Voi, täällä on kyllä hurjan empaattisia ja auttavaisia ihmisiä! Siltä varalta, että joku vielä seuraa tätä, niin tässä tilanteestani lyhyesti.
Vuosi sitten tapahtui eräs todella traumaattinen asia, mikä lamaannutti ja sai masentumaan täysin. Muutin tuolloin silloiselta paikkakunnaltani pois ja koitin aloittaa alusta ihan kokonaan. Hetken jaksoin pysyä toimintakykyisenä, mutta sitten tipahdin. En ole saanut kiinni oikein mistään asiasta. Asun yksin ja minulla on ns. kämppä, mutta ei kodin tuntua. Täytyisi päästä muuttamaan nykyisestä asunnosta lähtökohtaisesti jo mahdollisimman pian pois (monta syytä), jonka myötä kaikkien paikkaan sidonnaisten asioiden hoitaminen on lykkääntynyt.
Töitä tosin aloin etsimään kun alkoi näyttää, etten löydä kelpoa asuntoa osittain mihinkään kuulumattomuuden tunteen vuoksi. Opiskelen etänä, joten siihen pystyisin kyllä hyvin työt liittämään. En ole tullut valituksi mihinkään hakemaani paikkaan ja jossain vaiheessa voimat vaan hiipui molempien etsimiseen. Lähiopetukseenkin siirtymistä harkitsin, mutta sitten etäisyydet tulevat ongelmaksi, kun ei tiedä mistä sen asunnon löytää (+ mad. osa-aikatyöt jos lähiopetukseen siirtyy). Liikun julkisten varassa, eikä auton hankkiminen mahdollistu ennen säännöllisiä tuloja mikä sääli, koska se vapauttaisi monesta nyt huomioon otettavasta asiasta. En oikein uskalla sitouttaa itseäni mihinkään ja nyt kun luen tätä, niin ongelmani kuulostavat melko pikkumaisilta.
Tuntuu vaan, etten saa kaikkia asioitani menemään mitenkään yksiin. Olen ollut pitkään jumiutuneena kotiini ilman mitään vapaa-ajan vietteitä, koska jossain vaiheessa tuli vain niin kamalan arvoton olo ja kynnys lähteä mihinkään kasvoi. Alan tosin olla hiljattain sujut itseni kanssa ja voida hivenen paremmin, mutta nyt elämän sormien välistä hukkaan valuminen on alkanut ahdistaa. Kiitos, jos joku jaksoi lukea.
Ap