vierailija
Mä kommentoin aiemmin siitä, että yksi exä oli todella ripustautuvaa tyyppiä ja sen oli koko ajan tiedettävä missä olin ja kenen kanssa. Jos en vastannut puhelimeen tai viesteihin välittömästi, hän soitteli sukulaiset ja kaverit läpi ("en saa xxx kiinni, ettei nyt vaan olisi käynyt mitään"). Ja kyse oli oikeasti max vartista jos en kerta kaikkiaan pystynyt just silloin käyttämään puhelinta. Toki esim töissä ollessa tiesi että silloin ei kannattanut edes yrittää mutta se oli niin tiukasti aikataulutettu että heti vuoron loppuessa piti laittaa viestiä (tai oli jo odottamassa työpaikan ulkopuolella). Kerran olin kävelemässä kaupasta kotiin (10 minuutin matka) ja oli niin monta painavaa kassia kannettava etten pystynyt ottamaan puhelinta laukusta niin tyyppi valehtelematta soitti 6 kertaa ja laittoi varmaan 20 viestiä. Ja kotona hirveä hätä päällä että mitä mulle oli tapahtunut.
Kaikki vapaa-aika vietettiin tietenkin yhdessä ja voin kyllä vakuuttaa että ystävyyssuhteet kärsivät.
Olin tosi nuori tuolloin ja lapsuuden traumat käsittelemättä, eli aluksi tuntui vaan hyvältä että joku vihdoin välitti noin paljon minusta. Pidemmän päälle kävi todella rankaksi ja puhuminen ei auttanut, eli suhde päättyi eikä muuten ollut helpoin mahdollinen prosessi.
En siis oikein osannut laittaa tuohon vastaan koska olen aina ollut miellyttäjätyyppiä, en tykkää riitelystä ja jos joskus pääsinkin johonkin itsekseni niin sain kyllä sitten siitä jälkikäteen maksaa ja hyvitellä "syntejäni" päiväkaupalla. Olisi ollut kiva jos joku olisi edes yrittänyt aukaista silmäni tuossa tilanteessa mutta kukaan läheinen ei ollut oikein uskaltanut puuttua.
Ja huom en mitenkään väitä että K/gf kuvio on tähän verrattavissa. Koska en tosiaan usko enkä voi tietää.