Metsäkone jyräsi uhanalaisten simpukoiden yli

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Siellä ei ole mainittavaa pohjaeliöstöä joka sen takia kuolisi mutta eihän joku cityvihreä sitä tietäisi.
Siksi tiedänkin kun en ole cityvihreä, sinä taas tietämätön citypunikki

Syvien pohjien lajit ovat melko samanlaisia pitkin rannikkoa

Avointen merialueiden syvänteissä yleisimpiä lajeja ovat valkokatka ja merivalkokatka (Monoporeia affinis, Pontoporeia femorata), liejusukasjalkainen (Harmothoe sarsi) sekä makkaramato (Halicryptus spinulosus). Koviin pintoihin kiinnittyvät sinisimpukat (Mytilus trossulus), merirokot (Amphibalanus improvisus), levärupi (Einhornia crustulenta) ja polyypit (Laomedea loveni, Cordylophora caspia).

Suojaisemmilla syvillä pohjilla viihtyvät liejusimpukat (Macoma balthica) ja monisukasmadot (mm. Marenzelleria spp.). Matalammissa syvänteissä esiintyvät yleisinä merisukasjalkainen (Hediste diversicolor), surviaissääsken toukat, harvasukasmadot (Oligochaeta) ja vesikotilot. Uudehkona tulokkaana myös liejutaskurapu (Rhithropanopeus harrisii) on vallannut elintilaa etenkin sisäsaariston pehmeiltä ja kivikkoisilta pohjilta.

Syvyyksien kookkaimpana selkärangattomana pohjia pitkin hiipii kilkki (Saduria entomon), jopa kymmensenttiseksi kasvava peto, jolle kelpaavat myös pohjaan vajonneet raadot.
 
vierailija
Näköjään vain raakuista saa olla huolestunut, mutta se kun ma.mut tappaa eurooppalaisia niin se tavallaan kuin kuuluu kuvaan ja sen kanssa pitää vain oppia elämään.
Kyllä saa ja pitääkin huolestua, mutta ei se tarkoita etteikö muusta saisi keskustella. Voit tehdä haluamasi määrän aloituksia asiasta ja kirjoittaa niihin paljon kommentteja. Mikä on siis ongelma?
 
Siksi tiedänkin kun en ole cityvihreä, sinä taas tietämätön citypunikki

Syvien pohjien lajit ovat melko samanlaisia pitkin rannikkoa

Avointen merialueiden syvänteissä yleisimpiä lajeja ovat valkokatka ja merivalkokatka (Monoporeia affinis, Pontoporeia femorata), liejusukasjalkainen (Harmothoe sarsi) sekä makkaramato (Halicryptus spinulosus). Koviin pintoihin kiinnittyvät sinisimpukat (Mytilus trossulus), merirokot (Amphibalanus improvisus), levärupi (Einhornia crustulenta) ja polyypit (Laomedea loveni, Cordylophora caspia).

Suojaisemmilla syvillä pohjilla viihtyvät liejusimpukat (Macoma balthica) ja monisukasmadot (mm. Marenzelleria spp.). Matalammissa syvänteissä esiintyvät yleisinä merisukasjalkainen (Hediste diversicolor), surviaissääsken toukat, harvasukasmadot (Oligochaeta) ja vesikotilot. Uudehkona tulokkaana myös liejutaskurapu (Rhithropanopeus harrisii) on vallannut elintilaa etenkin sisäsaariston pehmeiltä ja kivikkoisilta pohjilta.

Syvyyksien kookkaimpana selkärangattomana pohjia pitkin hiipii kilkki (Saduria entomon), jopa kymmensenttiseksi kasvava peto, jolle kelpaavat myös pohjaan vajonneet raadot.
Ikävä kyllä syvät alueet Itämeressä ovat nykyisin yleensä hapettomuuden takia vailla elämää, kiitos rehevöittävien jätevesien. Mutta silti minkä tahansa jätteen dumppaaminen on typerää. Valtion pitäisi laittaa laivayhtiöiden tukien ehdoksi se, että juomapakkaukset ovat pantillisia ja että jätteet toimitetaan maihin asiallisesti kasiteltäväksi.

punaiset alueet hapettomia pohjia
 

Yhteistyössä