"Ei ole Lloyd Libison vika, millainen on maailma, jossa joutuu pyristelemään pinnalla. Jos marttyyriuden hiventäkään on, sitä tulee käyttää hyväksi voidakseen myydä paitoja. Stressi- tai burnout-ilmoituksellaan somevaikuttaja saa vessapaperin maksulliseksi yhteistyökumppanikseen. Vaarin tai mummon sairastumisen johtaa lehtijuttuun, joka tuottaa uusia työmahdollisuuksia.
Yksityisyys on kauppatavaroista arvokkain.
Joskus tuota kutsuttiin huomiotaloudeksi, nyt sille pitäisi keksiä uusi nimi, mutta ”tyrkyt rahastamassa liioiteltujen tunnetilojensa avulla vastuuttomasti toiveikkaita -talous” ei ole järin toimiva.
Samalla pitäisi miettiä uudelleen myös täysi-ikäisyyden määritelmä.
Jos 60 on uusi 40, kuten jotkut tutkijat väittävät, mikä on 30, uusi 4? Siksi aikuisten tulisi tuntea vastuunsa. Jos eräänä Yle-kritiikin lähtökohtana oli Ylen objektiivisuuden kyseenalaistaminen, ei Lloyd Libison hyväksikäyttö omiin sananvapaustarkoituksiin ollut kovin eettinen ratkaisu, vaan lähinnä kyseenalaisti Yleä kritisoivien toimittajien ammattitaidon ja objektiivisuuspyrkimykset."
Yleä kritisoivien toimittajien ammattitaito ja objektiivisuuspyrkimykset ovat olleet lähinnä kyseenalaisia, kirjoittaa Ilta-Sanomien kolumnisti Jyrki Lehtola.
www.is.fi