Se on koko maailman ilmiö ja pakkomielle. Naisen objektisointi ja hänen ruumiinosiensa ikäänkuin kaupallinen pilkkominen korjausta ja kohotusta vaativiin kohteisiin. Ulkonäkökeskeisyys ja nuoruuden palvonta. Ennen 50 päälle veet ehkä teetti sen ekan faceliftin korjatakseen kaksoisleuan ja roikkuposket, mutta nyt botoxit ja piikkihoidot aloitetaan jo 20 tai alle. Nää palstat vaan heijastaa tuota. Tähän se on livennyt pikkuhiljaa. Perseimplantit ja rasvansiirteet silaritisissen lisäksi peruskauraa. Ei mitään järkeä enää missään.
Tervettä pohdiskelua. Perusta uusi ketju aiheelle. Katson Yle Areenalta ja YouTubesta paljon elokuvia. Mieleeni muistui 1930-luvun komedia, jossa pääosassa Gary Grant. Elokuvassa keskitytään kauneushoitolaan. Jo silloin naisille annettiin erittäin vaativia kasvojoitoja. Tällä viikolla 1937 SF- elokuvassa Kuriton sukupolvi miesprofessorin vaimolla oli kääre kaulan ympärillä ilmeisesti kiinteyttämään velttoa leuan alustaa. Ip-lehdestä löytyy video, jossa nuori nainen käärii kasvonsa yöksi kääreisiin ikääntymisen merkkien pelossa.
Minulle ikääntyminen on ollut suuri helpotus ja siunaus. Tänä kesänä olen saanut tuntemattomalta mieheltä vain yhden kohteliaisuuden. Mihin minä miesten katseita ja kehuja tarvitsisin? En yhtään mihinkään. Olen aikoinaan joutunut työpaikoillani erittäin hankaliin tilanteisiin ulkonäköni takia. Ei yh-äiti niin vain vaihda lennossa työpaikkaa, kun pomo on häneen pohjiaan myöten ihastunut.
Ei ole helppo olla töissä samassa huoneessa naisen kanssa, jonka aviomies lähettää minulle matkoiltaan hauskoja postikortteja. Olen omaksunut siilipuolustusstrategian, ja siitä on vaikea päästä eroon.
Vävyni tykkäävät minusta ja se riittää. Olen kuin prinsessa heidän silmissään.
Pistän aina hanttiin, kun he tarjoavat minulle matkoja, ravintolaaterioita ym.
Tykkään niin maan perusteellisesti pienestä ja vaatimattomasta elämästäni.
Mieluiten olisin jossain maaseudulla luonnon helmassa ihailemassa lintujen elämää. Maailma on paha ja vaaroja täynnä. Tälle palstalle on pesitynyt namusetiä ja pedofiilejä, seksuaalisesti häiriintyneitä ja misogyyneja. Ei minun kirjoitukset heitä lannista vaan saavat vain lisää bensaa liekkeihin.
Uusimmassa K&K-lehdessä on juttu naisesta, joka kirjoitti elämästään kirjan. Hän käy terapiassa, ja on jo melko selvillä vesillä isänsä häneen kohdistaman insestin takia. Näitä asioita minä päivittäin pohdiskelen. Toisessa saman srk-lehden jutussa naisterapeutti kertoo posttraumaattinen kasvu-terapiasta. Ehkä kyseinen terapiamuoto on mielestäni paras. Luultavasti olen itse käyttänyt sitä menetelmää itseeni eniten. Käännän ikävät asiat hyväksi.
Ehkä tämän palstan törkyturvat ovat saaneet jotain elämäänsä kirjoituksistani.
Ainakin nimimerkki Super-Setis myönttää ”lol” nauraneensa. Hän ilmeisesti projisoi ex-vaimoaan kirjoituksissani. Ohitan nykyään hänen jutut lukematta. Liika on liikaa. Jos olen hänen mielestä autisti ja ADHD, niin so what ex-aviomiestäni lainaten. Lehtijuttujen perusteella kyseiset ”vaivat” ovat nykyään Suomessa enemmän sääntö kuin poikkeus.