En pääse jaloilleni

Teen nyt aloituksen tänne, koska vauvan av:lla tuntuu olevan paljon ilkeämpää suhtautumista. Tilanne on se, etten oikein pääse jaloilleni millään elämän osa-alueella tai saa asioitani järjestykseen.

Tuntuu että haaskaan vaan aikaa, samalla kun elämä valuu sormien välistä hukkaan.

N20

 

Onneksi kyseessä ei ole kipsijalkaisuus. Minulla on sellainen kokemus tällä vuosituhannella.
Tänään Prismassa käveli vastaan iäkäs pariskunta. Mies oli kompastua kaupan aulassa olevaan
mustan maton reunaan, jonka reuna oli kai hieman koholla.
Katsoin äsken Skansen-yhteislauluesityksen ja olen vieläkin riemusta ratkeamaisillani.
Nauti kesästä ja saa voimaa musiikista. Olet nuori ihminen ja elämässäsi on paljon erilaisia
vaihtoehtoja. Jos joku valinta ei ollutkaan se oikea ja paras, siirry toiseen vaihtoehtoon.
Kokeileminen ja epäonnistuminen on normaalia. Tärkeintä on, että nautit elämästäsi
ja olet tasapainossa itsesi kanssa. Jos ihmissuhteissasi on ongelmia, ne ratkeavat aikanaan.
Ketään ei voi muuttaa. Vain itseään voi muuttaa, ja itsemyötätunto opettaa itseensä luottamista
ja hyväksymistä.
En enää vastaa ketjuusi, vaan toivottavasti saat ikäisiäsi pohtimaan asioitasi tähän ketjuun.

 

Teen nyt aloituksen tänne, koska vauvan av:lla tuntuu olevan paljon ilkeämpää suhtautumista. Tilanne on se, etten oikein pääse jaloilleni millään elämän osa-alueella tai saa asioitani järjestykseen.

Tuntuu että haaskaan vaan aikaa, samalla kun elämä valuu sormien välistä hukkaan.

N20

Kuvailet kovin yleisluontoisesti. Oletko työssä, opiskeletko? Onko sinulla ystäviä, miesystävää? Asutko omassa asunnossa vai vielä vanhempien luona. Tunnetko itsesi fyysisesti terveeksi.

 

Kuvailet kovin yleisluontoisesti. Oletko työssä, opiskeletko? Onko sinulla ystäviä, miesystävää? Asutko omassa asunnossa vai vielä vanhempien luona. Tunnetko itsesi fyysisesti terveeksi.

Ajattelin, ettei tähän välttämättä tule vastauksia, joten en viitsinyt avata kaikkea aloitukseen.

Jos jaksat pysyä hetken linjoilla, niin kirjoitan mieluusti vähän pidemmin! Siinä vain kestää tovi, toivottavasti se ei haittaa.

Ap

 

Ajattelin, ettei tähän välttämättä tule vastauksia, joten en viitsinyt avata kaikkea aloitukseen.

Jos jaksat pysyä hetken linjoilla, niin kirjoitan mieluusti vähän pidemmin! Siinä vain kestää tovi, toivottavasti se ei haittaa.

Ap

Nyt alkaa Sanansaattajat mtv3. Ootko katsonut?

 

Teen nyt aloituksen tänne, koska vauvan av:lla tuntuu olevan paljon ilkeämpää suhtautumista. Tilanne on se, etten oikein pääse jaloilleni millään elämän osa-alueella tai saa asioitani järjestykseen.

Tuntuu että haaskaan vaan aikaa, samalla kun elämä valuu sormien välistä hukkaan.

N20

Suuri Kitkemispäivä tulossa

Suuri Kitkemispäivä on ensi viikolla ja siihen valmistaudutaan jo. Kitkeminen on helppoa oikealla kitkemistekniikalla ja kuun mukaan kitkemispäivinä.

sarinpuutarhat.blogspot.com

 

Nyt alkaa Sanansaattajat mtv3. Ootko katsonut?

En, haluatko avata vähän mistä kyse?

Ap

 

Ajattelin, ettei tähän välttämättä tule vastauksia, joten en viitsinyt avata kaikkea aloitukseen.

Jos jaksat pysyä hetken linjoilla, niin kirjoitan mieluusti vähän pidemmin! Siinä vain kestää tovi, toivottavasti se ei haittaa.

Ap

 

Teen nyt aloituksen tänne, koska vauvan av:lla tuntuu olevan paljon ilkeämpää suhtautumista. Tilanne on se, etten oikein pääse jaloilleni millään elämän osa-alueella tai saa asioitani järjestykseen.

Tuntuu että haaskaan vaan aikaa, samalla kun elämä valuu sormien välistä hukkaan.

N20

Voisinpa auttaa sinua. Itse paljon vanhempana, noin kolme kertaa ikäsi verran, voin vain todeta tilanteesi muistuttavan omaasi. Älä luovuta, olet vasta alussa. Odotan jotta kirjoitat lisää

 

Voisinpa auttaa sinua. Itse paljon vanhempana, noin kolme kertaa ikäsi verran, voin vain todeta tilanteesi muistuttavan omaasi. Älä luovuta, olet vasta alussa. Odotan jotta kirjoitat lisää

"tilanteeni muistuttavan omaasi".

 

Voisinpa auttaa sinua. Itse paljon vanhempana, noin kolme kertaa ikäsi verran, voin vain todeta tilanteesi muistuttavan omaasi. Älä luovuta, olet vasta alussa. Odotan jotta kirjoitat lisää

Voi kiitos, ihana olet!

Ajattelin, että koittaisin käydä nukkumaan. Mahtaisitko lukea tätä vielä huomenna?

 

Voi kiitos, ihana olet!

Ajattelin, että koittaisin käydä nukkumaan. Mahtaisitko lukea tätä vielä huomenna?

Tämä siis ap.

 

Ei ole mitenkään harvinaista, että ihminen kohtaa eksistentiaalisen kriisin aikuistumisen kynnyksellä. Kun ylhäältä asetettu koulupolku loppuu eivätkä vanhemmatkaan enää päätä asioista, voi oma elämä alkaa tuntua päämäärättömältä. Omia valintoja kyseenalaistaa kun on niin paljon muitakin valintoja, joita voisi tehdä. Mitä jos teenkin virheen? Sellainen voi pahimmillaan johtaa siihen, ettei tee oikein mitään ja elämä ikään kuin pysähtyy. Elämisen sijaan päivät täyttää haaveilu siitä miten elää sitten joskus kun aloittaa sen elämisen.

Niin kliseistä kuin se onkin, tuohon auttaa vain se, että ns. ottaa itseään niskasta kiinni. Aikuistuu. Kun saa ensin yhden asian rullaamaan, muukin elämä asettuu uomiinsa. Koulu tai työ antaa rungon. Ei sen tarvitse olla loppuelämän työ tai unelmatutkinto, jota tavoittelee, mutta jotain kuitenkin, joka tuo päämääriä ja rytmittää tekemistä.

 

En, haluatko avata vähän mistä kyse?

Ap

Sanansaattajat-ohjelman Janne Saarikivi osaa jopa 20 eri kieltä: "Opiskelen koko ajan lisää"

Kielitieteilijä Janne Saarikivi nähdään uudessa Sanansaattajat-ohjelmassa tuomarina ja kertomassa etymologisten sanojen alkuperästä ja siitä, mitä sanat tarkoittavat.

www.mtvuutiset.fi

 

Lopulta huomaat, että kun saat kaiken järjestykseen tapahtuu jotain yllättävää ja kaikki menee uusiksi.

Ja ehkä sen jälkeen hoksaat että kaikelle on aikansa, tarkoituksensa ja että pare on vaan elää, olla ja nauttia.

Ja nautintoahan ei tunne ellei bälillä oo vilu ja nälkä ja ikävä.


Terkuin villasukkiaan ja pipoa kaipaileva Roosa.

 

Voi, täällä on kyllä hurjan empaattisia ja auttavaisia ihmisiä! Siltä varalta, että joku vielä seuraa tätä, niin tässä tilanteestani lyhyesti.

Vuosi sitten tapahtui eräs todella traumaattinen asia, mikä lamaannutti ja sai masentumaan täysin. Muutin tuolloin silloiselta paikkakunnaltani pois ja koitin aloittaa alusta ihan kokonaan. Hetken jaksoin pysyä toimintakykyisenä, mutta sitten tipahdin. En ole saanut kiinni oikein mistään asiasta. Asun yksin ja minulla on ns. kämppä, mutta ei kodin tuntua. Täytyisi päästä muuttamaan nykyisestä asunnosta lähtökohtaisesti jo mahdollisimman pian pois (monta syytä), jonka myötä kaikkien paikkaan sidonnaisten asioiden hoitaminen on lykkääntynyt.

Töitä tosin aloin etsimään kun alkoi näyttää, etten löydä kelpoa asuntoa osittain mihinkään kuulumattomuuden tunteen vuoksi. Opiskelen etänä, joten siihen pystyisin kyllä hyvin työt liittämään. En ole tullut valituksi mihinkään hakemaani paikkaan ja jossain vaiheessa voimat vaan hiipui molempien etsimiseen. Lähiopetukseenkin siirtymistä harkitsin, mutta sitten etäisyydet tulevat ongelmaksi, kun ei tiedä mistä sen asunnon löytää (+ mad. osa-aikatyöt jos lähiopetukseen siirtyy). Liikun julkisten varassa, eikä auton hankkiminen mahdollistu ennen säännöllisiä tuloja mikä sääli, koska se vapauttaisi monesta nyt huomioon otettavasta asiasta. En oikein uskalla sitouttaa itseäni mihinkään ja nyt kun luen tätä, niin ongelmani kuulostavat melko pikkumaisilta.

Tuntuu vaan, etten saa kaikkia asioitani menemään mitenkään yksiin. Olen ollut pitkään jumiutuneena kotiini ilman mitään vapaa-ajan vietteitä, koska jossain vaiheessa tuli vain niin kamalan arvoton olo ja kynnys lähteä mihinkään kasvoi. Alan tosin olla hiljattain sujut itseni kanssa ja voida hivenen paremmin, mutta nyt elämän sormien välistä hukkaan valuminen on alkanut ahdistaa. Kiitos, jos joku jaksoi lukea.

Ap

 

Ei ole mitenkään harvinaista, että ihminen kohtaa eksistentiaalisen kriisin aikuistumisen kynnyksellä. Kun ylhäältä asetettu koulupolku loppuu eivätkä vanhemmatkaan enää päätä asioista, voi oma elämä alkaa tuntua päämäärättömältä. Omia valintoja kyseenalaistaa kun on niin paljon muitakin valintoja, joita voisi tehdä. Mitä jos teenkin virheen? Sellainen voi pahimmillaan johtaa siihen, ettei tee oikein mitään ja elämä ikään kuin pysähtyy. Elämisen sijaan päivät täyttää haaveilu siitä miten elää sitten joskus kun aloittaa sen elämisen.

Niin kliseistä kuin se onkin, tuohon auttaa vain se, että ns. ottaa itseään niskasta kiinni. Aikuistuu. Kun saa ensin yhden asian rullaamaan, muukin elämä asettuu uomiinsa. Koulu tai työ antaa rungon. Ei sen tarvitse olla loppuelämän työ tai unelmatutkinto, jota tavoittelee, mutta jotain kuitenkin, joka tuo päämääriä ja rytmittää tekemistä.

Sait todella hyvin kiinni siitä, mitä tarkoitin! Tietysti vanhempia tai koulua ei sinänsä ole koskaan ollut tietä antamassa, mutta päällisin puolin kuitenkin. Tuohon haaveiluvaiheeseen joutuminen on aivan kamalaa, enkä tahdo päästä siitä eroon.

Kun aloin miettiä, niin olen oikeastaan aina tehnyt sitä. Jossain vaiheessa se oli sellainen selviytymiskeino, mutta ei sen olisi pitänyt jäädä tällä tavoin päälle.

Ap

 

Hienoa, että jaksat kuitenkin opiskella. Miksi et viihdy asunnossasi? Vapaa-ajalla voisit ihan vaikka kävellä tai mennä mustikkaan. Ei se arki sen kummoista ole muillakaan.

 

Hienoa, että jaksat kuitenkin opiskella. Miksi et viihdy asunnossasi? Vapaa-ajalla voisit ihan vaikka kävellä tai mennä mustikkaan. Ei se arki sen kummoista ole muillakaan.

Kiitos. Asunnossa on aika vakavia puutteita ja ongelmia, ei niinkään liity viihtyvyyteen.

Ap

 

Tuskin sellaista hetkeä, että kaikki
sopisi yhteen, tulee koskaan!

Mutta asuinympäristö- ja olosuhteet ovat tärkeät. Jos on huono olla ja elää niin johan sitä lannistuu heti aamulla.

Laita yksi asia kerrallaan kuntoon.

 

Tuskin sellaista hetkeä, että kaikki
sopisi yhteen, tulee koskaan!

Mutta asuinympäristö- ja olosuhteet ovat tärkeät. Jos on huono olla ja elää niin johan sitä lannistuu heti aamulla.

Laita yksi asia kerrallaan kuntoon.

Totta, tuo on hyvä pointti.

Yritän!

Ap