Aikamoinen puutarha

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
En ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta mulla myös tyhjä olo. Ehkä vähän samanlainen olo kuin silloin kun on joskus tajunnut, että oma suhde päättyy ja on ikävä kaikkea ihanaa mennyttä. Hyvin eri tavalla ihmiset ovat näköjään kokeneet tuon ccc :n. Mulle oikeastaan ratkaiseva pudotus oli jo se, että K ei lähtenytkään joksujen keikkabussiin. Ensin oli suuret odotukset siitä, että K pääsee matkaan vihdoinkin aivan yksin, vaikka se tuntuikin uskomattomalta. Eihän tuo sitten totta ollutkaan.
 
vierailija
Täällä yksi tyhjä olo lisää. Miksi tuntuu, että jokin päättyi, en tiedä.
Musta tuntuu, että tää vaihe ollaan käyty moneen kertaan. Aaltoilua, aaltoilua. K:sta näkyy, että esiintymisissä on nyt se ammattilaisvaihde päällä, toivottavasti nauttii edes esiintymisestä, ettei koe sitäkin pakkopullana. Monessa yhteydessä näkyy leveä hymy, mutta ei hymy ei yllä silmiin asti. Toivon tosiaan, että mielenterveys säilyy eikä uupumus vielä kaikkea iloa esiintymisistä tai elämästä yleensä.
 
vierailija
Te joille tämä nyt tuotti jonkun pettymyksen (ja tuntuu jatkuvasti tuottavan), niin miksi kiusaatte itseänne seuraamalla tätä? Irrottautukaa ja etsikää jotain mikä tuo iloa elämään.
Minusta tässä ei ole mitään pettymisen aihetta. Molemmat näytti niin viihtyvän eilen toistensa seurassa, samoin koko bändi nautti Kn vierailusta lavalla, keikka oli hieno niinkuin aina, liveä saatiin seurata koko keikan ajan. Näillä tunnelmilla on ihana leijailla alkavaan päivään.
Ja katsokaa nyt näitä ilmeitä https://twitter.com/planetorbar/status/1765113296418435244
 
vierailija
Te joille tämä nyt tuotti jonkun pettymyksen (ja tuntuu jatkuvasti tuottavan), niin miksi kiusaatte itseänne seuraamalla tätä? Irrottautukaa ja etsikää jotain mikä tuo iloa elämään.
Minusta tässä ei ole mitään pettymisen aihetta. Molemmat näytti niin viihtyvän eilen toistensa seurassa, samoin koko bändi nautti Kn vierailusta lavalla, keikka oli hieno niinkuin aina, liveä saatiin seurata koko keikan ajan. Näillä tunnelmilla on ihana leijailla alkavaan päivään.
Ja katsokaa nyt näitä ilmeitä https://twitter.com/planetorbar/status/1765113296418435244
Olisin just tullut kommentoimaan samansuuntaista. Yöllisiä kommentteja lukiessa miettii, miten tästä kaikesta ihanasta saadaan toistuvasti nostettua esiin mahdollisimman ankeat havainnot, arvailut ja skenaariot. Miten noihin hymypoikiin voi taas kerran olla pettynyt? Minustakin on haikeaa, että julkisesti näytetään aiempaa vähemmän, mutta en silti osaa olla pettynyt. Asiat muuttuu, elämä menee eteenpäin, mutta kukaan ei voi viedä meiltä viisukuplaa eikä NT-huumaa. Boitsut näyttää edelleen hyperonnellisilta yhdessä, Kärtsän perhe on adoptoinut Joksut, Ruissi tulee ja Joksujen uudet biisit on rautaa. Peace and love. 💚❤

t. äiti
 
vierailija
En ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta mulla myös tyhjä olo. Ehkä vähän samanlainen olo kuin silloin kun on joskus tajunnut, että oma suhde päättyy ja on ikävä kaikkea ihanaa mennyttä. Hyvin eri tavalla ihmiset ovat näköjään kokeneet tuon ccc :n. Mulle oikeastaan ratkaiseva pudotus oli jo se, että K ei lähtenytkään joksujen keikkabussiin. Ensin oli suuret odotukset siitä, että K pääsee matkaan vihdoinkin aivan yksin, vaikka se tuntuikin uskomattomalta. Eihän tuo sitten totta ollutkaan.
Mä en pysty tajuamaan, että miten joku voi pettyä tällaiseen. Herranen aika sentään. Aikuinen ihminen saa matkustaa toiseen maahan omien aikataulujensa mukaan, sellaisessa seurassa ja sellaisella kulkupelillä kuin itse haluaa. Ei ole normaalia pettyä tuollaisista asioista. Ei millään pahalla, mutta ehkä kannattaisi lopettaa tämän saagan seuraaminen, jos se oma päällimmäinen tunne on aina se pettymys. Nyt on kyse vielä vieraista ihmisistä, joihin sulla ei ole edes henkilökohtaista sidettä.
 
vierailija
Olisi niin paljon sanottavaa, mutta ei kuitenkaan. Olen kirjoittanut viimeisen viikon aikana aika monta viestiä tänne, Vauvalle, muihin shippi/faniyhteisöihin ja yksittäisille ihmisillekin, joita en ole kuitenkaan lähettänyt. Viimeisin keskittyi lähinnä siihen, että olisi runsaasti sanottavaa, mutta monista eri, enimmäkseen henkilökohtaisista, syistä ei tee mieli kirjoittaa niitä varsinkaan julkisesti (ja osa liittyy asioihin, jotka perustuvat muiden kertomaan, ja he eivät halua näitä juttuja foorumeille). Tästä onnistuin kirjoittamaan neljä tekstikappaletta, siis että vaikea sanoa yhtään mitään, ja sekin viesti jäi sitten lähettämättä. :p

Lähetän nyt tämän täysin turhan viestin lähinnä siksi, että on niin naurettavaa kirjoitella tätä pöytälaatikkoonkaan. Yritin. Ei lähde.

"Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta." - Osmo A. Wiio

- Joymuffin
 
vierailija
Kirjoitin pitkän raapustuksen vauvan puolelle, laitanpa tännekin.

Olen lueskellut noita pettymyksen purkauksia Käärijän "käytöksestä" tällä kiertueella, välien viilentymisestä ja vaikka mistä. Toki tajuan, että suurin osa noista kirjoittelijoista on trollaajia, jotka nauttivat aiheuttamastaan hämmennyksestä ja haluavatkin levittää mielipahaa. Sairasta sinänsä. Mutta joukossa lienee muutama, joka aidosti on kokenut jonkin asteista pettymystä.
Se, mitä tässä vuoden päivät ollaan saatu seurata, on täysin ainutlaatuista. Se on fakta. En muista elämäni aikana yhtäkään tällaista julkisuuden henkilöiden välistä ystävyystarinaa. Kun kysymyksessä on vieläpä eri maista kotoisin olevat, eri musiikkigenreen kuuluvat, hyvin vähän aikaa toisensa tunteneet artistit, kuvio on vähintäänkin erikoislaatuinen.
Olen varma, että koko suhde (on se sitten millainen tahansa, tämähän täytyy aina mainita) sai alkunsa erittäin voimakkaista tunteista. Ja silloin alussa niitä oli vaikeaa peitellä, niin kuin nähtiin. Mutta se, että tällä hetkellä meille ei näytetä yhtä paljon, ei kyllä kertoo siitä, että jotain välien viilenemistä olisi tapahtunut.
Se, että J varta vasten lähti mukaan JO:n keikoille on hyvin vahva todiste siitä. Kertokaapa jostain muusta artistista, joka on huvikseen lähtenyt seuraamaan kaverinsa keikkoja, siis ei vain yhtä vaan perä jälkeen muutaman? Mulle ei tule mieleen ketään.
Se, miten J esim on Tallinnaan mennyt, on täysin merkityksetöntä. J:llä kuitenkin on perussairaus, joka ajoittain voi olla hyvinkin hankala ajatellen täyttä keikkabussia, jossa mukana on myös vieraampia ihmisiä kuin B. Suunnitelmat ovat todellakin voineet muuttua.
Me ollaan sivusta seuraajia, eikä meillä ole oikeutta vaatia näiltä kahdelta yhtään mitään. Tämä ei ole elokuva tai kirja, jonka juonta tai kirjoitustyyliä voisi arvostella. Tämä, mitä me katsellaan ja saadaan seurata edes vähän, on näiden kahden elämää 💚💙
 
vierailija
Te joille tämä nyt tuotti jonkun pettymyksen (ja tuntuu jatkuvasti tuottavan), niin miksi kiusaatte itseänne seuraamalla tätä? Irrottautukaa ja etsikää jotain mikä tuo iloa elämään.
Minusta tässä ei ole mitään pettymisen aihetta. Molemmat näytti niin viihtyvän eilen toistensa seurassa, samoin koko bändi nautti Kn vierailusta lavalla, keikka oli hieno niinkuin aina, liveä saatiin seurata koko keikan ajan. Näillä tunnelmilla on ihana leijailla alkavaan päivään.
Ja katsokaa nyt näitä ilmeitä https://twitter.com/planetorbar/status/1765113296418435244
Ihmisten tunnetilat tulee ja menee, pettymys on normaali tunne jos esimerkiksi odotukset on olleet liian korkealla ja odotti saavansa jotain muuta kuin sai. Aikuinen ihminen pystyy käsittelemään nämä tunteet, ehkä oppii niistä ja jatkaa eteenpäin. Ehkä me myös yhteisönä kestetään muutama pettynyt viesti, eikä ruveta päsmäröimään miten on sallittua tuntea ja leimaamaan toisten tunnetiloja jotenkin vääriksi.
 
vierailija
On a gigbus in the night of Tallinna. JO going to travel to Riga.

J: It's time to say goodbye. You go to Riga, I had to go home. We have had so much fun together.

B: Jere. Thanks for everything. This has been a wonderful week with you. I will never forget our time together.

J: Bojan, you can't even guess, who much you mean to me. I don't even understand it myself.

B: My best boyfriend, never let me go. Jere, in the next life it will be just a two of us. Promise?

J: I promise. Just you and me, always together. My best boyfriend.

B: See you in Ruisrock. Miss you already.

J: Miss you too. Have a good tour, I will call you every evening. By, honey,

B: Call me. I love you.

J: Love you too,
 
vierailija
Ihmisten tunnetilat tulee ja menee, pettymys on normaali tunne jos esimerkiksi odotukset on olleet liian korkealla ja odotti saavansa jotain muuta kuin sai. Aikuinen ihminen pystyy käsittelemään nämä tunteet, ehkä oppii niistä ja jatkaa eteenpäin. Ehkä me myös yhteisönä kestetään muutama pettynyt viesti, eikä ruveta päsmäröimään miten on sallittua tuntea ja leimaamaan toisten tunnetiloja jotenkin vääriksi.
Tässä lienee kyse ennen kaikkea ihmisistä, jotka kuvittelevat heidän omien tunteidensa edustavan faktoja ja kirjoittelevat sen mukaan. Se on raskasta.

-eri
 

Yhteistyössä