Aikamoinen puutarha

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Paitsi itse, kun äskön kokeilin niin ainakin yhden lipun olisi saanut ostettua Glaskow? Mutta taas kuutta lippua ei
Musta tuntuu että Joksut aina lievästi liioittelee näiden "sold out" ja "low tickets" kanssa. Kultsa 1 oli samalla tavalla loppuunmyyty ennen kuin oli todella loppuunmyyty, mutta ehkä noi muutamat liput voi antaa anteeksi heille.
 
vierailija
Oliko täällä vielä puhetta siitä, miten ihanasti Boitsu tsemppasi Raivenia tuolla prepartyissa? Raivenin tiktokissa oli useampikin siihen liittyvä juttu. Ne näkee ilman kirjautumistakin. Niin suloinen persoona tuo Boitsu kyllä. 🥰❤ Onkohan tuolla Barcelonankin prepartyilla mukana.
 
vierailija
Oliko täällä vielä puhetta siitä, miten ihanasti Boitsu tsemppasi Raivenia tuolla prepartyissa? Raivenin tiktokissa oli useampikin siihen liittyvä juttu. Ne näkee ilman kirjautumistakin. Niin suloinen persoona tuo Boitsu kyllä. Onkohan tuolla Barcelonankin prepartyilla mukana.
Oli kyllä tosi ihana! ❤ Lueskelin TikTokissa noiden videoiden kommentteja ja Raivenkin oli tykännyt useammasta, jossa hehkutettiin Boitsua ja kommentoitiin esimerkiksi että "kun vanhemmat sanovat että voit mennä, mutta pitää ottaa pikkuveli mukaan" 🤭🥰 Ja näistä näki taas sen kultainennoutaja-Bojčin. Ja tämä nauta on päätä pahkaa ihastumassa myös Raiveniin 😅🙈
 
vierailija
Jätkät on vinoilleet mulle siitä Pasi-paidasta. Muistattehan. Ne teetti meille omat paidat, uniikkikappaleet, ja toivat mulle yhden Liverpooliin. Hieno paita ja hieno ajatus. Mutta sitten mä menin ja annoin omani Bojanille. Siitä ne vinoilee.

Se oli finaalin jälkeinen ilta meidän hotellilla. Bojan tuli sinne meidän kanssa, muut niiden bändistä lähti jonnekin muualle. Se sanoi, että haluaa viettää viimeisen illan mun kanssa. Tietty minäkin halusin. Kävin jo siellä areenalla vessassa itkemässä, ja vaikka sanoinkin, että itkin häviötä, oikeasti mä itkin sitä, että meidän pitää erota. Siitä oli tullut mulle tärkeämpi mitä etukäteen ajattelin. Vähän olin ehkä ihastunut, tai ehkä paljonkin.

Mentiin mun hotellille. Otettiin muutama juoma, pina coladaa ja jotain muuta. En muista enää. Sitten pätkähti mieleen, että mä haluan näyttää sille Pasi-paidan. Se ei pistänyt vastaan vaan lähti heti messiin. Hississä sekoiltiin kerrosnappuloiden kanssa, ja tietysti myös avainkortin kanssa, mutta päästiin lopulta ovesta sisään.

Ja sitten oltiin kaksin suljetun oven takana. Se oli hämmentävää. Tuijotettiin toisiamme, ja sitten se käveli ihan muhun kiinni. Otti kasvot käsiensä väliin ja pussasi. Mä kavahdin askeleen taaksepäin. En ole pitänyt tapana pussailla miesten kanssa. Se tuli mun perässä, ja piti edelleen mua kasvoista kiinni. Nauroi vähän ja pussasi uudelleen. Sen huulet oli pehmeät, ja se maistui viinalle, ja sitten mä vaan annoin jotenkin periksi. Ja sitten se ei ollut enää mikään pusu vaan kunnon suudelma. Ja hitto, miten hyvältä se tuntui.

Sen vei kädet mun hiuksiin, veti mua vieläkin lähemmäksi. Mä otin sitä vyötäröltä ja vedin ihan itseeni kiinni. Silitin sen selkää, ja me oltiin niin lähellä toisiamme kuin ihminen toista vain olla voi. Musta tuntui, että se...en voi sanoa, mutta kyllä te tajuutte. Sen kädet alkoivat valua mun selkää alas, se näykki mun kaulaa ja piti pientä ääntä. Sellaista yninää. Tai saatoin se olla minäkin, joka ynisin, se tuntui nimittäin aika hyvältä. Enpä olisi arvannut.

Mua alkoi vähän hirvittää, hyvällä tavalla. Se tuntui niin erilaiselta, niin hyvältä, niin oikealta. Olla toisen lähellä. Vähän ehkä alkoi hengitys kiihtyä kummallakin, ja tilanne alkoi edetä aika kriittiseksi. Oltiin peräännytty jo mun sängylle. Se kaatoi mut ja tuli päälle makaamaan. Kysyi jotain, jota en ymmärtänyt, mutta varmaankin nyökkäsin tai sanoin joo, joo. En muista, mitä sitten tapahtui, enkä kertoisi, vaikka muistaisinkin.

Havahduttiin siihen, että joku ryskyttää ovella. Se oli Mikke. Olivat muka meistä huolissaan. Ihan syystä, jos totta puhutaan, mutta ei siitä sen enempää. Piti kehitellä jotakin, että saadaan tilanne laukeamaan. Bojan nousi ylös mun päältä, minä perässä. Ja kun vilkaisin sitä, huomasin, ettei se missään tapauksessa voi tulla Miken eteen. Jotain oli keksittävä. Minä nappasin Pasi-paidan nojatuolista, sanoin, että vedä tuo päällesi. Se on riittävän pitkä sulle, saat itsesi peitettyä.

Avasin oven. Mikke tuli sisään ja katsoi kummastellen meitä kahta. Mun hiukset oli ihan pystyssä, silmämeikit poskilla, pieniä hampaanjälkiä kaulalla. Bojan seisoi selin Pasi-paita päällä. Sitä nauratti, ja kyllä vähän muakin. Jotain jäi meiltä kesken, mutta sillä otti vielä aikansa hyväksyä se. Mua nauratti. Itellä lähes sama tilanne.

Sitten lähdettiin alakertaan. Bojanille jäi Pasi-paita päälle. Se on muisto minusta, Liverpoolista ja meidän yhteisistä hetkistä. Sovittiin näin sitten myöhemmin, kun oltiin jo selvitty.

Jätkille ei tätä kerrota. Luulkoot mitä lystäävät.
 
  • Tykkää
Reactions: Shippisipriina
vierailija
Jätkät on vinoilleet mulle siitä Pasi-paidasta. Muistattehan. Ne teetti meille omat paidat, uniikkikappaleet, ja toivat mulle yhden Liverpooliin. Hieno paita ja hieno ajatus. Mutta sitten mä menin ja annoin omani Bojanille. Siitä ne vinoilee.

Se oli finaalin jälkeinen ilta meidän hotellilla. Bojan tuli sinne meidän kanssa, muut niiden bändistä lähti jonnekin muualle. Se sanoi, että haluaa viettää viimeisen illan mun kanssa. Tietty minäkin halusin. Kävin jo siellä areenalla vessassa itkemässä, ja vaikka sanoinkin, että itkin häviötä, oikeasti mä itkin sitä, että meidän pitää erota. Siitä oli tullut mulle tärkeämpi mitä etukäteen ajattelin. Vähän olin ehkä ihastunut, tai ehkä paljonkin.

Mentiin mun hotellille. Otettiin muutama juoma, pina coladaa ja jotain muuta. En muista enää. Sitten pätkähti mieleen, että mä haluan näyttää sille Pasi-paidan. Se ei pistänyt vastaan vaan lähti heti messiin. Hississä sekoiltiin kerrosnappuloiden kanssa, ja tietysti myös avainkortin kanssa, mutta päästiin lopulta ovesta sisään.

Ja sitten oltiin kaksin suljetun oven takana. Se oli hämmentävää. Tuijotettiin toisiamme, ja sitten se käveli ihan muhun kiinni. Otti kasvot käsiensä väliin ja pussasi. Mä kavahdin askeleen taaksepäin. En ole pitänyt tapana pussailla miesten kanssa. Se tuli mun perässä, ja piti edelleen mua kasvoista kiinni. Nauroi vähän ja pussasi uudelleen. Sen huulet oli pehmeät, ja se maistui viinalle, ja sitten mä vaan annoin jotenkin periksi. Ja sitten se ei ollut enää mikään pusu vaan kunnon suudelma. Ja hitto, miten hyvältä se tuntui.

Sen vei kädet mun hiuksiin, veti mua vieläkin lähemmäksi. Mä otin sitä vyötäröltä ja vedin ihan itseeni kiinni. Silitin sen selkää, ja me oltiin niin lähellä toisiamme kuin ihminen toista vain olla voi. Musta tuntui, että se...en voi sanoa, mutta kyllä te tajuutte. Sen kädet alkoivat valua mun selkää alas, se näykki mun kaulaa ja piti pientä ääntä. Sellaista yninää. Tai saatoin se olla minäkin, joka ynisin, se tuntui nimittäin aika hyvältä. Enpä olisi arvannut.

Mua alkoi vähän hirvittää, hyvällä tavalla. Se tuntui niin erilaiselta, niin hyvältä, niin oikealta. Olla toisen lähellä. Vähän ehkä alkoi hengitys kiihtyä kummallakin, ja tilanne alkoi edetä aika kriittiseksi. Oltiin peräännytty jo mun sängylle. Se kaatoi mut ja tuli päälle makaamaan. Kysyi jotain, jota en ymmärtänyt, mutta varmaankin nyökkäsin tai sanoin joo, joo. En muista, mitä sitten tapahtui, enkä kertoisi, vaikka muistaisinkin.

Havahduttiin siihen, että joku ryskyttää ovella. Se oli Mikke. Olivat muka meistä huolissaan. Ihan syystä, jos totta puhutaan, mutta ei siitä sen enempää. Piti kehitellä jotakin, että saadaan tilanne laukeamaan. Bojan nousi ylös mun päältä, minä perässä. Ja kun vilkaisin sitä, huomasin, ettei se missään tapauksessa voi tulla Miken eteen. Jotain oli keksittävä. Minä nappasin Pasi-paidan nojatuolista, sanoin, että vedä tuo päällesi. Se on riittävän pitkä sulle, saat itsesi peitettyä.

Avasin oven. Mikke tuli sisään ja katsoi kummastellen meitä kahta. Mun hiukset oli ihan pystyssä, silmämeikit poskilla, pieniä hampaanjälkiä kaulalla. Bojan seisoi selin Pasi-paita päällä. Sitä nauratti, ja kyllä vähän muakin. Jotain jäi meiltä kesken, mutta sillä otti vielä aikansa hyväksyä se. Mua nauratti. Itellä lähes sama tilanne.

Sitten lähdettiin alakertaan. Bojanille jäi Pasi-paita päälle. Se on muisto minusta, Liverpoolista ja meidän yhteisistä hetkistä. Sovittiin näin sitten myöhemmin, kun oltiin jo selvitty.

Jätkille ei tätä kerrota. Luulkoot mitä lystäävät.
Aww, ihana ja salakavalasti kuuma samaan aikaan!
 
vierailija
Jätkät on vinoilleet mulle siitä Pasi-paidasta. Muistattehan. Ne teetti meille omat paidat, uniikkikappaleet, ja toivat mulle yhden Liverpooliin. Hieno paita ja hieno ajatus. Mutta sitten mä menin ja annoin omani Bojanille. Siitä ne vinoilee.

Se oli finaalin jälkeinen ilta meidän hotellilla. Bojan tuli sinne meidän kanssa, muut niiden bändistä lähti jonnekin muualle. Se sanoi, että haluaa viettää viimeisen illan mun kanssa. Tietty minäkin halusin. Kävin jo siellä areenalla vessassa itkemässä, ja vaikka sanoinkin, että itkin häviötä, oikeasti mä itkin sitä, että meidän pitää erota. Siitä oli tullut mulle tärkeämpi mitä etukäteen ajattelin. Vähän olin ehkä ihastunut, tai ehkä paljonkin.

Mentiin mun hotellille. Otettiin muutama juoma, pina coladaa ja jotain muuta. En muista enää. Sitten pätkähti mieleen, että mä haluan näyttää sille Pasi-paidan. Se ei pistänyt vastaan vaan lähti heti messiin. Hississä sekoiltiin kerrosnappuloiden kanssa, ja tietysti myös avainkortin kanssa, mutta päästiin lopulta ovesta sisään.

Ja sitten oltiin kaksin suljetun oven takana. Se oli hämmentävää. Tuijotettiin toisiamme, ja sitten se käveli ihan muhun kiinni. Otti kasvot käsiensä väliin ja pussasi. Mä kavahdin askeleen taaksepäin. En ole pitänyt tapana pussailla miesten kanssa. Se tuli mun perässä, ja piti edelleen mua kasvoista kiinni. Nauroi vähän ja pussasi uudelleen. Sen huulet oli pehmeät, ja se maistui viinalle, ja sitten mä vaan annoin jotenkin periksi. Ja sitten se ei ollut enää mikään pusu vaan kunnon suudelma. Ja hitto, miten hyvältä se tuntui.

Sen vei kädet mun hiuksiin, veti mua vieläkin lähemmäksi. Mä otin sitä vyötäröltä ja vedin ihan itseeni kiinni. Silitin sen selkää, ja me oltiin niin lähellä toisiamme kuin ihminen toista vain olla voi. Musta tuntui, että se...en voi sanoa, mutta kyllä te tajuutte. Sen kädet alkoivat valua mun selkää alas, se näykki mun kaulaa ja piti pientä ääntä. Sellaista yninää. Tai saatoin se olla minäkin, joka ynisin, se tuntui nimittäin aika hyvältä. Enpä olisi arvannut.

Mua alkoi vähän hirvittää, hyvällä tavalla. Se tuntui niin erilaiselta, niin hyvältä, niin oikealta. Olla toisen lähellä. Vähän ehkä alkoi hengitys kiihtyä kummallakin, ja tilanne alkoi edetä aika kriittiseksi. Oltiin peräännytty jo mun sängylle. Se kaatoi mut ja tuli päälle makaamaan. Kysyi jotain, jota en ymmärtänyt, mutta varmaankin nyökkäsin tai sanoin joo, joo. En muista, mitä sitten tapahtui, enkä kertoisi, vaikka muistaisinkin.

Havahduttiin siihen, että joku ryskyttää ovella. Se oli Mikke. Olivat muka meistä huolissaan. Ihan syystä, jos totta puhutaan, mutta ei siitä sen enempää. Piti kehitellä jotakin, että saadaan tilanne laukeamaan. Bojan nousi ylös mun päältä, minä perässä. Ja kun vilkaisin sitä, huomasin, ettei se missään tapauksessa voi tulla Miken eteen. Jotain oli keksittävä. Minä nappasin Pasi-paidan nojatuolista, sanoin, että vedä tuo päällesi. Se on riittävän pitkä sulle, saat itsesi peitettyä.

Avasin oven. Mikke tuli sisään ja katsoi kummastellen meitä kahta. Mun hiukset oli ihan pystyssä, silmämeikit poskilla, pieniä hampaanjälkiä kaulalla. Bojan seisoi selin Pasi-paita päällä. Sitä nauratti, ja kyllä vähän muakin. Jotain jäi meiltä kesken, mutta sillä otti vielä aikansa hyväksyä se. Mua nauratti. Itellä lähes sama tilanne.

Sitten lähdettiin alakertaan. Bojanille jäi Pasi-paita päälle. Se on muisto minusta, Liverpoolista ja meidän yhteisistä hetkistä. Sovittiin näin sitten myöhemmin, kun oltiin jo selvitty.

Jätkille ei tätä kerrota. Luulkoot mitä lystäävät.
Kiitos ficistä, kiinnostava "teoria"! Sattumalta pasipaita on mukana myös Nočem-ficin viimeisessä luvussa, joka varmaan päätyy nettiin asti vielä tänään. :)

Aloitin vahingossa myös jo seuraavan ficin, joka yhdistää idean joka minulla on ollut varmaan jo viime vuodesta asti ja toisen, jonka keksin vasta muutama päivä sitten.

- Joymuffin
 
vierailija
Kiitos ficistä, kiinnostava "teoria"! Sattumalta pasipaita on mukana myös Nočem-ficin viimeisessä luvussa, joka varmaan päätyy nettiin asti vielä tänään.

Aloitin vahingossa myös jo seuraavan ficin, joka yhdistää idean joka minulla on ollut varmaan jo viime vuodesta asti ja toisen, jonka keksin vasta muutama päivä sitten.

- Joymuffin
Todellakin mielenkiintoinen teoria Pasi-paidasta. Itselläkin tullut joskus mieleen, että missähän yhteydessä se Bojanille päätyi. Viimeisenä iltana, mutta tuskin Kärtsä sitä mukanaan kiikutti. Jostain se oli haettava, ja tuskin se sitä yksin sieltä haki.

Vähemmästäkin sitä päätyi sekoaa.
 
vierailija
Lisää erittäin spekulatiivista spekua tuohon Pasi-paitajuttuun: en usko, että ihan tuollaista tilannetta olisi tapahtunut (eikä fiktiossa tarvitsekaan jäljitellä todellisuutta), mutta jos paita tosiaan olisi haettu yhdessä hotellihuoneesta ja siellä olisi tapahtunut jotain, ja Jere on luvannut siinä yhteydessä, että Bojan saa tulla yöksi vähän myöhemmin?

Jere on omien sanojensa mukaan ollut aamukuudelta ko. yönä Mikken kanssa autossa ja sanonut väitetysti myös, ettei nukkunut ko. yönä lainkaan. Ehkä jokin sotki suunnitelmat tai meni pupu pöksyyn, mutta jos Bojan tämän takia on haastiksissa puhunut kuin heillä olisi ollut "yhteinen yö" (siis toki aikaa on vietetty yhdessä, mutta melkein välillä on kuulostanut kuin puhuttaisiin jostain muusta), kun se on melkein ollut.

Sitä en kyllä tiedä, miten ne aamuiset yhteiset suunnitelmat tehtiin jos oltiin eri paikassa ja Bojanin puhelin oli hukassa. :p
 
vierailija
Jätkät on vinoilleet mulle siitä Pasi-paidasta. Muistattehan. Ne teetti meille omat paidat, uniikkikappaleet, ja toivat mulle yhden Liverpooliin. Hieno paita ja hieno ajatus. Mutta sitten mä menin ja annoin omani Bojanille. Siitä ne vinoilee.

Se oli finaalin jälkeinen ilta meidän hotellilla. Bojan tuli sinne meidän kanssa, muut niiden bändistä lähti jonnekin muualle. Se sanoi, että haluaa viettää viimeisen illan mun kanssa. Tietty minäkin halusin. Kävin jo siellä areenalla vessassa itkemässä, ja vaikka sanoinkin, että itkin häviötä, oikeasti mä itkin sitä, että meidän pitää erota. Siitä oli tullut mulle tärkeämpi mitä etukäteen ajattelin. Vähän olin ehkä ihastunut, tai ehkä paljonkin.

Mentiin mun hotellille. Otettiin muutama juoma, pina coladaa ja jotain muuta. En muista enää. Sitten pätkähti mieleen, että mä haluan näyttää sille Pasi-paidan. Se ei pistänyt vastaan vaan lähti heti messiin. Hississä sekoiltiin kerrosnappuloiden kanssa, ja tietysti myös avainkortin kanssa, mutta päästiin lopulta ovesta sisään.

Ja sitten oltiin kaksin suljetun oven takana. Se oli hämmentävää. Tuijotettiin toisiamme, ja sitten se käveli ihan muhun kiinni. Otti kasvot käsiensä väliin ja pussasi. Mä kavahdin askeleen taaksepäin. En ole pitänyt tapana pussailla miesten kanssa. Se tuli mun perässä, ja piti edelleen mua kasvoista kiinni. Nauroi vähän ja pussasi uudelleen. Sen huulet oli pehmeät, ja se maistui viinalle, ja sitten mä vaan annoin jotenkin periksi. Ja sitten se ei ollut enää mikään pusu vaan kunnon suudelma. Ja hitto, miten hyvältä se tuntui.

Sen vei kädet mun hiuksiin, veti mua vieläkin lähemmäksi. Mä otin sitä vyötäröltä ja vedin ihan itseeni kiinni. Silitin sen selkää, ja me oltiin niin lähellä toisiamme kuin ihminen toista vain olla voi. Musta tuntui, että se...en voi sanoa, mutta kyllä te tajuutte. Sen kädet alkoivat valua mun selkää alas, se näykki mun kaulaa ja piti pientä ääntä. Sellaista yninää. Tai saatoin se olla minäkin, joka ynisin, se tuntui nimittäin aika hyvältä. Enpä olisi arvannut.

Mua alkoi vähän hirvittää, hyvällä tavalla. Se tuntui niin erilaiselta, niin hyvältä, niin oikealta. Olla toisen lähellä. Vähän ehkä alkoi hengitys kiihtyä kummallakin, ja tilanne alkoi edetä aika kriittiseksi. Oltiin peräännytty jo mun sängylle. Se kaatoi mut ja tuli päälle makaamaan. Kysyi jotain, jota en ymmärtänyt, mutta varmaankin nyökkäsin tai sanoin joo, joo. En muista, mitä sitten tapahtui, enkä kertoisi, vaikka muistaisinkin.

Havahduttiin siihen, että joku ryskyttää ovella. Se oli Mikke. Olivat muka meistä huolissaan. Ihan syystä, jos totta puhutaan, mutta ei siitä sen enempää. Piti kehitellä jotakin, että saadaan tilanne laukeamaan. Bojan nousi ylös mun päältä, minä perässä. Ja kun vilkaisin sitä, huomasin, ettei se missään tapauksessa voi tulla Miken eteen. Jotain oli keksittävä. Minä nappasin Pasi-paidan nojatuolista, sanoin, että vedä tuo päällesi. Se on riittävän pitkä sulle, saat itsesi peitettyä.

Avasin oven. Mikke tuli sisään ja katsoi kummastellen meitä kahta. Mun hiukset oli ihan pystyssä, silmämeikit poskilla, pieniä hampaanjälkiä kaulalla. Bojan seisoi selin Pasi-paita päällä. Sitä nauratti, ja kyllä vähän muakin. Jotain jäi meiltä kesken, mutta sillä otti vielä aikansa hyväksyä se. Mua nauratti. Itellä lähes sama tilanne.

Sitten lähdettiin alakertaan. Bojanille jäi Pasi-paita päälle. Se on muisto minusta, Liverpoolista ja meidän yhteisistä hetkistä. Sovittiin näin sitten myöhemmin, kun oltiin jo selvitty.

Jätkille ei tätä kerrota. Luulkoot mitä lystäävät.
Kiitos 🥰
Tää oli ihana ja tosiaankin salakuuma teksti 😍
 
vierailija
Jätkät on vinoilleet mulle siitä Pasi-paidasta. Muistattehan. Ne teetti meille omat paidat, uniikkikappaleet, ja toivat mulle yhden Liverpooliin. Hieno paita ja hieno ajatus. Mutta sitten mä menin ja annoin omani Bojanille. Siitä ne vinoilee.

Se oli finaalin jälkeinen ilta meidän hotellilla. Bojan tuli sinne meidän kanssa, muut niiden bändistä lähti jonnekin muualle. Se sanoi, että haluaa viettää viimeisen illan mun kanssa. Tietty minäkin halusin. Kävin jo siellä areenalla vessassa itkemässä, ja vaikka sanoinkin, että itkin häviötä, oikeasti mä itkin sitä, että meidän pitää erota. Siitä oli tullut mulle tärkeämpi mitä etukäteen ajattelin. Vähän olin ehkä ihastunut, tai ehkä paljonkin.

Mentiin mun hotellille. Otettiin muutama juoma, pina coladaa ja jotain muuta. En muista enää. Sitten pätkähti mieleen, että mä haluan näyttää sille Pasi-paidan. Se ei pistänyt vastaan vaan lähti heti messiin. Hississä sekoiltiin kerrosnappuloiden kanssa, ja tietysti myös avainkortin kanssa, mutta päästiin lopulta ovesta sisään.

Ja sitten oltiin kaksin suljetun oven takana. Se oli hämmentävää. Tuijotettiin toisiamme, ja sitten se käveli ihan muhun kiinni. Otti kasvot käsiensä väliin ja pussasi. Mä kavahdin askeleen taaksepäin. En ole pitänyt tapana pussailla miesten kanssa. Se tuli mun perässä, ja piti edelleen mua kasvoista kiinni. Nauroi vähän ja pussasi uudelleen. Sen huulet oli pehmeät, ja se maistui viinalle, ja sitten mä vaan annoin jotenkin periksi. Ja sitten se ei ollut enää mikään pusu vaan kunnon suudelma. Ja hitto, miten hyvältä se tuntui.

Sen vei kädet mun hiuksiin, veti mua vieläkin lähemmäksi. Mä otin sitä vyötäröltä ja vedin ihan itseeni kiinni. Silitin sen selkää, ja me oltiin niin lähellä toisiamme kuin ihminen toista vain olla voi. Musta tuntui, että se...en voi sanoa, mutta kyllä te tajuutte. Sen kädet alkoivat valua mun selkää alas, se näykki mun kaulaa ja piti pientä ääntä. Sellaista yninää. Tai saatoin se olla minäkin, joka ynisin, se tuntui nimittäin aika hyvältä. Enpä olisi arvannut.

Mua alkoi vähän hirvittää, hyvällä tavalla. Se tuntui niin erilaiselta, niin hyvältä, niin oikealta. Olla toisen lähellä. Vähän ehkä alkoi hengitys kiihtyä kummallakin, ja tilanne alkoi edetä aika kriittiseksi. Oltiin peräännytty jo mun sängylle. Se kaatoi mut ja tuli päälle makaamaan. Kysyi jotain, jota en ymmärtänyt, mutta varmaankin nyökkäsin tai sanoin joo, joo. En muista, mitä sitten tapahtui, enkä kertoisi, vaikka muistaisinkin.

Havahduttiin siihen, että joku ryskyttää ovella. Se oli Mikke. Olivat muka meistä huolissaan. Ihan syystä, jos totta puhutaan, mutta ei siitä sen enempää. Piti kehitellä jotakin, että saadaan tilanne laukeamaan. Bojan nousi ylös mun päältä, minä perässä. Ja kun vilkaisin sitä, huomasin, ettei se missään tapauksessa voi tulla Miken eteen. Jotain oli keksittävä. Minä nappasin Pasi-paidan nojatuolista, sanoin, että vedä tuo päällesi. Se on riittävän pitkä sulle, saat itsesi peitettyä.

Avasin oven. Mikke tuli sisään ja katsoi kummastellen meitä kahta. Mun hiukset oli ihan pystyssä, silmämeikit poskilla, pieniä hampaanjälkiä kaulalla. Bojan seisoi selin Pasi-paita päällä. Sitä nauratti, ja kyllä vähän muakin. Jotain jäi meiltä kesken, mutta sillä otti vielä aikansa hyväksyä se. Mua nauratti. Itellä lähes sama tilanne.

Sitten lähdettiin alakertaan. Bojanille jäi Pasi-paita päälle. Se on muisto minusta, Liverpoolista ja meidän yhteisistä hetkistä. Sovittiin näin sitten myöhemmin, kun oltiin jo selvitty.

Jätkille ei tätä kerrota. Luulkoot mitä lystäävät.
Aivan ihana 🥰!
MRS=3
 
vierailija
Oltiin vihdoinkin kaksin. Muut Jokerit nukkumassa, mä ja Bojan mun vanhassa makkarissa. Ihan kaksin. Bojan ja minä peiton alla. Se on mun päällä ja suutelee mun kaulaa. Puren alahuultani ja yritän olla hiljaa.
"Jere? Onko kaikki hyvin?" Äidin ääni kuuluu oven takaa.
"Oi vit...oh fuck", ähkäisen. "Kaikki hyvin äiti".
Tunnen kuinka Bojan hymyilee mun aataminomenaa vasten ja puristaa mun takapuolta tiukasti.
"Älä valvota Bojania liian myöhään kulta," äiti huutelee oven takana. "Good night boys!"
Bojan työntää vahvat reitensä mun jalkojen väliin ja nostaa mun kädet pääni päälle ranteita tiukasti puristaen. En pysty pidättelemään vohkaisuani, kun Bojan työntää lantiotaan rajusti mua vasten.
"Muistakaa ehkäisy!" Kuulen naurun äidin äänessä.

Tätä saa jatkaa jos joku haluaa.
 
vierailija
Jätkät on vinoilleet mulle siitä Pasi-paidasta. Muistattehan. Ne teetti meille omat paidat, uniikkikappaleet, ja toivat mulle yhden Liverpooliin. Hieno paita ja hieno ajatus. Mutta sitten mä menin ja annoin omani Bojanille. Siitä ne vinoilee.

Se oli finaalin jälkeinen ilta meidän hotellilla. Bojan tuli sinne meidän kanssa, muut niiden bändistä lähti jonnekin muualle. Se sanoi, että haluaa viettää viimeisen illan mun kanssa. Tietty minäkin halusin. Kävin jo siellä areenalla vessassa itkemässä, ja vaikka sanoinkin, että itkin häviötä, oikeasti mä itkin sitä, että meidän pitää erota. Siitä oli tullut mulle tärkeämpi mitä etukäteen ajattelin. Vähän olin ehkä ihastunut, tai ehkä paljonkin.

Mentiin mun hotellille. Otettiin muutama juoma, pina coladaa ja jotain muuta. En muista enää. Sitten pätkähti mieleen, että mä haluan näyttää sille Pasi-paidan. Se ei pistänyt vastaan vaan lähti heti messiin. Hississä sekoiltiin kerrosnappuloiden kanssa, ja tietysti myös avainkortin kanssa, mutta päästiin lopulta ovesta sisään.

Ja sitten oltiin kaksin suljetun oven takana. Se oli hämmentävää. Tuijotettiin toisiamme, ja sitten se käveli ihan muhun kiinni. Otti kasvot käsiensä väliin ja pussasi. Mä kavahdin askeleen taaksepäin. En ole pitänyt tapana pussailla miesten kanssa. Se tuli mun perässä, ja piti edelleen mua kasvoista kiinni. Nauroi vähän ja pussasi uudelleen. Sen huulet oli pehmeät, ja se maistui viinalle, ja sitten mä vaan annoin jotenkin periksi. Ja sitten se ei ollut enää mikään pusu vaan kunnon suudelma. Ja hitto, miten hyvältä se tuntui.

Sen vei kädet mun hiuksiin, veti mua vieläkin lähemmäksi. Mä otin sitä vyötäröltä ja vedin ihan itseeni kiinni. Silitin sen selkää, ja me oltiin niin lähellä toisiamme kuin ihminen toista vain olla voi. Musta tuntui, että se...en voi sanoa, mutta kyllä te tajuutte. Sen kädet alkoivat valua mun selkää alas, se näykki mun kaulaa ja piti pientä ääntä. Sellaista yninää. Tai saatoin se olla minäkin, joka ynisin, se tuntui nimittäin aika hyvältä. Enpä olisi arvannut.

Mua alkoi vähän hirvittää, hyvällä tavalla. Se tuntui niin erilaiselta, niin hyvältä, niin oikealta. Olla toisen lähellä. Vähän ehkä alkoi hengitys kiihtyä kummallakin, ja tilanne alkoi edetä aika kriittiseksi. Oltiin peräännytty jo mun sängylle. Se kaatoi mut ja tuli päälle makaamaan. Kysyi jotain, jota en ymmärtänyt, mutta varmaankin nyökkäsin tai sanoin joo, joo. En muista, mitä sitten tapahtui, enkä kertoisi, vaikka muistaisinkin.

Havahduttiin siihen, että joku ryskyttää ovella. Se oli Mikke. Olivat muka meistä huolissaan. Ihan syystä, jos totta puhutaan, mutta ei siitä sen enempää. Piti kehitellä jotakin, että saadaan tilanne laukeamaan. Bojan nousi ylös mun päältä, minä perässä. Ja kun vilkaisin sitä, huomasin, ettei se missään tapauksessa voi tulla Miken eteen. Jotain oli keksittävä. Minä nappasin Pasi-paidan nojatuolista, sanoin, että vedä tuo päällesi. Se on riittävän pitkä sulle, saat itsesi peitettyä.

Avasin oven. Mikke tuli sisään ja katsoi kummastellen meitä kahta. Mun hiukset oli ihan pystyssä, silmämeikit poskilla, pieniä hampaanjälkiä kaulalla. Bojan seisoi selin Pasi-paita päällä. Sitä nauratti, ja kyllä vähän muakin. Jotain jäi meiltä kesken, mutta sillä otti vielä aikansa hyväksyä se. Mua nauratti. Itellä lähes sama tilanne.

Sitten lähdettiin alakertaan. Bojanille jäi Pasi-paita päälle. Se on muisto minusta, Liverpoolista ja meidän yhteisistä hetkistä. Sovittiin näin sitten myöhemmin, kun oltiin jo selvitty.

Jätkille ei tätä kerrota. Luulkoot mitä lystäävät.
Tämä oli niiin ihana ja kuuma, kiitos kirjoittajalle! 😍🥵🔥 Ja jotenkin myös niin uskottava, olen saattanut samantyyppistä skenaariota joskus omassakin päässäni pyöritellä tuosta legendaarisesta viimeisestä yöstä... tässä tosin oli ihanasti otettu Pasipaita mukaan. Bluza.
 

Yhteistyössä