Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
pari vuotta sitten vielä haaveilin, että me joskus vietettäisiin kesää yhdessä.
Sama. Sitten todellisuus mursi tuollaiset haaveilut rysäyksellä. En enää haaveile. Miksi tieten tahtoen kiusata itseään asioilla, joita kyllä yhä haluaisin mutta jotka eivät vissiinkään koskaan ole tapahtumassa. Siispä ei haaveiluja eikä päiväunia tai ajatuksia siitä miltä mikäkin tuhansista eri skenaarioista tuntuisi, mitä voisi olla ja kuinka ihanaa se olisi ihan jo vain siksi että hän on niin oikea.

Pitää vain jotenkin hyväksyä se että sen kaiken sijasta edes suukkoa ei vaihdettu, saati nyt mitään muuta. Ei tullut niitä hetkiä kun olisin saanut rauhassa vain katsella häntä, ihmetyksessä ja kiitollisena. Eikä sitä että olisi voinut rauhassa nauttia pitkästä halauksesta ihan luvan kanssa ilman syyllisyyttä. Ja sitä kaikkea kaikkea muuta. Kosketuksia ja hetkiä. Mitä kaikkea nyt rakastavaisilla ja toistensa seurassa viihtyvillä nyt on kesät talvet pitkin maapalloa. Ystävien kanssa tietysti on hauskaa, mutta ei se ole sama asia. Olisin niin halunnut kokea sellaisia elämän yksinkertaisista ja kivoista asioista nauttimisia hänen kanssaan. Vaikka nuotiosta tai ensimmäisestä telttaretkestäni ikinä. Nauraa, ihmetellä maailman ilmiöitä, oppia uusia juttuja, jakaa pieniä rentoja kosketuksia pitkin päivää, upota hänen päällensä tahallisen odottamisen jälkeen illalla.

Introvertteillä seurassa ja introvertteillä erillään. Olla ja antaa olla oma itsensä. Eikä vain antaa olla vaan nauttia ja häpeämättä juhlia sitä että ollaan semmosia kun ollaan. Hän mm. polyglottitaipumuksineen ja mulla sulkia jääkaapin ovessa, seinällä, katossa ja ranta-aarteita liinavaatekaapissa. Ehkä olis yhteinen T+a-tilaus. Eikä varmasti vänkäisi lintulaudan tuovan rottia. Enkä minä vänkäisi että uppoutuisi omiin juttuihin muka liikaa. Käydä halimassa kun lähtee mökille ja toivottaa hänet taas hyvän ajan päästä takaisin. Saada itse hali matkakaveriksi kun lähtisin kävelyretkilleni ja tonkimaan muille maille.
 
vierailija
Sama. Sitten todellisuus mursi tuollaiset haaveilut rysäyksellä. En enää haaveile. Miksi tieten tahtoen kiusata itseään asioilla, joita kyllä yhä haluaisin mutta jotka eivät vissiinkään koskaan ole tapahtumassa. Siispä ei haaveiluja eikä päiväunia tai ajatuksia siitä miltä mikäkin tuhansista eri skenaarioista tuntuisi, mitä voisi olla ja kuinka ihanaa se olisi ihan jo vain siksi että hän on niin oikea.

Pitää vain jotenkin hyväksyä se että sen kaiken sijasta edes suukkoa ei vaihdettu, saati nyt mitään muuta. Ei tullut niitä hetkiä kun olisin saanut rauhassa vain katsella häntä, ihmetyksessä ja kiitollisena. Eikä sitä että olisi voinut rauhassa nauttia pitkästä halauksesta ihan luvan kanssa ilman syyllisyyttä. Ja sitä kaikkea kaikkea muuta. Kosketuksia ja hetkiä. Mitä kaikkea nyt rakastavaisilla ja toistensa seurassa viihtyvillä nyt on kesät talvet pitkin maapalloa. Ystävien kanssa tietysti on hauskaa, mutta ei se ole sama asia. Olisin niin halunnut kokea sellaisia elämän yksinkertaisista ja kivoista asioista nauttimisia hänen kanssaan. Vaikka nuotiosta tai ensimmäisestä telttaretkestäni ikinä. Nauraa, ihmetellä maailman ilmiöitä, oppia uusia juttuja, jakaa pieniä rentoja kosketuksia pitkin päivää, upota hänen päällensä tahallisen odottamisen jälkeen illalla.

Introvertteillä seurassa ja introvertteillä erillään. Olla ja antaa olla oma itsensä. Eikä vain antaa olla vaan nauttia ja häpeämättä juhlia sitä että ollaan semmosia kun ollaan. Hän mm. polyglottitaipumuksineen ja mulla sulkia jääkaapin ovessa, seinällä, katossa ja ranta-aarteita liinavaatekaapissa. Ehkä olis yhteinen T+a-tilaus. Eikä varmasti vänkäisi lintulaudan tuovan rottia. Enkä minä vänkäisi että uppoutuisi omiin juttuihin muka liikaa. Käydä halimassa kun lähtee mökille ja toivottaa hänet taas hyvän ajan päästä takaisin. Saada itse hali matkakaveriksi kun lähtisin kävelyretkilleni ja tonkimaan muille maille.
Kauniita haaveita. Mikä on T+a? Teologinen aikakauslehti? 😝Kaipaatko paljasjalkaista stadin miestä?
 
vierailija
Kauniita haaveita. Mikä on T+a? Teologinen aikakauslehti? Kaipaatko paljasjalkaista stadin miestä?
Njet eikä ole stadilainen kuten en ole minäkään, paljasjalkainen tai junantuomakaan. Olihan ne kauniita, mutta rysähtivät taannoin tyhjiin. Nyt yritän jaksaa läpisurra loppumattomalta savotalta tuntuvaa lävistävää sydänsurua ja hänen menettämistään elämästäni. Kun en kykene ystävyyteen niin en kykene. Olisi väärin mua itseäni kohtaan leikkiä teeskentelyleikkiä, joka sekin kuihduttaa mut sisältä ja pettämiskumppaniksi en halua. Eroakaan hän ei ole ottanut.
 
vierailija
Joku asia palautti mieleeni taas sen kerran vuosien takaa kun valitsit sen punatukkaisen J-naisen mun edelle. Selvästi vähän ihastuitkin. Mä olin olemassa ja paikalla, enkä merkinnyt kerta kaikkiaan yhtään mitään🥺 Se on ilta jonka miettiminen saa joka kerta kyseenalaistaan kaiken. Jos olisimme vihdoin yhdessä, kauanko menisi, että tulisi taas joku punatukkainen tai muu, jonka varjossa olisin jälleen sulle olematon, jopa loukattavissa hehkutuksin.
 
vierailija
Ihania yö unia rakkaudelle. 💕
Hanipöö, Hanipöö, Hanipöö ilmestyisitköhän luokseni jos menisin lausumaan tuon peilin eteen. 🥰
Onnistuin tänään nyrjäyttämään nilkkani kaksi kertaa. Tasaisella maalla. 😅 Yliliikkuvat nivelet on välillä oikein kivoja. 👍
Ja oikein paljon hyvän yön haleja ja pusuja. Meinasivat unohtua. 🤗😚
Rakkaudella M.K.K
 

Yhteistyössä