Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Viestini on lähetetty ja näytetään muille moderaattorin hyväksynnän jälkeen! Vastasin vain englanniksi ettei eräs viesti ollut minulta, ja että miun täytyi esittää varaukseni asiasta.
 
vierailija
Arvasinkin, ettei sulla ole mulle mitään sanottavaa siitä. Ei ole koskaan ollut. Mulle se on ollut aina isompi juttu. Tieto siitä, että kun sopiva ihminen osuu sun kohdalle, en yhtäkkiä olekaan minkään arvoinen, vain täysin ohitettava tapaus. Näillä spekseillä se on enemmän kuin todennäköistä tulevaisuudessakin.
 
vierailija
Pitäis mun varmaan mennä terapiaan tai jotain. Niin pahaa tämä tekee. Nytkin kun mietin mennyttä, miren kauan jaksoin, uskoin ja ymmärsin. Kuinka sua ei ole kiinnostanut yhtään korjata, lohduttaa, kunnolla pyytää anteeksi rai kunnolla selittää, mieli ja kroppa reagoi halulla oksentaa. Mulla tuli niin paha olo ettet uskokaan ja sitä on kestänyt kauan.
 
vierailija
En kyllä usko että terapia auttaisi. Vatvominen, tunteiden sanoittaminen, pohtiminen, itkeminen, tunteiden tunteminen ei ole auttanut. Ei tähän varmaan varsinaisesti auta mikään. Ajan kuluminen ehkä, mutta ei se kivutonta minusta tule tekemään ja vielä vuosien kestäminen ennen kuin hiukan helpottaisi tuntuu julmalta.
 
vierailija
Sama. Sitten todellisuus mursi tuollaiset haaveilut rysäyksellä. En enää haaveile. Miksi tieten tahtoen kiusata itseään asioilla, joita kyllä yhä haluaisin mutta jotka eivät vissiinkään koskaan ole tapahtumassa. Siispä ei haaveiluja eikä päiväunia tai ajatuksia siitä miltä mikäkin tuhansista eri skenaarioista tuntuisi, mitä voisi olla ja kuinka ihanaa se olisi ihan jo vain siksi että hän on niin oikea.

Pitää vain jotenkin hyväksyä se että sen kaiken sijasta edes suukkoa ei vaihdettu, saati nyt mitään muuta. Ei tullut niitä hetkiä kun olisin saanut rauhassa vain katsella häntä, ihmetyksessä ja kiitollisena. Eikä sitä että olisi voinut rauhassa nauttia pitkästä halauksesta ihan luvan kanssa ilman syyllisyyttä. Ja sitä kaikkea kaikkea muuta. Kosketuksia ja hetkiä. Mitä kaikkea nyt rakastavaisilla ja toistensa seurassa viihtyvillä nyt on kesät talvet pitkin maapalloa. Ystävien kanssa tietysti on hauskaa, mutta ei se ole sama asia. Olisin niin halunnut kokea sellaisia elämän yksinkertaisista ja kivoista asioista nauttimisia hänen kanssaan. Vaikka nuotiosta tai ensimmäisestä telttaretkestäni ikinä. Nauraa, ihmetellä maailman ilmiöitä, oppia uusia juttuja, jakaa pieniä rentoja kosketuksia pitkin päivää, upota hänen päällensä tahallisen odottamisen jälkeen illalla.

Introvertteillä seurassa ja introvertteillä erillään. Olla ja antaa olla oma itsensä. Eikä vain antaa olla vaan nauttia ja häpeämättä juhlia sitä että ollaan semmosia kun ollaan. Hän mm. polyglottitaipumuksineen ja mulla sulkia jääkaapin ovessa, seinällä, katossa ja ranta-aarteita liinavaatekaapissa. Ehkä olis yhteinen T+a-tilaus. Eikä varmasti vänkäisi lintulaudan tuovan rottia. Enkä minä vänkäisi että uppoutuisi omiin juttuihin muka liikaa. Käydä halimassa kun lähtee mökille ja toivottaa hänet taas hyvän ajan päästä takaisin. Saada itse hali matkakaveriksi kun lähtisin kävelyretkilleni ja tonkimaan muille maille.
♥🥰
 

Yhteistyössä