukkia haluaisin, sen verran pyysin. No, ei tullut. Mies sanoi vain että k-kaupassa ei ollut. Kukkakauppaan matkaa kaupalta alle 1km.. alkuun olin vain vähän pettynyt mutta nyt muutama päivä myöhemmin asia surettaa minua todella! Ja kun oikein haluan suruissani velloa, tajusin etten saanut mitään äitienpäivänäkään, mikä oli minulle ensimmäinen tänä vuonna.

Sanokaa että joltain muultakin löytyy yhtä rakas tomppeli, joka ei sitten älyä vaikka pyytää ei mulla muuta

Luonnekysymys ja osittain lapsuudessa opitusta perinteestä johtuvaa, vaikka varmaan miehissä on enemmän noita merkkipäivistä ja lahjoista piittaamattomia.
Minun vaimolleni lahjat ovat jokseenkin ylivoimainen asia. Siksi minä ostan lahjat esim. lapsille ja sukulaisille. Ja useampi vuosi sitten annettuani hänelle lahjan hääpäivänä erehdyin kysymään, onko hänen mieleensä koskaan tullut antaa minulle joku vastalahja. Kysymys sai hänet aidosti hämmästymään ja vastaamaan ettei hän enää halua lahjoja...

 

Täältä löytyy. Tai sitten ostaa toisena vuotena peräkkäin saman lahjan...
Hän vetoaa adhd:hensa, mutta ei se mun harmin tunteita yhtään sovita. Jos en itse järjestä, niin en saa. Saatan esim tekstiviestin lähettää iltapäivällä, ja hän saattaa vastata että mennäänkö töiden jälkeen ravintolaan syömään.

Mä lisään tähän kirjoitukseeni, että mä ostan aina jotain pientä käyttökelpoista, kuten uuden kynän, sormikkaat tai hatun hukkuneiden tilalle, bokserit, sukat, suklaata,... Illalla mies voivottelee, että hän ei muistanut ostaa mitään. Viimeksi kun mulla oli synttärit, niin näytin jo kuukautta ennen kaupassa että haluan tuon, ja lähden nyt autoon odottamaan että hän voi ostaa sen ja viedä kotona sitten vaatekaapin perälle piiloon ja unohdan mikä se oli. Synttärini aattona kerroin, että hänellä on jo lahja ostettuna, no ei kuulemma olisi muistanut sitäkään.
Mun vanhemmille lahjojen antaminen on ollut tärkeää ja olen perinyt sen.