Periaatteessa kysymys on siitä, kenen työtä arvostetaan.
Jos yhtiön pääjohtaja (palkka 30 000/kk) irtisanoo työntekijöitään (palkka 2300/kk), firman osakekurssit nousevat ja johtaja saa vuoden lopuksi 400 000 euron bonukset.
Irtisanotut työntekijät saavat vuosikausien työnteostaan palkinnoksi 700 euroa/kk-verot työttömyyskorvauksen.
So johtaja on istunut ergonomisesti huippulaatuisella työtuolillaan, käynyt kokouksissa, juonut kahvia ja syönyt kampaviinereitä ja aterioinut firmaan piikkiin ja ajaa työsuhdemersulla.
Ne työntekijät ovat painaneet joka päivä 8 tuntia raakaa ruumiillista työtä, istuneet taukonsa työkalupakkinsa päällä, ajavat osamaksulla ostetuilla Puntoilla, syövät evääksi ottamiaan makkaravoileipia.
Tasan eivät käy onnen lahjat.
Johtaja on isänsä perustaman firman pomo.
Työntekijät niitä, joita nämä saastat käyttävät hyväkseen kerätäkseen lisää miljoonia pankkitileilleen.
Irtisanotuille työntekijöilleen heidän vaimonsa antavat palstoilla ohjeita kuinka syödä terveellisesti ja halavalla ja miehensä vinkuvat julkisuudessa kuinka firmaan ei saada työntekijöitä ja työvoimaa pitäisi saada, mitä kauempaa, mitä värikkäämpää, mitä kouluttautumattominta, mitä halvempaa, sitä parempaa.