Mä ajattelen, että suomalaisessa yhteiskunnassa on jokaisella valinta mitä elämällään tekee, ja mahdollisuudet pyrkiä siihen mihin omat rahkeet riittävät. Kaikkialla maailmassa sitä valinnanvapautta ei vaan ole, jos sä synnyt varattomaan perheeseen maassa, jossa ei ole sosiaaliturvaa ja elät lapsuutes jossain intialaisen suurkaupungin kadulla lätäkön ympärillä tai brasilian kaduilla kaatopaikoilta ruokaa tai myymisen arvoista roskaa kaivelemalla itses elättäen, ilman mahdollisuutta koulutukseen tai yhtään mihinkään, niin miten kukaan voi sanoa, että sait mitä ansaitsit? Ei kai kukaan ANSAITSE sellaista? Vai mitä hittoa on täytynyt jo syntymänsä hetkellä tehdä, että ansaitsee sellaisen lapsuuden ja elämän?
Ja jopa täällä turvallisessa Suomessa, jossa kaikille on taattu mahdollisuus koulutukseen, terveydenhoitoon sun muuhun, tapahtuu vaikka mitä paskaa. Niin muiden ihmisten kuin ihan vaan sattuman (terveydelliset jutut, onnettomuudet jne) johdosta. Ihan ansaitsematta. Mun mielestä asenne, että sen saa mitä ansaitsee, on vaarallinen siinä mielessä, että sen varjolla on helppo ylenkatsoa tai jopa oikeuttaa kaikki muiden kohtaamat epäoikeudenmukaisuudet. Vaan siitäpä kai Intiankin (ent. virallisessa, nyk. vain käytännössä) kastilaitoksessa on kyse, kun ihmiset on saaneet sen mitä ansaitsee, niin oikeinhan se on...