Siksi tiedänkin kun en ole cityvihreä, sinä taas tietämätön citypunikki
Syvien pohjien lajit ovat melko samanlaisia pitkin rannikkoa
Avointen merialueiden syvänteissä yleisimpiä lajeja ovat valkokatka ja merivalkokatka (Monoporeia affinis, Pontoporeia femorata), liejusukasjalkainen (Harmothoe sarsi) sekä makkaramato (Halicryptus spinulosus). Koviin pintoihin kiinnittyvät sinisimpukat (Mytilus trossulus), merirokot (Amphibalanus improvisus), levärupi (Einhornia crustulenta) ja polyypit (Laomedea loveni, Cordylophora caspia).
Suojaisemmilla syvillä pohjilla viihtyvät liejusimpukat (Macoma balthica) ja monisukasmadot (mm. Marenzelleria spp.). Matalammissa syvänteissä esiintyvät yleisinä merisukasjalkainen (Hediste diversicolor), surviaissääsken toukat, harvasukasmadot (Oligochaeta) ja vesikotilot. Uudehkona tulokkaana myös liejutaskurapu (Rhithropanopeus harrisii) on vallannut elintilaa etenkin sisäsaariston pehmeiltä ja kivikkoisilta pohjilta.
Syvyyksien kookkaimpana selkärangattomana pohjia pitkin hiipii kilkki (Saduria entomon), jopa kymmensenttiseksi kasvava peto, jolle kelpaavat myös pohjaan vajonneet raadot.