Joku kysyi esimerkkejä pakkopositiivisuudesta. Mulle se näyttäytyy niin, että melkein kaikki muu kuin positiivinen siirappi (jossa siinäkään ei ole mitään vikaa) tunnutaan tulkitsevan riidanhaastamiseksi.
Aiemmin paatti oli niin hervoton juuri sen moninaisuutensa ja överin villisti assosioivan huumorin vuoksi. Nyt tuntuu, että ei siellä uskalla mitään läppääkään heittää, kun kaikki ns. uusi sisältö tulkitaan kirjoitetuksi provosointimielessä. Uusi sisältö viittaa siis johonkin ei jo ennestään tunnettuun vitsiin.
Nyt tuntuu siltä kuin siellä olisi todella tiukat raamit sille, mitä saa sanoa ja miten saa sanoa. Ja sanottakoon, että viestin itse mielestäni pehmeästi, en provosoi tai töksäyttele tai ikinä kritisoi päähenkilöitä tai muita kirjoittajia (no okei ehkä A:ta aikoinaan) ja kirjoitan kevyellä ja humoristisella mielellä ihan vanhasta muistista. Silti omiinkin harvoihin kommentteihin on tullut alapeukkua ja jopa hyökätty nyrkit pystyssä kuin lukien rivieni välistä jotain pahantahtoista. Korostan vielä, että en ole tyyppinä tai viestijänä lainkaan provosoiva ja silti näin, ja muutos on tapahtunut nimenomaan palstassa eikä omassa viestinnässä.
Luulen, että sen ihan oikean provoamisen vuoksi palstalla on ikään kuin allergisoiduttu provoamiselle ja sitä nähdään kaikkialla. Kaikkeen 'uuteen' reagoidaan kuin allerginen reagoi ulkomaailman ärsykkeisiin, eli nähdään uhkia sielläkin missä niitä ei ole. Ja tavallaan tuo on ymmärrettävää, koska sitä trollaamista on ollut niin paljon.